Uusin teemanumero

Julkaistu

Halu 4/2019, vol. 76

Teemanumero käsittelee taiteilijoiden työhön ja taiteeseen liittyvien halun ja seksuaalisuuden mekanismien monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta. Päätoimittaja: Saara Hannus. Kannen kuva: J.A. Juvani

Pääkirjoitus: Taiteen rakastajat

”Tässä numerossa halu on vapautta, itseilmaisua ja voimaa. Neljä taiteilijaa, jotka työskentelevät käsitellen seksuaalisuutta, halua ja sukupuolta, kirjoittaa seksistä ja halusta henkilökohtaisena, yhteiskunnallisena, osana taiteen tekemistä, osana identiteetin muodostumista, kulttuurin haitallisina ja väkivaltaisina representaatioina, valtapelin välineinä, parantavana toimintana ja yhteyden hakemisena.”

Tall, Dark, and Handsome

”In a performance that resembles a stream of consciousness love letter monologue, Kim Ye splices together topics ranging from objectum sexualis to climate change, and BDSM to animism in exploring the sensuality of the human/object relationship. Weaving together found and original text with quotes from Jane Bennett, Baruch Spinoza, Michel Foucault, and WJT Mitchell, the artist engages the concept of a ”script” as a subconscious force that guides human interaction with their inanimate surroundings.”

Reflections on Tom’s Men, Cadinot’s Harem, and Zulfikar’s Mussalmaan Musclemen

”Today, even though many conversations on decolonization are well underway, a lot still needs to be done. As geographies continue to change due to a consistent flow of migration, we also see reactionary policies and closing of borders, for example through the Muslim Ban by the United States of America and BREXIT in the United Kingdom. In such exclusionary times then, I believe, it is imperative that the gay community does not mimic similar refusals, and starts questioning problematic parts of its history through an intersectional perspective opening up to different forms of masculinity as well as diverse bodies.”

Kritiikit

Julkaistu | Veli-Matti Huhta

Melkein uutta, melkein kumouksellista, melkein pilattua

”Materian väreen paras markkinoija on todellisuus itse. Tällä hetkellä materia tosiaan värisee ja väristää, virustasollaan. Tätä kirjoitettaessa, maaliskuussa 2020, näyttää siltä, että tällä värinällään materia saa yhteiskunnissa aikaan paikallisia ja ylipaikallisia romahduksia. Värinä muuttuu vyöryksi.”

Julkaistu | Jaakko Uoti

Heini Aho: Pastel Lemon Yellow Soft Passive Aggressive

”Ahon taiteellinen työskentely nojaa kuvanveiston perinteeseen. Tilallisuus ja materiaalisuus on keskeistä Ahon praktiikassa, jossa teokset syntyvät usein erilaisista kohtaamisista ja yhdistelmistä, rajaamisesta ja leikkaamisesta tai uudelleen kehystämisestä. Kun katselen Ahon teoksia, ne näyttäytyvät usein myös jollain lailla kirjallisina, ei siinä mielessä että ne olisivat narratiivisia tai kuvittaisivat tarinaa, vaan koska niissä tuntuvat toistuvan usein näkökulman, merkityksen ja merkin kysymykset.”

Julkaistu | Petteri Enroth

Sulavia suihkukaappeja ja jättimäisiä leviä – Säätiedotus tulevaisuudelle -näyttely tuotiin Venetsiasta Kiasmaan

”Näyttelyn tulokulma ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin ohenemisen suuriin teemoihin on intiimi ja liittyy pinnan ja syvyyden, luonnollisen ja keinotekoisen sekä aistitun ja aistimattoman risteyksiin. Huomiota kiinnitetään täten myös ruumiiseen sekä elettynä ja koettuna että erilaisten materiaalisten prosessien tapahtumapaikkana.”

Julkaistu | Matti Tuomela

Sielut lepäävät liikkeessä – Näkökulma kolmeen Mad Housen viime syksyn esitykseen

”Uusiin tiloihin siirtyneen esitystaidetalo Mad Housen viime syksyn esityksissä kuoleman tematiikka oli niin ikään vahvasti mukana. Esityksissä surtiin poisnukkuneita ja pohdittiin, miten kuollut todella katoaa tai ei katoa. Mihin siirtyvät edesmenneiden sielut, minkälaisessa materiaalissa voi sielu ilmetä, jos missään. Erityisen mieleenpainuvaa esityksissä oli se, ettei kuolema välttämättä ollut niiden suoranainen tarkastelun kohde, mutta sitäkin voimakkaampi taustakohina.”

