Miksi Oscareilla ei ole (enää) väliä

”Palkintojen poliittisuutta ympäröivä diskurssi antaa kuitenkin ymmärtää, että Oscareita on vasta nyt alettu jakaa muita kuin puhtaasti laadullisia tekijöitä kriteereinä hyödyntäen. Aivan kuin vasta viime vuosiin saakka Oscareiden lautakunta olisi ollut täysin puolueeton. Tällainen ajattelutapa on kuitenkin absurdi, mistä todistavat esimerkiksi Harvey Weinsteinin lukuisat onnistuneet lobbauskampanjat.”

Linnuista ja huomiosta

”Yksi keskeinen huomiotalouden lainalaisuuksista on, että se häivyttää kontekstin: tärkeää on vain koukuttava tunnereaktio, olkoonkin että se hämärtää nyanssit tai laajemmat yhteydet, asettaa meidät kilpailemaan toistemme kanssa, pirstoo keskittymiskykymme – ja tuntuu imevän kaiken vapaa-aikamme. Siksi Odell kohdistaa tarkastelunsa siihen, kuinka voisimme opetella jälleen hahmottamaan kontekstimme, sekä digitaalisessa että fyysisessä todellisuudessa ja niiden yhteenkietoutumissa.”

Milloin esine kuolee? Jonna Kina: After Life, Helsinki Contemporary

Jonna Kina: Red Impasto Jar

”Juuri ruukun fragmentaarisuus on Kinan teoksen ytimessä; on selvää, että ehjä vastaava ruukku ei tekisi meihin vastaavaa vaikutusta. Tässä seinän jäänteet ovat samalla patinaa, sillä ne lisäävät esineen kiinnostavuutta ja ikään kuin takaavat sen muinaisuuden.”

Taiteen kyseenalaiset tehtävät

Tanja Parkkonen: Lean (2021)

”Oman taiteellisen työni johtaminen ei onnistu täysin juuri koskaan. Tilaa ja hyväksyntää yllätyksille tulee aina antaa. Vaikka kuinka määrittelisin mitä yksinkertaisimman vision itselleni valmiista vedoksista, työ ottaa jossain vaiheessa itse johdon ja yllättää.”

Mielekästä mäiskintää – meaningful mechanics väkivaltaisissa videopeleissä

Undertale (2015) Dog Treats

”Leikki, mielikuvitus ja taide voivat opettaa meille rajoja ja laajentaa käsitystämme maailmasta. Undertale opetti minulle ainakin sen, ettei tutulta tuntuvassa tilanteessa kannata tehdä sokeita oletuksia asioita aiempien kokemusten perusteella, vaan pyrkiä olemaan tilanteessa läsnä ja havaitsemaan poikkeavuudet totutusta. Peli myös näyttää mielestäni hyvin sen, miten väkivallan käytön mahdollisuuden tarjoava peli voi käsitellä väkivaltaisuutta aiheenaan kriittisesti, eikä pidä sitä itsestäänselvänä pelimekaniikan osana.”

Taide, museot ja koronatoimet

”Kansallisen kriisin aikana on selvää, että kaikkia selviytymiskeinoja käytetään. Yhdysvaltalaista keskustelua seuratessa on myös mielenkiintoista miettiä, mitä museokokoelmista kriisiaikana myytäville teoksille käy. Kuka ne ostaa? Kenelle suurten museoiden taloudellinen ahdinko tarjoaa tilaisuuden?”

Todella Resilientit Ihmiset ry:n Ylimääräinen Kokous

”Edelleen hikoileva ja siksi hieman hermostunut Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja katsoo kelloaan, vetää keuhkoihinsa kirkkoilmaa ja lausuu itselleen jotain rauhoittaakseen mielensä. Mitä hän sanoo, emme tiedä koska emme osaa huuliltalukua, mutta yhtä kaikki se toimii, sillä Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja onnistuu keräämään itsensä. Hän kävelee sitten tarjoilupöydän ohitse betonista keskikäytävää pitkin saarnastuolin luo ja asettuu sen taa, ottaa kokouspaperinsa salkustaan ja asettelee ne paikoilleen eteensä, nostaa katseensa salissa istuviin ihmisiin ja rykäisee kuuluvasti.”

Tulevaisuus milleniaalidramaturgin silmin

”Tällaisena aikana on helppo kyseenalaistaa taiteen merkitys. Taide ei kuitenkaan sijaitse jossakin omassa kuplassaan, yhteiskunnan ulkopuolella vaan on itse asiassa olennainen osa sitä. Se on itsessään hopeareunus pilvessä, tai kenties itse pilvessä – pieni vesipisara kaiken höyryn seassa. Esittävät taiteet saavat ihmiset kokoontumaan yhteen ja tunnistamaan jotakin yllättävänkin yksityistä yhteisesti jaetusta hetkestä. Näyttämöllä on mahdollisuus käsitellä yhteisön asioita. Taide resonoi solutasolla ja sanojen ulkopuolella. Se vaikuttaa tavoilla, joita ei voi mitata.”

Nestekidenäytöltä Andeille

María Luisa Pacheco: Nimetön (1955)

”Galeria Virtual de Arte Boliviano on omituinen virtuaalinen tila, joka on kaikesta huolimatta pysynyt pystyssä yli kaksikymmentä vuotta. Sitä tervehtii ilolla, sillä sen läsnäolo tuntuu vilpittömältä, tarpeelliselta. Muualta internetistä ei löydy yhtä mittavaa koontia siitä, mitä bolivialaisessa kuvataiteessa on 1950-luvun jälkeen tapahtunut.”

Michel Auder vie matkalle Warholin boheemilta 60-luvulta rujoon Trumpin aikaan

Michel Auder: Chronicles and Compositions / Outi Martikainen: Compositions and Calculations

”Auderin elokuvien katselukokemus on haastava siksi, että filmit tuovat esiin silottelematonta Amerikan lähihistoriaa; katse on monissa filmeissä kriittinen. Katselukokemus kuitenkin pehmenee huomattavasti galleriatilassa, missä seiniä hallitsevat Outi Martikaisen suurikokoiset tekstiilitaulut, joiden aiheina on kuvia luonnosta tai lapsista. ”