Instituutiokritiikki 3/2020, vol. 79
”Haluamme keskustella instituutioista myös siksi, että ne ansaitsevat laadukasta ja punnittua kritiikkiä. Tämän teemanumeron eetoksena on ajatus siitä, että instituutiokritiikissä on kyse instituutioista välittämisestä.”
Pääkirjoitus
Suomi on yksi demokraattisimmista maista, mutta täälläkin taideala ja sen instituutiot ovat vahvasti tietyn taustaisten – valkoisten ja keskiluokkaisten – ihmisten hallussa. Instituutioilla on valtaa, mikä on aina tärkeä peruste keskustella niistä ja tarkastella niitä kriittisesti. Instituutiot eivät ole ikuisia, täydellisiä ja erehtymättömiä, vaan jatkuvan kehityksen ja muutoksen keskellä. Ne pystyvät myös itsekriittisyyteen.
Roles, Functions and Powers of the Museum: Looking through Daniel Buren’s lens of institutional critique at the Hungarian House of Terror
”Instead of being the institution’s opponent, institutional critique can become the developer and re-inventor of art and non-art museums, as well as other cultural spaces, such as galleries, festivals and theatres.”
Lähiluvussa näyttelyt – Puheenvuoro selkeän taidepuheen puolesta
”Ei ole asianmukaista vaatia ihmisiltä tiettyä koulutustaustaa, jota yhteiskunta ei heille tasavertaisesti ole ollut tarjoamassa ennen museoon astumista. On museon tehtävä pystyä kertomaan ihmisille heidän lähtökohdistaan riippumatta, miksi tietyt esineet on haluttu säilyttää ja laittaa esille.”
