”Helsinki Biennaalin teemat ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Ne liikkuvat ympäristökysymyksistä ihmisyyteen ja myötätuntoon, jonka avulla voimme kurotella toistemme luo ja haastaa itsemme ajattelemaan maailmassa olemisen jopa täysin eri lajien näkökulmasta käsin. Yhteiskunnalliset kysymykset toimivat kuitenkin lähinnä voimaa antavana kimmokkeena ja taustalla vaikuttavina arvoina Vallisaaresta löytyville teoksille, joiden ansiot rakentuvat ensisijaisesti taiteellisen ilmaisun varaan.”

”Vierailin Kuvan Kevät 2021 -näyttelyssä tiistaina 18.5.2021. Avajaisviikonlopun jälkeen näyttelytiloissa ei ollut lisäkseni kovinkaan monta vierailijaa, mikä mahdollisti teoksiin uppoutumisen ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tänä vuonna valmistuvien taiteilijoiden tarinoiden kanssa matkustamisen. Maailmanlaajuisen kriisin keskellä moni meistä tuntuu hakevan turvaa onnellisista menneisyyden hetkistä.”

”Benjamin Orlowin teoksessa A SPRING BRIGHT EVENING kuullaan ja seurataan Turussa toimivan akateemisen kuoron Brahe Djäknarin jäseniä. Teos kurkistaa miehisen perinteen ja elitismin tiloihin kriittisellä mutta humaanilla katseella, ja nivoo yhteen musiikkia, kuvaa, animaatiota ja tekstiä.”

”Ensivilkaisulta pelkistetyn näköinen visuaalinen kokonaisuus kätkee sisäänsä hienovaraista materiaalista ja teknistä runsautta. Lähden näyttelystä mielessäni kysymys kuin zeniläinen koan: Millainen muoto aavikon tyhjyydellä on?”

”’Kaiken keskellä’ on henkilökohtainen näyttely, joka kurottaa sisäisestä pimeydestä ja kaaoksesta kohti jaetun maailman valoa. Näyttely on rakennettu lavastukselliseksi kokonaisuudeksi, jonka maailmaan katsoja astuu gallerian etuosaan ripustettujen esirippujen läpi. Keskeisiksi teemoiksi näyttelyssä nousevat trauma ja siitä toipuminen.”

”Cyberpunk 2077 ei yritäkään heijastella teknologian kehitystä viimeisten 40 vuoden aikana, se pyrkii imitoimaan 80-lukun arkkityypillisten kyberpunk-tarinoiden teknologista maailmaa. Teknologisen takapajuisuuden seurauksena modernin teknologian sosiaaliset ja poliittiset piirteet jäävät myös käsittelemättä.”

”Elmgreen & Dragsetin 2020 on näyttelynä, kuten myös vuotena, apokalyptinen. Aiempien näyttelyjen ja teosten jaetuista tiloista, kodeista, klubeista, kerrostaloista ja juhlista, on siirrytty tyhjyyttä huokuvaan epäpaikkaan, jossa ihmiset ovat kuriositeetti, unohdettuja, hylättyjä tai hyljeksittyjä. Kontaktit tapahtuvat peilien välityksellä, jos niinkään. Tila on niin keskeinen osa kokemusta, että vanhatkin teokset tulevat uudella tavalla tarkastelluiksi uudessa kontekstissa.”