40 vuotta rakkauden kesästä 24.4.2007

Irmeli Hautamäki

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 40 vuotta hippiliikkeen syntymisestä San Franciscossa. Helmikuussa 1967 joukko nuoria alkoi kokoontua Golden Gate puistossa lähellä yliopistoa. Oli kaunista ja lämmintä, porukka musisoi ja jutteli, niin ja tietysti poltteli pilveä. Tapahtumaa alettiin kutsua nimellä Be in. Oleilemisesta tuli vähitellen tapa jäädä pois luennoilta ja kokonaan koulusta. Puhuttiin mukavia, tutustuttiin, hengailtiin ja paikalle alkoi tulla yhä enemmän väkeä, mm. professori Timothy Leary, joka luennoi tietoisuuden laajentamisesta LSD:n avulla.

Yöt ovat San Franciscossa kylmiä, joten yösijaa tarvittiin ja sellaisia alkoi järjestyä läheisestä Height Ashbury kortteleista. Yhteismajoitus tarjosi turvaa ja pian joku kekseliäs alkoi hankkia puistoon kokoontuneille ruokaa. Kauppojen pois heittämät tuotteet kerättiin talteen ja yhteiskeittiö tarjosi pain kaksi ilmaista lämmintä ateriaa päivässä. Musiikki, tanssi ja ilonpito jatkuivat, eikä kenelläkään ollut kiirettä minnekään. Porukka alkoi sääliä säännöllisesti työssä käyviä ihmisiä, kun niin paljon mukavampikin elämänmuoto oli olemassa. Hippiaate oli syntynyt.

Hippiaate tarkoitti alunperin luonnosta nauttimista, yksinkertaista ja kiireetöntä elämää, ystävyyden arvostamista materiaa korkeammalle. Relattiin yhdessä ja paheksuttiin vanhempaa sukupolvea ja sen hillitöntä talouskasvun ihannointia. Työnteon mielekkyyttä kyseltiin. Vuonna 1967 Yhdysvaltain väestöstä yli puolet oli alle 25 –vuotiaita, he olivat sodan jälkeisen optimismin ja taloudellisen hyvinvoinnin lapsia.

Oli varaa olla kriittinen materiaan nähden. Kun vaatteet tai kengät kuluivat puhki, mentiin Free marketiin ja haettiin tilalle uudet ilmaiseksi. Free market, ennen näkemätön idea, perustui kierrätykseen, se oli hippien keksintö. Tuohon aikaan ei ollut vielä käytössä garage tai yard saleja, joten ihmiset toivat mielellään liiat tavaransa Free marketiin. Sieltä sai kaikkea sohvista pesukoneisiin. Oli aikaa keskittyä lauluun, naisiin ja miehiin, ei tarvinnut stressata perustarpeiden takia. Rahat pantiin isoon ruumisarkkuun, ja se haudattiin yhteisesti juhlallisessa kulkueessa.

Kesän 1967 mittaan San Franciscon vaihtoehtokulttuurin maine levisi ympäri maan ja maailman. Valtavasti ihmisiä alkoi tulla paikalle. Kesän lopulla heitä oli kaupungissa jo 50 000. Kaikkia eivät Be-in tai ystävyyden aate kiinnostaneet, suurin osa tuli paikalle vain huumeiden takia. Kaupungin viranomaiset hermostuivat ja Height Ashburyn vakio asukkaat pakahtuivat, kun turistibussit suuntasivat muutenkin täpötäysiin ja kaoottisiin kortteleihin. Syksyllä San Franciscon hippielämä lopetettiin virallisesti. Ihmisiä kehotettiin palaamaan koteihinsa ja jatkamaan liikettä siellä.

Nykyisin kysellään, muuttiko hippiliike mitään maailmassa? Voisi sanoa, että hippiliike on vihreän ja vaihtoehtoisen elämänmuodon perusta. Hipit keksivät tavaran ja elintarvikkeiden kierrätyksen. Ennen kaikkea hipit keksivät kiireettömän ja stressittömän elämänmuodon ja myös demonstroivat ponnekkaasti sen puolesta. Oleminen oli päivän sana. Kaiketi myös Heidegger olisi viihtynyt San Franciscossa? Filosofin tarina ainakin olisi mennyt täydestä. Kiireetön oleminen on jäänyt kaihertamaan Bay Arean ihmisten mieliin tavoittamattomana unelmana. Kun ihmiset kertovat välillä 15 –tuntisiksi venyvistä työpäivistään ja kahden viikon kesälomistaan, he vilkaiset kuulijaan haikeasti silmäkulmastaan. He muistavat tai tietävät, että muunkinlaista elämää on ollut, ainakin hetken.