Dramaturgia 2/2021, vol. 81

Mustekalan Dramaturgia-teemanumeron tekstit johdattavat lukijan perusteellisesti dramaturgian maailmaan eri näkökulmista.  Numeron ovat päätoimittaneet Milka Luhtaniemi, Arni Rajamäki ja Klaus Maunuksela.

Pääkirjoitus

”Dramaturgin työnkuva on pitkälti tuntematon suuren yleisön silmissä ja teatterin rakenteissa dramaturgeina toimivien määrä on pitkään ollut vähäinen. Suomessa keskustelua dramaturgiasta käydään lähinnä suljetuissa ammattipiireissä ja Teatterikorkeakoulun seinien sisällä. Tähän haluamme tuoda muutoksen tämän numeron tekstien avulla.”

Esityksen valmistamisesta ei-kenellekään

Esityskuva lopputyöstä Alku keskikohta loppu. Kuva: Sanni Siira

”Jään pohtimaan, onko ongelma siinä, ettei meidän työmme näy ulospäin. He (ketkä he?) näkevät vain lopputulokset. Pitäisikö teoksen sijaan heille näyttää, mitä oli sitä ennen? Miten kertoa siitä? On miellyttävämpää kuvailla, miten kirjoitin 114 sähköpostia, kuin että tämä työ on esimerkiksi sellaista, että äänisuunnittelija ei jaksa viikkoihin siivota äänipöytää ja lopulta kaikki sille kerääntynyt kuona ja johtokasat muodostavat veistoksellisen kokonaisuuden, jota ilman teosta ei voisi olla olemassa.”

Hetket, joihin haluamme palata

”Vierailin Kuvan Kevät 2021 -näyttelyssä tiistaina 18.5.2021. Avajaisviikonlopun jälkeen näyttelytiloissa ei ollut lisäkseni kovinkaan monta vierailijaa, mikä mahdollisti teoksiin uppoutumisen ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tänä vuonna valmistuvien taiteilijoiden tarinoiden kanssa matkustamisen. Maailmanlaajuisen kriisin keskellä moni meistä tuntuu hakevan turvaa onnellisista menneisyyden hetkistä.”

Milloin esine kuolee? Jonna Kina: After Life, Helsinki Contemporary

Jonna Kina: Red Impasto Jar

”Juuri ruukun fragmentaarisuus on Kinan teoksen ytimessä; on selvää, että ehjä vastaava ruukku ei tekisi meihin vastaavaa vaikutusta. Tässä seinän jäänteet ovat samalla patinaa, sillä ne lisäävät esineen kiinnostavuutta ja ikään kuin takaavat sen muinaisuuden.”

Miehisen kulttuurin laulu – Benjamin Orlow: A SPRING BRIGHT EVENING

”Benjamin Orlowin teoksessa A SPRING BRIGHT EVENING kuullaan ja seurataan Turussa toimivan akateemisen kuoron Brahe Djäknarin jäseniä. Teos kurkistaa miehisen perinteen ja elitismin tiloihin kriittisellä mutta humaanilla katseella, ja nivoo yhteen musiikkia, kuvaa, animaatiota ja tekstiä.”

Michel Auder vie matkalle Warholin boheemilta 60-luvulta rujoon Trumpin aikaan

Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations

”Auderin elokuvien katselukokemus on haastava siksi, että filmit tuovat esiin silottelematonta Amerikan lähihistoriaa; katse on monissa filmeissä kriittinen. Katselukokemus kuitenkin pehmenee huomattavasti galleriatilassa, missä seiniä hallitsevat Outi Martikaisen suurikokoiset tekstiilitaulut, joiden aiheina on kuvia luonnosta tai lapsista. ”

Miksi Oscareilla ei ole (enää) väliä

”Palkintojen poliittisuutta ympäröivä diskurssi antaa kuitenkin ymmärtää, että Oscareita on vasta nyt alettu jakaa muita kuin puhtaasti laadullisia tekijöitä kriteereinä hyödyntäen. Aivan kuin vasta viime vuosiin saakka Oscareiden lautakunta olisi ollut täysin puolueeton. Tällainen ajattelutapa on kuitenkin absurdi, mistä todistavat esimerkiksi Harvey Weinsteinin lukuisat onnistuneet lobbauskampanjat.”

Linnuista ja huomiosta

”Yksi keskeinen huomiotalouden lainalaisuuksista on, että se häivyttää kontekstin: tärkeää on vain koukuttava tunnereaktio, olkoonkin että se hämärtää nyanssit tai laajemmat yhteydet, asettaa meidät kilpailemaan toistemme kanssa, pirstoo keskittymiskykymme – ja tuntuu imevän kaiken vapaa-aikamme. Siksi Odell kohdistaa tarkastelunsa siihen, kuinka voisimme opetella jälleen hahmottamaan kontekstimme, sekä digitaalisessa että fyysisessä todellisuudessa ja niiden yhteenkietoutumissa.”

Taiteen kyseenalaiset tehtävät

Tanja Parkkonen: Lean (2021)

”Oman taiteellisen työni johtaminen ei onnistu täysin juuri koskaan. Tilaa ja hyväksyntää yllätyksille tulee aina antaa. Vaikka kuinka määrittelisin mitä yksinkertaisimman vision itselleni valmiista vedoksista, työ ottaa jossain vaiheessa itse johdon ja yllättää.”

Mielekästä mäiskintää – meaningful mechanics väkivaltaisissa videopeleissä

Undertale (2015) Dog Treats

”Leikki, mielikuvitus ja taide voivat opettaa meille rajoja ja laajentaa käsitystämme maailmasta. Undertale opetti minulle ainakin sen, ettei tutulta tuntuvassa tilanteessa kannata tehdä sokeita oletuksia asioita aiempien kokemusten perusteella, vaan pyrkiä olemaan tilanteessa läsnä ja havaitsemaan poikkeavuudet totutusta. Peli myös näyttää mielestäni hyvin sen, miten väkivallan käytön mahdollisuuden tarjoava peli voi käsitellä väkivaltaisuutta aiheenaan kriittisesti, eikä pidä sitä itsestäänselvänä pelimekaniikan osana.”

Taide, museot ja koronatoimet

”Kansallisen kriisin aikana on selvää, että kaikkia selviytymiskeinoja käytetään. Yhdysvaltalaista keskustelua seuratessa on myös mielenkiintoista miettiä, mitä museokokoelmista kriisiaikana myytäville teoksille käy. Kuka ne ostaa? Kenelle suurten museoiden taloudellinen ahdinko tarjoaa tilaisuuden?”