Scroll To Top

Blogit

Suomi, Kroatia ja avantgarde
Teksti ja kuva: Irmeli Hautamäki 10.11.2017 Vilho Sipilä: Kaupunkikuva (1918) Petteri Enroth kirjoitti blogissaan Suomesta ja avantgardesta osallistuttuaan ensimmäiseen FAM-seminaariin huhtikuussa 2017. Finnish Avantgarde and Modernism -verkosto perustettiin vuotta aiemmin ja sen tarkoituksena on edistää tietoisuutta avantgardesta ja sen tutkimuksesta. Verkostoa tarvitaan, koska suomalaiset alan tutkijat ovat hajallaan eri instituutioissa ja oppiaineissa, joita nykyinen yliopistopolitiikka siirtelee ja hajasijoittaa miten sattuu. ...
Tuntemattomasta: Wille Hyvösen ja Jenna Jauhiaisen chat-keskustelu
Jenna Jauhiainen ja Wille Hyvönen keskustelivat jälkimmäisen uudesta elokuvasta Tuntematon (2017) Facebookin Chatissa lokakuussa 2017. Tässä on koko keskustelu, sellaisena kuin se käytiin eli täysin editoimattomana lukuun ottamatta muotoiluja. Kuvakaappaus chatistä täällä. Oct 19th, 12:28pm Jenna: Moi Wille. Kiitos Tuntemattomasta, hieno elokuva. Ehtisitkö sen tiimoilta tekemään tänä viikonloppuna chat-haastiksen? Julkaisijana kulttuurilehti Mustekala. Voit itse määrittää kulmaa, eli voidaan keskustella siitä mist...
Suomi, Kroatia, taiteen modernismi ja muita merkintöjä Zagrebin-matkalta
Teksti ja kuvat: Petteri Enroth 24.10.2017 Vilko Gecan, The Cynic, 1921 Osallistuin tämän vuoden huhtikuussa Finnish Association for Modernism and Avant-garde-verkoston (FAM) järjestämän Avantgarde tänään-seminaarin paneelikeskusteluun. FAM:in perustajan ja kipparin Irmeli Hautamäen johtama keskustelu oli kiehtovaa ja antoisaa, mutta sai minut myös hieman provosoitumaan. Tuntui, että ihmisillä oli kovin selkeät näkemykset taiteen historiasta ja teoriasta viimeisen sadan vuoden ajalta, ja samalla paneelin nuorimpana osallis...
Kuin puhuisi itsestään
Teksti: Tanja Parkkonen 10.10.2017 Kävin katsomassa Sinebrychoffin taidemuseossa näyttelyn "Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia". Näyttely toi esille oman itsensä kuvaamisen vaikeuden. Katsoessani erilaisia muotokuvia ja omakuvia pohdin, onko muotokuva pikemmin katsojiensa peilikuva, ei kohteen oma käsitys omasta itsestään. Tarkoitan, että ehkä omakuvien avulla teemme ymmärrettäväksi, mitä muiden uskomme meissä näkevän. Hallitsijoiden ja ylimystön kuvissa oli läsnä mahtavuus, voima ja eräänlaine...
Onko Anssi Pulkkisen Street view (Reassembled) eksploitaatiota, kritiikkiä, molempia vai ei kumpaakaan?
Teksti: Kaija Kaitavuori 24.9.2017 Kuva: Aino Huovio Silloin tällöin jokin taideprojekti herättää keskustelua ja närkästystä ammattipiireissä (siis niissä, joita seuraan/näen/kuulen). Viimeksi tällaisen aiheuttaja on ollut Anssi Pulkkisen teos Street view (Reassembled). Olen seurannut parin facebook-kaverin sivuilla käytyä keskustelua kesäkuun lopusta lähtien ja antautunut pariin lyhyeen keskusteluun aiheesta. Teos on näissä keskusteluissa pääasiassa teilattu, väliin hyvinkin aggressiivisesti ja karkeasti, välillä na...
