Väline 2/2019, vol. 74

Teemanumero tarkastelee välineitä taiteessa ja taiteilijan suhdetta välineeseen. Kannen kuva: Sheung Yiu.

Pääkirjoitus: Vaikeat, elintärkeät taiteen välineet

Mustekalan käsillä olevan uuden teemanumeron teemana on väline. Teemanumero koostuu joukosta esseitä, jotka eri tavoin lähestyvät taiteen ja välineen tematiikkaa. Kutsuimme neljä eri aloilla toimivaa taiteilijaa kirjoittamaan ajatuksistaan ja suhteestaan välineisiinsä ja välineen käsitteeseen. Numeron päätoimittajina ovat toimineet Mustekalan päätoimittajat Nuppu Koivisto ja Jaakko Uoti sekä dramaturgi Elina Minn. Teemanumeroon ovat kirjoittaneet esseitä Karoliina Hellberg, Maija Muinonen, Nuppu Koivisto, Jaakko Pallasvuo ja Eeva Rönkä.

Hiilet voi sytyttää paperit: Merkintöjä kirjoittamisesta, fiktiosta ja tanssimisesta

”Fiktio on yksi työvälineistäni. Mutta en ole ihan varma, miten se toimii. Minulle romaaneissa, joita teen, on tärkeätä kohtuuttomuus ja äärimmäisyys ja villeys ja kreiseys. Eli kaikki tämä tämmöinen holtiton, joka meissä kaikissa on läsnä ja johon minusta meidän on hyvä olla elävässä suhteessa. Fiktio on minusta hyvä väline tuon elävän suhteen luomiseen ja vaalimiseen. Fiktio ei opeta että näin on hyvä elää, vaan tuo parhaimmillaan eteen jotakin epämääräistä ja outoa, jota voi itse ajatella, että mitäs tämä onkaan, mitäs helkkaria. ”

Fantasia välineistä jotka riittivät elämäksi

”Taiteilija poseerasi lankkulattialla jalka penkin päällä. Hän siemaili Kulta-Katriinaa. Taiteilijalla oli päällään väritöntä pellavaa ja itse taottu amuletti. Joku oli autenttinen. Jotain voitiin vielä palauttaa aitouteen.”

Knowledge-speculation During Climate Crises ­- ”When You Say We Belong To The Light We Belong To The Thunder” at Contemporary Art Museum of Estonia (EKKM)

”There is a stream of exhibition and biennial projects addressing art in an age of the Anthropocene or emphasising art dealing with post-anthropocentric understandings of the world. These discourses seem to be something that every credible art institution must foster to stay relevant. This development is, of course, part of the political debate that attempts to move the current emphasis towards urgencies and threats that the middle class around the westernised world feel most dire. So, the question arises: what is the role of art institutions, curatorial praxis, and exhibition-making in this situation?”

Mitä jää käteen kun saa aivan liikaa ja vielä enemmän? – Ural Industrial Biennial 2019 

”Biennaalin tämän vuoden teema on ’kuolemattomuus’ eli venäjäksi бессмерти. Lennokas otsikko on johtoryhmän sekä johtaja Alisa Prudnikovan asettama. Päänäyttelyiden kuraattoriksi kutsutun New Yorkissa toimivan Xiaoyu Wengin haasteeksi oli jäänyt koota otsikon rajaamana johdonmukainen näyttely sekä ohjelmakokonaisuus. Päätapahtumien rinnalla on järjestetty roppakaupalla tilaisuuksia ja rinnakkaisnäyttelyitä joilla kullakin omia vastuutahoja. Katalogi nimeää reilusti yli 70 osallistuvaa taiteilijaa ja ainakin 12 kuraattoria.”

Sapiens – Tärkeintä on kysyä

  Tämä on arvio Suomen Kansallisteatterin, Zodiakin ja W A U H A U S -ryhmän yhteistuotannosta Sapiens, jonka ensi-ilta oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 11.9.

Musiikkifestivaalit ja nykytaide identiteetin haastamisen tiloina

”Istun Voimalan pimeässä tilassa lähes yksin. Lavalla yksi illan esiintyjistä varmistelee, että kaikki on kunnossa esitystä varten. Lavaa vastapäätä, Voimalan takaseinän mediateoksessa nainen piirtää meikkikynällä kasvojensa ääriviivoja. Ilmassa on valmistautumisen tuntua. Flow on alkamassa.”

Epookkien ajankohtaisuudesta

Viime kesänä tajusin hakeutuvani epookkien äärelle, sillä niihin liittyvä lopun tunnelma tuntui vastaavan kokemustani vallitsevasta todellisuudesta, jonka jokaista kuvakulmaa ympäröi alati pahemmaksi muuttuvan ilmastokriisin kehykset. Minusta tuntui, että seison sekä yksilönä että ihmiskunnan jäsenenä päättyvän aikakauden kynnyksellä.

Keskinkertaisinta juuri nyt

Kaiken kokenut kulttuuritoimittaja vaikka pitkästyy. Kun hän pitkästyy, hän menee ali sieltä missä on matalin aita ja listaa kohtaamiaan olkia kohauttamalla ohitettavia asioita. Jokaiselle listan entiteetille: kolme tähteä.

Siperia opetti – kuulumisia Venäjän historian kesäkoulusta Tjumenin valtionyliopistossa

Saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta suomalaiselle mittakaavan vaihdos oli silmiä avaava. Sikäli kuin paikallista historiaa on täällä totuttu katsomaan Helsingistä tai Turusta käsin, maantieteellinen painopiste siirtyykin yhtäkkiä kahdelle mantereelle levittäytyneen keisarikunnan tasolle. Heti herää kysymyksiä Suomen suuriruhtinaskunnan suhteesta paitsi keisarikunnan itäpuolille, myös muihin läntisiin reuna-alueisiin – ennen kaikkea Baltiaan ja Puolaan. Mikä on yhteistä, mikä meitä erottaa?

Some-soturi esittäytyy

”Mitä voisi olla asiantuntemukseen, argumentaatioon ja yksilölliseen oikeudenmukaisuuteen vapaa kieli? Miten puolustaa sitä sosiaalisessa mediassa? Näitä kysymyksiä on kysyttävä yhä uudelleen.”

Deeper Than Skin – Ed Hardy: Art of the New Tattoo

Furthermore, even though tattoos are an inherently difficult medium to preserve and display without the participation of tattooed individuals themselves, the exhibition used several effectively clever ways to depict them in addition to the two displays shown above. Ceiling projections allowed people to see what tattoos might look like on different parts of their bodies. Another display paired original stencils with photographs of the final tattoos as they appeared on customers.