Julkaistu | Petteri Enroth

”Ei minua paranna moraalisaarnat, ei poliisi, eikä oikeusistuin” – Pullopostia Kurvista perustuu Johan K. Harjun kansanperinnetyöhön

”Vaikka [näyttelyn] lavasteista ratkaisua voisi joku pitää hieman kornina, se edesauttaa Harjun tekstien merkitysten ymmärtämistä. Toimivalta tuntuu myös kuratoriaalinen tapa, jolla Pullopostia Kurvista säilyttää Harjun toteavan sävyn: mukaan ei ole lisätty vaikkapa THL:n tilastoja tai päihdetutkijoiden ja sosiologien kommentteja. Tämä kehystämättömyys yhdessä aistimellisten elementtien kanssa luo näyttelylle omanlaisensa auran ja painovoiman, joka saattaa huomaamattakin imeä ajatuksia puoleensa jälkikäteen.”

Blogit

Julkaistu | Matti Tuomela

Chantal Akermanin monumentaalinen elokuva Jeanne Dielman vaikuttaa kuin teatteri

Jeanne Dielmanin nimihenkilön suorastaan väkivaltaiselta tuntuvassa pidättyvyydessä on jotain samaa kuin esimerkiksi Tavallisuuden aaveen kohtauksissa yksinäisestä naisesta, joka näkee ovenraosta väläyksen elämäniloa flamencotanssijan muodossa. Tyhjissä huoneissa kaikuvan arkisen äänimaiseman vastapainona on raskas, jopa eksistentiaalinen hiljaisuus. Jos Akermanin elokuvan äänimaailma tuokin mieleen Arki ja kauhu -esityksen, saa sen hiljaisuus ajattelemaan Tavallisuuden aavetta ja Medusan huonetta.

Julkaistu | Tuomas Tiainen

Tunnollisuudesta

Taiteilijaystävien tekemisiä seuratessani olen havainnut joutuvani ottamaan oppia ja pohtimaan omia valintojani. Toisinaan toivoisin olevani tarpeeksi vahva ottaakseni heistä oppia, elämään järkevämmin. Puurrettuani, kärsittyäni ja lopulta vapauduttuani, päästyäni leikkimään kriitikkoa ja taiteilijaa havaitsen olevani tilanteessa, jossa toivoisin olevani tunnollisempi. Että en vain suorittaisi intohimoani.

Julkaistu | Nuppu Koivisto

Vorrei e non vorrei? Kansallisoopperan Don Giovanni ja klassikkoteosten modernisointi

Kaiken kaikkiaan uudistuksenhaluisuus on hieno asia, ja on kannatettavaa, että moderneja tulkintoja tilataan Kansallisoopperassa. Ehkä seuraavan suomalaisen Don Giovanni -tuotannon yhteydessä uskalletaan jo kysyä, miltä teoksen tapahtumat näyttäisivät, jos sen magneettinen nimihenkilö ei olisikaan mahtaileva hamesankari, vaan joku hänen tavoittelemistaan naisista.

Julkaistu | Saara Hacklin

Tekijä saapuu – ja yrittää jättää näyttämön

Kuka tekijä on? Ainakin kuollut taiteilija on joustava yhteistyökumppani. Hän ei kiistä rajauksia – julkaistaanko vielä tämä yksi teksti, otetaanko tuokin otos vielä näyttelyyn? Toisaalta hän tarjoaa elämällään sopivassa suhteessa tarinaa ja mysteeriä ihmeteltäväksi. 

Julkaistu | Sini Mononen

Kitsch Kjartansson

The Visitors löytää käsitteellisesti monia tasoja tunteisiin. ”Feminine Ways” viittaa jo nimellään länsimaisessa filosofiassa tavanomaiseen käsitykseen naisellisuudesta tunteellisuutena. Kontrolloimattomien tunteiden lisäksi installaatio viljelee muitakin feminiinejä kliseitä. Näitä ovat villi ”luonto”, haavoittuvuus, viattomuus ja herkkyys. Näiden ilmeisiä symboleita ovat kappaleen sanoituksessa mainitut vaaleanpunainen ruusu ja timanttinen sydän.