Liikkuvia kuvia ja maailman osia 1/2019, vol. 73

Teemanumero tarkastelee liikkuvaa kuvaa ja mediataidetta muun muassa teknologian, dokumentaarisuuden, haptisuuden ja sattuman näkökulmista.

Johdanto Mustekalan Liikkuvia kuvia ja maailman osia -teemanumeroon 

”Liikkuvia kuvia ja osia -teemanumero tarjoaa paljon punnittuja ajatuksia ja näkökulmien runsautta. Liikututaan kuvien liikkeistä itsessämme, ihmetellään toisiamme ja maailman osien eteemme tuomia hämmästyttävyyksiä. Ollaan iloisia, suruisia, totisen tosia, kantillisia ja epämääräisen kvantillisia.”

Maailma liikkuvina osina – Mox Mäkelän comeback

”Suomalaisen taiteilijan teos Tate Modernissa olisi aina tapaus, mutta Mox Mäkelän toukokuussa koittavan elokuvan Vieras (2018) Englannin ensi-illan kohdalla kyse on vielä enemmästä: tavattoman pitkäkestoisen työn kulminoitumisesta esitykseen kansainvälisen taidemaailman eräällä arvostetuimmalla areenalla.”

Synteettisistä kuvista, tekoälystä ja kuvataiteesta

”Tekoälyn ja taiteen välistä suhdetta pohtiessa olisi hedelmällisempää miettiä tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia kuin sitä, kykeneekö tekoäly itsenäisesti tuottamaan taidetta tai onko tekoälytaide taidetta laisinkaan. Digitaalisessa arjessamme rajapyykit ovat jo niin hämärtyneet, ettemme edes tiedosta tekoälyn nykyisiä vaikutuksia esimerkiksi kuvataiteen luovissa prosesseissa.”

Turvallisen tapahtuman jäljillä

Berlin Burlesque Week on Manner-Euroopan suurimpia burleskitapahtumia. Neljättä kertaa järjestettävä festivaali näki ensi kertaa päivänvalon vuonna 2016. Tänä vuonna silmään pisti festivaalin vahvan suomalaisedustuksen lisäksi vähemmistöteemojen ja poliittisuuden esille nostaminen.

Sisäisten liikahdusten perässä Oslossa

”Momentum10 – The Emotional Exhibition, keskittyy nimensä mukaisesti taiteen ja tunteiden suhteeseen. Olen omassa työskentelyssäni ollut pitkään kiinnostunut siitä, miltä taide tuntuu, mitä se saa meidät tuntemaan. Minua ajaa taiteen kanssa työskentelyyn se pieni liikahdus mikä tapahtuu sisuksissa silloin, kun saa kosketuksen johonkin toiseen entiteettiin. Kuraattorina koen tehtäväkseni luoda tilanteita ja tilaisuuksia, joissa tällaisia liikahduksia pääsee tapahtumaan myös muiden kokijoiden kohdalla. Hyppään siis Mossin-junaan suurella kiinnostuksella ja odotukset korkealla.”

Ylösnousemusleikki kesäidyllissä

Pro Artibus -säätiö esittää tänä kesänä Nina Katchadourianin (s. 1968), teoksia samanaikaisesti Helsingissä ja Tammisaaressa. Asetelma myötäilee hauskasti kesäkuukausien liikettä kaupungista kesäkohteisiin, pääkaupungista pienempiin kesäkaupunkeihin. Molempien näyttelyjen teokset viittaavat eri tavoin muistoihin, matkustamiseen, liikkeessä olemiseen ja perheen parissa vietettyyn aikaan, kaikki kesälomiin liittyviä teemoja.

Lumo ja levottomuus

Veli-Matti Huhta arvioi kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Olavi Paavolaisen työtä kartoittavaa uutuusteosta ”Olavi Paavolainen: Elämme uutta luovaa aikaa. Esseitä ja arvosteluja 1922 – 1950.”

Ja loppu on dragia

Dragia voi nähdä sielläkin, missä ei ole huulipunaa, korkokenkiä ja glitteriä. Taiteessa toisin esittäminen, performatiivisuus, tekijyyden hämärtäminen ja katseen politiikka ovat teemoja, jotka ovat keskeisiä myös dragissa.

Ei läsnäoloa, kiitos! Ahdistuksesta, uupumuksesta ja kapitalismista

”Viime aikoina julkisessa keskustelussa on käsitelty paljon milleniaalien ahdistusta ja uupumusta. Burnoutista, masennuksesta ja mielenterveysongelmista keskustelemisesta on tullut arkipäiväistä. Olemme jo turtuneet näkemään sosiaalisessa mediassa, lehtien sivuilla, elokuvissa ja kirjallisuudessa kuvauksia uupuneista ja depressiivisistä ihmisistä, jotka tyypillisesti oppivat burnoutin myötä ’hidastamaan tahtia’ ja ’löytävät’ sitten ’itsensä’. Kuulostaako tutulta?”

Patriarkaatti on kuollut – Planningtorockin uusi maailma

Helsingissä järjestettiin huhtikuun loppupuolella queer-musiikin festivaali Querelle. Kriitikko Sini Mononen ja valokuvaaja Velda Parkkinen tapasivat festivaalilla esiintyneen Jam Rostronin, joka muodostaa yhden hengen elektroyhtyeen Planningtorockin.

Benoît Lachambren Lifeguard – Tanssi yhdessäolon arkkitehtuurina            

”Ruumiini on kristinuskon, kolonialismin ja kapitalismin muovaama. Aika ajoin se läikähtää ulos itsestään ja tulee osaksi omaa eläimyyttään. Mieli lakkaa miettimästä, keho kyseenalaistamasta. Somaattiset menetelmät ovat yksi reitti tuon kokemuksen luo. Ruumiini valuu, huutaa, horjuu ja kurottautuu kohti tuntematonta. Tanssi keksii kehoni uudelleen.”