”Öljyn moderni on ohitse”

Teksti: Tanja Parkkonen 6.10.2016

Antti Salminen: Jälkifossiilinen taide / Post-fossil art from aukea-x on Vimeo.

Öljyn moderni on ohitse toteaa Antti Salminen luonnehtiessaan aikaamme ja sen luomaa taidetta (Salminen 2014). Väite on mielenkiintoinen, ja haluaisimme tarkemmin ymmärtää, mitä on tulossa. Salminen toteaa videossaan, että taiteen kokemuksellisuuden tulevaisuutta ei kuitenkaan voi vielä tietää. Yksi suuntaa antava kysymys on, miten öljyn loppuminen vaikuttaa taiteen tekemiseen ja kokemiseen. Energia mahdollistaa toimintamme ja siksi sen avulla voi myös määrittää tapaamme nähdä maailma.

Öljy energisoi yli sata vuotta sitten koneet ja antoi niille toimintamahdollisuuden. Ihmislihasta suurempi voima yhdistettiin ihmisen tahtoon ja siten muutettiin maailmaa. Ihmiset tekivät ja tekevät edelleen muutoksia maankamaraan, materiaaliin, helpottaakseen omaa elämäänsä. Jos energian lähde on öljy, moni meistä on jo miettinyt, mitä tapahtuu sen loppuessa. Varantojen hiipumisen uhan alla olemme opettelemassa kuluttamaan energiaa vähemmän. Vertailin taannoin tyytyväisenä, että esimerkiksi televisioiden energiankulutus on laskenut vuosien myötä. Laskeskelin, että kymmenen vuotta on aina puolittanut kulutuksen samalla, kun vähemmän on muodostunut tässä tapauksessa enemmäksi. Tv-vastaanottimen digitaalisuus ei vaadi voimaa, tehoa eikä tuota savua ja meteliä. Virtuaalisuus ja digitaalisuus ovat nopeutta, keveyttä, toimivuutta ja ei-materiaa. Tarkoittaako tämä, että äly olisi viimein korvannut voiman?

Maailmaa voi katsoa omasta olohuoneesta käsin ja todeta, että vähemmän on enemmän laajemminkin. Energian luominen maailmaan tulee siis lähtökohtaisesti olemaan erilaista, kun öljyä ei enää ole samassa määrin kuin ennen, ja vaikka olisikin, sitä ei tarvitse enää käyttää. Energian tuottaminen kestävin keinoin onkin iloksemme mahdollistunut ja jopa kasvanut viime vuosikymmeninä. Tekniikoiden kehittyessä esimerkiksi aurinkoenergia on jo yleisesti saatavilla pienimuotoisena ja lähellä tarvitsijaansa. Energian lähteen muuttuminen Salmisen avaaman logiikan mukaan on muuttamassa myös käsitystä itsestämme.

Aurinko esimerkiksi on lähes rajaton energiassaan. Auringon ikä on ihmisen elämän ja arkisen käsityskyvyn ulkopuolella. Epäilemme perustellusti, onko ihmiskuntaa enää olemassa, kun auringon vuoro tulee kuolla. Nopea ja runsas energia tuottaa kokemuksen, jossa myös elämä on nopeaa, hysteerisen hektistä ja kaikkialla jatkuvassa liikkeessä. Rajaton energia rajallisessa ajassa viitoittaa näkemyksiämme samalla, kun luovumme vanhasta jähmeästä, nestemäisestä ja materiaalisesta. Uusiutuva energia on pikemminkin näkymätön, virtuaalinen ja digitaalinen eli aineeton. Aineettoman energian tapa olla ja vaikuttaa muovaa myös käsitystämme taiteesta eli luomamme taiteen kautta voimme ehkä nähdä, mihin olemme ihmisinä menossa.

Voimme kenties päätellä, että taide on energian lailla ympärillämme, jatkuvasti läsnä ja liikkuva. Öljyn käsittely tarvitsee erityisiä työkaluja eli itsessään jo öljyn voimalla toimivia koneita. Uusiutuva energia on osa jokaista ihmistä, hänen käyttämäänsä laitetta ja tahtoaan. Tämä tarkoittanee, että taidetta ei enää tehdä jotta tuottaisimme teoksia, vaan jokainen luo oman taiteensa omasta liikkuvasta elämästään. Jos öljy loi modernin, herää kysymys, mitä esimerkiksi aurinkoenergia voisi luoda. En usko, että määritelmää heti löydetään, mutta ilmiö on pohtimisen arvoinen.

Jatkona Salmisen määrittelyille totean kokeeksi, että olemme ottamassa elämäämme haltuun taiteena ja energisenä olemisena. Aurinko ympärillämme energisoi meitä mahdollistaen edelleen ihmislihasta suuremman voiman. Käytännössä öljyn moderni muuntuu auringon renessanssiksi.

Lähde:

Salminen, Antti 2014. Jälkifossiilinen taide. Videoesitys. https://vimeo.com/89344489