Halu 4/2019, vol. 76

Teemanumero käsittelee taiteilijoiden työhön ja taiteeseen liittyvien halun ja seksuaalisuuden mekanismien monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta. Päätoimittaja: Saara Hannus. Kannen kuva: J.A. Juvani

Pääkirjoitus: Taiteen rakastajat

”Tässä numerossa halu on vapautta, itseilmaisua ja voimaa. Neljä taiteilijaa, jotka työskentelevät käsitellen seksuaalisuutta, halua ja sukupuolta, kirjoittaa seksistä ja halusta henkilökohtaisena, yhteiskunnallisena, osana taiteen tekemistä, osana identiteetin muodostumista, kulttuurin haitallisina ja väkivaltaisina representaatioina, valtapelin välineinä, parantavana toimintana ja yhteyden hakemisena.”

Tall, Dark, and Handsome

”In a performance that resembles a stream of consciousness love letter monologue, Kim Ye splices together topics ranging from objectum sexualis to climate change, and BDSM to animism in exploring the sensuality of the human/object relationship. Weaving together found and original text with quotes from Jane Bennett, Baruch Spinoza, Michel Foucault, and WJT Mitchell, the artist engages the concept of a ”script” as a subconscious force that guides human interaction with their inanimate surroundings.”

Reflections on Tom’s Men, Cadinot’s Harem, and Zulfikar’s Mussalmaan Musclemen

”Today, even though many conversations on decolonization are well underway, a lot still needs to be done. As geographies continue to change due to a consistent flow of migration, we also see reactionary policies and closing of borders, for example through the Muslim Ban by the United States of America and BREXIT in the United Kingdom. In such exclusionary times then, I believe, it is imperative that the gay community does not mimic similar refusals, and starts questioning problematic parts of its history through an intersectional perspective opening up to different forms of masculinity as well as diverse bodies.”

Heini Aho: Pastel Lemon Yellow Soft Passive Aggressive

”Ahon taiteellinen työskentely nojaa kuvanveiston perinteeseen. Tilallisuus ja materiaalisuus on keskeistä Ahon praktiikassa, jossa teokset syntyvät usein erilaisista kohtaamisista ja yhdistelmistä, rajaamisesta ja leikkaamisesta tai uudelleen kehystämisestä. Kun katselen Ahon teoksia, ne näyttäytyvät usein myös jollain lailla kirjallisina, ei siinä mielessä että ne olisivat narratiivisia tai kuvittaisivat tarinaa, vaan koska niissä tuntuvat toistuvan usein näkökulman, merkityksen ja merkin kysymykset.”

Sulavia suihkukaappeja ja jättimäisiä leviä – Säätiedotus tulevaisuudelle -näyttely tuotiin Venetsiasta Kiasmaan

”Näyttelyn tulokulma ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin ohenemisen suuriin teemoihin on intiimi ja liittyy pinnan ja syvyyden, luonnollisen ja keinotekoisen sekä aistitun ja aistimattoman risteyksiin. Huomiota kiinnitetään täten myös ruumiiseen sekä elettynä ja koettuna että erilaisten materiaalisten prosessien tapahtumapaikkana.”

Sielut lepäävät liikkeessä – Näkökulma kolmeen Mad Housen viime syksyn esitykseen

”Uusiin tiloihin siirtyneen esitystaidetalo Mad Housen viime syksyn esityksissä kuoleman tematiikka oli niin ikään vahvasti mukana. Esityksissä surtiin poisnukkuneita ja pohdittiin, miten kuollut todella katoaa tai ei katoa. Mihin siirtyvät edesmenneiden sielut, minkälaisessa materiaalissa voi sielu ilmetä, jos missään. Erityisen mieleenpainuvaa esityksissä oli se, ettei kuolema välttämättä ollut niiden suoranainen tarkastelun kohde, mutta sitäkin voimakkaampi taustakohina.”

