Vielä kerran Oodista ja myös vähän lukutaidosta

”Hyväksi lukijaksi kehittymiseen tarvitaan pitkäjänteistä harjoitusta, lukurauhaa ja hyllymetreittäin innostavaa kirjallisuutta. Tätä kaikkea tarjoaa kirjasto. Kirjaston fyysisellä tilalla ja niteiden määrällä on siis väliä tämän kaikista tärkeimmän taidon kehitykselle ja oppimiselle. Jos kirjasto fyysisenä paikkana alkaa muistuttaa enemmän monitoimitaloa ja niteistä siirrytään digilaitteisiin, myös sanan merkitys muuttuu ja pikkuhiljaa ajattelumme kirjaston tarkoituksesta muuttuu. Sitten meillä ei ole enää mitään instituutiota, joka vastaisi tuosta tärkeimmän taidon levittämisestä.”

Syötti – Mark Jenkinin Bait nappaa katsojansa filmipohjaisella kerronnallaan ja todellisuuden materiaalisuuden kuvauksellaan

Bait antaa tarkan kuvan yhteisön elämän ja työn tyyssijasta, jota kaupunkilaiset vuokratuissa loma-asunnoissaan gentrifioivat. Ken Loachin aloittamaan traditioon työtätekevien todellisuuden arvokkuuden kuvaajana liittyy uusi Brexit-ajan luokkakonfliktien ja ilmastonmuutoksen ajan materiaaliherkkyyden lisä. On vaikea arvata, miltä teos näyttää muutaman vuosikymmenen jälkeen, jos merivedet lämpenevät niin että kalakannat hupenevat olemattomiin. Baitia voisi kutsua ihmisten maailmaan keskittyvästä tarinastaan huolimatta siksi myös ekosysteemiä kuvaavaksi elokuvaksi.

Ei rahasta, vaan muista syistä – kirjoittamisesta ja rahasta

Pieni ja verkossa ilmestyvä Mustekala pelaa eri kentällä kuin Onnisen referenssit Image ja jo lakkautettu Rumba, mutta ajatuksen voi siirtää tähänkin lehteen. Mustekalan olemassaolo on apurahojakin enemmän kiinni siitä, että asiantuntevat ihmiset haluavat vuodesta toiseen kirjoittaa kunnianhimoisesti taiteesta ja kulttuurista.

Tieto ja energia

Sen sijaan, että pohtisimme ilmastovaikutuksiamme vain konkreettisen materiaalin eli tuotannon, asumisen ja itsemme liikkumisen kannalta, meidän tulee miettiä myös, mitä kulttuurista tietomateriaalia tuotamme. Jokaisen kannanoton ei tarvitse tulla yleisesti saataville. Onko minun oikeasti tarpeellista tehdä jokaista sosiaalisen median julkaisua?

Mielen kuvia ja todellisuuden käsittelemättömiä palasia

Kuvaa voidaan käyttää todistusaineistona, todellisuuden palasena, jolla ihmisten mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan, mutta uppoaako meihin lopulta muu kuin ennakkoasenteidemme myötäinen vaikuttaminen? Eikö puhe totuuden jälkeisestä ajasta ole jo osoitus tästä? Kieltäydymmekö näkemästä sen, mitä edessämme on, vai lipsahtaako huuliltamme ”fake news” ennen kuin ehdimme katsoa loppuun? Emmekö todella kykene näkemään kuvan taa?

Epookkien ajankohtaisuudesta

”Viime kesänä tajusin hakeutuvani epookkien äärelle, sillä niihin liittyvä lopun tunnelma tuntui vastaavan kokemustani vallitsevasta todellisuudesta, jonka jokaista kuvakulmaa ympäröi alati pahemmaksi muuttuvan ilmastokriisin kehykset. Minusta tuntui, että seison sekä yksilönä että ihmiskunnan jäsenenä päättyvän aikakauden kynnyksellä.”

Keskinkertaisinta juuri nyt

”Kaiken kokenut kulttuuritoimittaja vaikka pitkästyy. Kun hän pitkästyy, hän menee ali sieltä missä on matalin aita ja listaa kohtaamiaan olkia kohauttamalla ohitettavia asioita. Jokaiselle listan entiteetille: kolme tähteä.”

Siperia opetti – kuulumisia Venäjän historian kesäkoulusta Tjumenin valtionyliopistossa

”Saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta suomalaiselle mittakaavan vaihdos oli silmiä avaava. Sikäli kuin paikallista historiaa on täällä totuttu katsomaan Helsingistä tai Turusta käsin, maantieteellinen painopiste siirtyykin yhtäkkiä kahdelle mantereelle levittäytyneen keisarikunnan tasolle. Heti herää kysymyksiä Suomen suuriruhtinaskunnan suhteesta paitsi keisarikunnan itäpuolille, myös muihin läntisiin reuna-alueisiin – ennen kaikkea Baltiaan ja Puolaan. Mikä on yhteistä, mikä meitä erottaa?”

Some-soturi esittäytyy

”Mitä voisi olla asiantuntemukseen, argumentaatioon ja yksilölliseen oikeudenmukaisuuteen vapaa kieli? Miten puolustaa sitä sosiaalisessa mediassa? Näitä kysymyksiä on kysyttävä yhä uudelleen.”

Deeper Than Skin – Ed Hardy: Art of the New Tattoo

Furthermore, even though tattoos are an inherently difficult medium to preserve and display without the participation of tattooed individuals themselves, the exhibition used several effectively clever ways to depict them in addition to the two displays shown above. Ceiling projections allowed people to see what tattoos might look like on different parts of their bodies. Another display paired original stencils with photographs of the final tattoos as they appeared on customers.