Scroll To Top

Blogit

Hamletko? Ne. Ja me.
Teksti: Kari Yli-Annala 26.1.2016 Ilmestyttyään 1500– ja 1600–luvun vaihteessa maailmaan William Shakespearen Hamlet on kasvanut eurooppalaisen näytelmäkirjallisuuden merkkiteokseksi, jota esitetään ja johon viitataan jatkuvasti.1900-luvulle tultaessa näytelmän nimihenkilön roolista on tullut erityinen koetinkivi vakavien roolien saralla. Roolia esittävät myös naisnäyttelijät, kuten Suomessa Elli Tompuri omalla kiertueellaan ja Asta Nielsen näytelmän saksalaisessa elokuvaversiossa. Hamlet on arvoitus, myytti. ”Myytt...
Nainen nukkena
Teksti: Sini Mononen 12.1.2016 Kuva: Tiina Heiska / Galleria Ama Tiina Heiska: Teos sarjasta Room Galleria Amassa on tammikuun ajan esillä Tiina Heiskan Dollhouse-näyttely. Heiska on maalannut kankaalle öljymaalauksia, joissa aiheena toistuu nukkemainen, katseen kohteena oleva nainen. Kuvissa nainen on kuin aseteltu lavasteisiin. Puitteet ovat maalauksissa kuivia, kauniitakin toisinaan, mutta elämästä riisuttuja. Maalaukset kuvaavat puoliksi yksityisiä ja puoliksi julkisia tiloja. Yksilöllisyyttä ja persoonaa kuvien hahmoista on...
Pieniä kirjoituksia taiteesta ja demokratiasta II - Lasten vuoro
Teksti: Kaija Kaitavuori 5.1.2016 Milloin on lasten vuoro? Vuonna 1968 Moderna Museet Tukholmassa järjesti näyttelyn, jossa lapset saattoivat leikkiä; itse asiassa koko näyttely oli vapaan leikin tila, sillä museon päähalliin oli rakennettu seikkailuleikkikenttä. Siellä saattoi kiipeillä, keinua köysissä, hyppiä vaahtomuovimereen, rakentaa, maalata, soittaa levyjä, pukeutua rooliasuihin jne. Näyttelyn nimi oli kuitenkin Modellen. En modell för ett kvalitativt samhälle (The Model – A Model for a Qualitative Society, kans...
Valtion taidetuki ja taiteen autonomia
Teksti: Irmeli Hautamäki 21.12.2015 Syksyn mittaan Mustekalassa on keskusteltu taiteen saamasta julkisesta tuesta, taiteilijain toimeentulosta ja taideinstituutioiden roolista. Taustalla on huoli hallituksen leikkauspolitiikan johdosta, jonka pelätään kohdistuvat taiteeseen. Sosiologi Mikko Piispa halusi herättää keskustelua taiteen rahoituspohjasta tilanteessa, missä taide ei ole enää kuulu hyvinvointivaltion tuottamiin palveluihin. Piispa totesi, että olisi päästävä eroon siitä että “taiteen rahoitus on kytketty hyvi...
Näyttely – kenen etu?
Teksti ja kuva: Jonna Hyry 14.12.2015 Näyttelyn järjestäminen hyödyttää tunnetusti kaikkia muita paitsi taiteilijaa itseään, tai pahimmassa tapauksessa tuskin ketään. Vielä tunnetumpi tosiseikka on, että taiteilijalle, kenelle muullekaan, jää viulujen maksaminen ja useinkin epäkiitollinen korvauksettoman työn taakka näyttelyn pystytyksineen ja purkuineen. Galleristi käärii voitot, tai myynnin jäädessä olemattomaksi ainakin näyttelyvuokran. Taitelijan osana on yksinkertaisesti alistua tähän, onnistuipa hän saamaa...
An Art of Institutions
Axel Straschnoy 9.12.2015 “Contra Bürger, the issue is thus not anti-art institutionalism as such, but socially alternative modes of the institutionalization of art,” Peter Osborne, Theorem 4: Autonomy. Can it be true of art and politics at the same time? “If a third wave of institutional critique is to succeed, it will have to make the modern truth of art, which lies buried within the art institution like a public secret, the motor of its critique. Paradoxically, this means that institutional critique must accept the institutio...
Rajarikkomuksia – taiteen suhteellisesta vapaudesta
Teksti: Martta Heikkilä 5.12.2015 Tuore Finlandia-palkinnon voittaja, kirjailija Laura Lindstedt piti torstaina 26.11. palkintoa vastaanottaessaan puheen, jossa hän taiteen sijasta puuttui Suomen nykyiseen kulttuuri- ja talouspolitiikkaan, tai paremminkin sen puutteisiin: koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja totuuden ihanteiden hylkäämiseen. Monien mielestä kirjailija ylitti rajansa tuomalla julki näkemyksensä hallituksen toiminnasta sen sijaan, että olisi kertonut Finlandia-palkinnon tai kirjallisuuden merkityksestä itselleen (”V...
Post-institutionaalinen kritiikki
Teksti ja kuvat: Ville Laaksonen 2.12.2015 Viime aikoina Suomessa on ollut kovaa keskustelua taiteen toimintakulttuurista – siis rahasta. Kentällä on voimakasta liikehdintää etenkin taidenäyttelyiden ja gallerioiden yhteiskunnallisten toimintamallien suhteen. Viimeksi asiaa sivusi Jussi Koitela Taiteilija-lehden artikkelissa gentrifikaatiosta – johon Sorbus-, Oksasenkatu 11- ja Titanik-galleriat kirjoittivat vastineensa. Martta Tuomaalan artikkeli Mäntän kuvataideviikoista herätti kohua näyttelytoiminnan kritiikkinä, jonka suun...
Pieniä kirjoituksia taiteesta ja demokratiasta I
Kaija Kaitavuori 25.11.2015 Missä on kansa? Vuonna 2009 Antony Gormley nosti Lontoon Trafalgar Squarella sadan päivän aikana 2400 ihmistä tyhjillään olleen patsasjalustan päälle tunniksi kerrallaan tekemään mitä ikinä nämä halusivat. Ihmiset valittiin halukkaaksi ilmoittautuneiden joukosta arpomalla. Tuloksena oli One and Other, ”A living portrait of the nation”. Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen puolestaan kyselivät sadalta ihmiseltä näiden mielipiteitä kolmestakymmenestä aiheesta. Osallistujat on ...
Taide ja merkityskato
Laura Kokkonen 17.11.2015 (1) Jyväskylän yliopiston filosofian professori Sara Heinämaa kirjoitti Helsingin Sanomissa 7.11. merkityskadosta Suomen tämänhetkistä yhteiskuntaa kuvaavana tilana: ”Jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.” Heinämaa viittaa totalitaristisiin yhteiskuntiin merkityskadon äärimmäisenä seurauksena. Myös Antti Salminen käytti samankaltaista vertauskuvaa taannoisessa Niin & Näin -lehden pääkirjoit...