Voinen tämän harmaan mutta vuodenaikaan nähden epäilyttävän lämpimän lokakuisen päivän kunniakseni tunnustaa, että toteemieläimeni on High Fidelity – uskollinen äänentoisto -elokuvan päähenkilö levykauppias Rob Gordon.

Eräs 1300-luvulla eräs Englantia hallinnut monarkki kielsi “isojen pallojen mäiskimisen” kaupungin kaduilla, jottei “monta pahaa nousisi”. Vaikka kyseinen peli on nyt itse saavuttanut kuninkaallisen statuksen

”Kaikki on jo sanottu.” Tämä postmodernistiseksi väitetty klisee alkaa pitää paikkansa postmodernismista itsestään. Ajattelen erityisesti Cindy Shermanin teoksia. Niistä on sanottu likipitäen kaikki mahdollinen jo

Miten kuvataiteen olemus muuttuu tilanteessa, jossa se yhdistyy taiteelle perinteisesti vieraaksi koettuihin yhteyksiin, kuten markkinointiin ja urheiluun? Helsingin Hammarskjöldintien varrella on 13.9.–1.10.2018 esillä ulkoilmanäyttely, jonka

Muutama viikko sitten havahduin luentoa pitäessäni siihen, että olen alkamassa ränttäämään eli selittämään tunteen vallassa asiaa, josta minulla on voimakas, enemmän kokemusperäinen kuin filosofisesti rakennettu

Harva seikka osoittaa, että prosessissa olisi saavutettu tasapaino kilpailevien intressien ja niiden tulkintojen kesken. Tämä antaa ajattelun aihetta aikana, jolloin ihmisiä perätään julkisten kampanjoiden keinoin tilille mitä erilaisimmista teoista.

Tarkemmin ajateltuna maiseman käsite ei ole lainkaan tarkka, vaan hahmoton ja häilyvä. Se määrittyy subjektiivisena kokemuksena, katseen kautta.