Epookkien ajankohtaisuudesta

Viime kesänä tajusin hakeutuvani epookkien äärelle, sillä niihin liittyvä lopun tunnelma tuntui vastaavan kokemustani vallitsevasta todellisuudesta, jonka jokaista kuvakulmaa ympäröi alati pahemmaksi muuttuvan ilmastokriisin kehykset. Minusta tuntui, että seison sekä yksilönä että ihmiskunnan jäsenenä päättyvän aikakauden kynnyksellä.

Keskinkertaisinta juuri nyt

Kaiken kokenut kulttuuritoimittaja vaikka pitkästyy. Kun hän pitkästyy, hän menee ali sieltä missä on matalin aita ja listaa kohtaamiaan olkia kohauttamalla ohitettavia asioita. Jokaiselle listan entiteetille: kolme tähteä.

Siperia opetti – kuulumisia Venäjän historian kesäkoulusta Tjumenin valtionyliopistossa

Saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta suomalaiselle mittakaavan vaihdos oli silmiä avaava. Sikäli kuin paikallista historiaa on täällä totuttu katsomaan Helsingistä tai Turusta käsin, maantieteellinen painopiste siirtyykin yhtäkkiä kahdelle mantereelle levittäytyneen keisarikunnan tasolle. Heti herää kysymyksiä Suomen suuriruhtinaskunnan suhteesta paitsi keisarikunnan itäpuolille, myös muihin läntisiin reuna-alueisiin – ennen kaikkea Baltiaan ja Puolaan. Mikä on yhteistä, mikä meitä erottaa?

Some-soturi esittäytyy

”Mitä voisi olla asiantuntemukseen, argumentaatioon ja yksilölliseen oikeudenmukaisuuteen vapaa kieli? Miten puolustaa sitä sosiaalisessa mediassa? Näitä kysymyksiä on kysyttävä yhä uudelleen.”

Deeper Than Skin – Ed Hardy: Art of the New Tattoo

Furthermore, even though tattoos are an inherently difficult medium to preserve and display without the participation of tattooed individuals themselves, the exhibition used several effectively clever ways to depict them in addition to the two displays shown above. Ceiling projections allowed people to see what tattoos might look like on different parts of their bodies. Another display paired original stencils with photographs of the final tattoos as they appeared on customers.

Ja loppu on dragia

Dragia voi nähdä sielläkin, missä ei ole huulipunaa, korkokenkiä ja glitteriä. Taiteessa toisin esittäminen, performatiivisuus, tekijyyden hämärtäminen ja katseen politiikka ovat teemoja, jotka ovat keskeisiä myös dragissa.

Ei läsnäoloa, kiitos! Ahdistuksesta, uupumuksesta ja kapitalismista

”Viime aikoina julkisessa keskustelussa on käsitelty paljon milleniaalien ahdistusta ja uupumusta. Burnoutista, masennuksesta ja mielenterveysongelmista keskustelemisesta on tullut arkipäiväistä. Olemme jo turtuneet näkemään sosiaalisessa mediassa, lehtien sivuilla, elokuvissa ja kirjallisuudessa kuvauksia uupuneista ja depressiivisistä ihmisistä, jotka tyypillisesti oppivat burnoutin myötä ’hidastamaan tahtia’ ja ’löytävät’ sitten ’itsensä’. Kuulostaako tutulta?”

Patriarkaatti on kuollut – Planningtorockin uusi maailma

Helsingissä järjestettiin huhtikuun loppupuolella queer-musiikin festivaali Querelle. Kriitikko Sini Mononen ja valokuvaaja Velda Parkkinen tapasivat festivaalilla esiintyneen Jam Rostronin, joka muodostaa yhden hengen elektroyhtyeen Planningtorockin.

Benoît Lachambren Lifeguard – Tanssi yhdessäolon arkkitehtuurina            

”Ruumiini on kristinuskon, kolonialismin ja kapitalismin muovaama. Aika ajoin se läikähtää ulos itsestään ja tulee osaksi omaa eläimyyttään. Mieli lakkaa miettimästä, keho kyseenalaistamasta. Somaattiset menetelmät ovat yksi reitti tuon kokemuksen luo. Ruumiini valuu, huutaa, horjuu ja kurottautuu kohti tuntematonta. Tanssi keksii kehoni uudelleen.”