”Ei minua paranna moraalisaarnat, ei poliisi, eikä oikeusistuin” – Pullopostia Kurvista perustuu Johan K. Harjun kansanperinnetyöhön

”Vaikka [näyttelyn] lavasteista ratkaisua voisi joku pitää hieman kornina, se edesauttaa Harjun tekstien merkitysten ymmärtämistä. Toimivalta tuntuu myös kuratoriaalinen tapa, jolla Pullopostia Kurvista säilyttää Harjun toteavan sävyn: mukaan ei ole lisätty vaikkapa THL:n tilastoja tai päihdetutkijoiden ja sosiologien kommentteja. Tämä kehystämättömyys yhdessä aistimellisten elementtien kanssa luo näyttelylle omanlaisensa auran ja painovoiman, joka saattaa huomaamattakin imeä ajatuksia puoleensa jälkikäteen.”

Hiphop Suomessa on laaja artikkelikokoelma alakulttuurin matkasta valtavirtaan

Hiphop Suomessa -kirja on virkistävä siten, että se ei tee keinotekoista eroa tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden välillä. Hiphop-kulttuurin harrastajien arvostuksesta kertoo muun muassa se, että johdannon jälkeen ääneen pääsevät ensimmäisenä tekijät ja vasta sen jälkeen ilmiöön omassa työssään tarttuneet tutkijat.

Kitsch Kjartansson

The Visitors löytää käsitteellisesti monia tasoja tunteisiin. ”Feminine Ways” viittaa jo nimellään länsimaisessa filosofiassa tavanomaiseen käsitykseen naisellisuudesta tunteellisuutena. Kontrolloimattomien tunteiden lisäksi installaatio viljelee muitakin feminiinejä kliseitä. Näitä ovat villi ”luonto”, haavoittuvuus, viattomuus ja herkkyys. Näiden ilmeisiä symboleita ovat kappaleen sanoituksessa mainitut vaaleanpunainen ruusu ja timanttinen sydän.

No Spectators in the City of Dust: Two Concurrent Exhibitions about Burning Man at the Oakland Museum of California

Perhaps most importantly, the spirit of the event is created by each of its participants, who obviously carry it with them, as demonstrated by the many “decompression” events that occur afterwards in cities around the world where large enough numbers of returning attendees live. Ultimately, regardless of the fact that its less-crowded and anarchic heydays have passed, ticket prices have risen, or that wealthy attendees reportedly have adversely affected the composition and experience of Black Rock City in violation of some of the principles, it is clear that Burning Man would still be a remarkable, memorable, and transformative event to attend, experience, and participate in.

Uuteen kulutukseen datan ja aineen väliltä

Aineeton kulutus ei laajassa mittakaavassa ole edelleenkään todellisuutta, vaikka museot ovatkin riemuinneet päättyneen vuoden ennätysmäisistä kävijäluvuista eikä lupaavan suhdanteen taittumista ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä. Kysynnän ja tarjonnan dynamiikkaan vaikuttaa paitsi tarjonnan laatu, myös se, millaisin saavutettavuuden kriteerein tarjonta tuodaan kuluttajien arkeen. Siitä ei ole pelkoa, että en-katso-yhtään-taideteosta -päivää joutuisi suosittelemaan muille kuin häviävän harvalle joukolle.

Lakastuvat jäljet: kirjoitusmerkkejä rajan tältä puolen

On kuin Katriina Huttunen haluaisi kertoa, että arjen pintakulttuurin rinnalla on eksistentiaalinen taso, oleminen kuoleman läheisyydessä, josta ei seuraa huojennusta. Se mikä on monien ajatuksissa kauimmaisena, on todellisuudessa lähimpänä. Teos on yhdenlainen monumentti aiheille, jotka katsotaan parhaaksi ohittaa ”hyvää oloa”, ”selviytyjiä” ja ”sankareita” korostavassa nykyajassa. Sen saattaminen kirjallisuudeksi hätkähdyttää lukijaa.

Anna Karina on poissa

Godardin elokuvat houkuttelevat luoksensa yksinkertaisuudellaan ja luonnollisuudellaan, mikä toki on tietoisesti rakennettua, kuten myös Anna Karina itse on todennut. Esteettisen leikittelyyn ja keveyden vaikutelmaan kätkeytyvät monisyisemmät teemat. Anna Karinan roolityöt jaksavat kiehtoa loputtomiin juuri tästä syystä.