”Musiikki on poliittista” – The First International Conference on Women’s Work in Music (Bangor University, 4.9.-7.9.2017)
Teksti ja kuva: Nuppu Koivisto 17.9.2017 Olen lyhyen tutkijanurani aikana ehtinyt käydä useassa innostavassa, kannustavassa ja mukavassa konferenssissa sekä Suomessa että ulkomailla. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole tehnyt minuun vastaavaa vaikutusta kuin syyskuun alussa 2017 Bangorin yliopistossa järjestetty The First International Conference on Women’s Work in Music. Uskallan väittää, että enemmistö muista osallistujista olisi kanssani täsmälleen samaa mieltä. Naismuusikoista ja -säveltäjistä on toki kirjoitett...
Kassamagneetista marginaaliin – manifestista dokumenttiin
Saara Hacklin 15.9.2017 Tänä vuonna Helsingin juhlaviikkojen kuvataideohjelmistossa on yksi ylitse muiden. Nimittäin Julian Rosefeldtin Manifesto (2015). Taidehallissa nähdään 14 eri aikakausien taidemanifestia, joista jokaisen tulkitsee tavallaan näyttelijä Cate Blanchett. Manifesti on periaatteiden julistus. Tyypillisesti taiteilija pyrkii manifestilla tekemään pesäeroa edeltävään sukupolveen ja vallitseviin olosuhteisiin. Ja kuten Rosefeldt on haastattelussa todennut, manifesti on usein nuoren miestaiteilijan kirjoitta...
Jallua* ja Jaiksfukin-vichyä
Tuomas Tiainen, 8.9.2017 Sitä lapsuuteni Suomea, jossa sarjakuvalehdillä oli merkitystä, ei enää ole. Aku Ankka voi 228 050 kappaleen levikillään (2014) kansakuntamme pienuuteen nähden vielä hyvin, vaikka Akkarinkin levikkitrendi noudattaakin alan yleistä laskevaa käyrää. Mutta Disney-imperiumin tuotteet sikseen ja lehtipisteisiin. En nimittäin usko, että nykynuori viettää sekuntiakaan aikaa automarkettien ja ketjukioskien lehtipisteillä norkoillen. Ja miksi viettäisikään, kun kädessä on portti mittaamattomien tie...
Mätäkuun teologiaa
Marko Gylén 20.8.2017 Viime aikoina eräs antiikin mytologia on pilkahdellut otsikoissa, sosiaalisessa mediassa ja valtadiskursseissa. Laajasti seurattu kesäinen jatkokertomusfarssi, perussuomalaisten puolittuminen, on innoittanut ainakin pari kristinuskoviitettä. Ennen kesäkuista puheenjohtajavaalia Timo Soini arvioi, että puolueessa on alkanut ilmetä antikristillisiä kannanottoja. Antikristillisyydellä hän tarkoitti ihmisten samanarvoisuuden kiistämistä. Soini uskaltautui vakaumukseensa turvaten vihdoin sanomaan sen, mitä mu...
Rikkaharjoja ja yt-neuvottelusankareita – Tuntematon sotilas 2017
Teksti ja kuva: Julia Pajunen 16.8.2017 Syksyllä 2017 voi siivota kotinsa Sinituotteiden Tuntematon sotilas -siivoussarjalla, virkistää itseään työn touhussa Hartwallin Rokka-, Hietanen- tai Koskela -vichyllä ja keittää urakan päätteeksi Saludon Tuntematon sotilas -kahvit. Sen jälkeen voikin rentoutua Matti Röngän Yyteet -romaania lukien, jossa tutun nimiset henkilöhahmot seikkailevat 2010-luvun työelämän koukeroissa. Miten tähän tultiin, mitä kelloja Tuntemattomalla sotilaalla soitellaan nyky-yhteiskunnassa? Suomalai...