Scroll To Top

Blogit

Teksti: Anne Rysti Viime vuoden iloinen ja paikoitellen jopa karnevalisoitu Suomi100 -juhlinta vaihtui heti vuoden vaihteessa vakavahenkiseen sisällissodan muistovuoteen (vaikka Suomi siinä vaiheessa oli ehtinyt olla 100-vuotias vajaan kuukauden). Iloiset ja Suomea ylistävät juhlapuheet vaihtuivat hetkessä vakaviin puheenvuoroihin ja – vielä sadan vuoden jälkeenkin – vatvontaan oikean termin käytöstä kevään -18 konfliktin osalta. Toki Suomella oli syytä juhlaan viime vuonna ja jokaisena vuonna. Yhteiskunnallinen muutos sa
Petteri Enroth 6.4.2018 1. Lapsena imitoin paljon erilaisia hahmoja. Ensi sijassa matkin julkisuuden henkilöitä, sillä esimerkiksi kavereiden vanhempien tai omien sukulaisten imitointi, vaikka miten salassa, tuntui intuitiivisesti tungettelevalta ja jopa julmalta. Bravuureihini kuuluivat ainakin paljon uutisissa esillä olleet Mauno Koivisto ja Esko Aho sekä Andy McCoy, joita välillä esitin ohjelmanumeroina sukutapaamisissa ja muilla kekkereillä. Aikuisten nauru tuntui suurelta palkinnolta. Ala-asteen viimeisinä vuosina suurin
Teksti ja kuva: Tanja Parkkonen 20.3.2018 Aloitin hiljattain ohjelmoinnin perusteiden verkkokurssin Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Ystäväni sai minut houkuteltua kokeilemaan, ja minähän tietysti innostuin. Uusi kieli on jo vienyt minut mukanaan. Kurssi on herättänyt lisäksi monenlaisia ajatuksia ajasta, jossa elämme. Olen esimerkiksi pohtinut ohjelmoinnin ohessa ihmisen opastamista ja ohjaamista. Ihminen tietää ja tuntee paljon, kone ei itsessään yhtään mitään. Työhöni liittyviä ohjeistuksia tehdessäni m
Teksti ja kuvat: Irmeli Hautamäki Runoperformanssi City Lights -kirjakaupan takapihalla Kalifornia kärvistelee eteenpäin Trumpin jälkeisissä tunnelmissa. Taloudellinen nousukausi kuitenkin lieventää ilmapiiriä. Ensimmäinen impressio. Autovuokraamon nainen katsoo ajokorttiani ja kysyy hymyillen: ”Onko tämä syntymäpäivämatkasi?” Sitten hän sanoo, että suomalaisilla on kauniit sukunimet. Moinen ystävällisyys sykähdyttää 14 tunnin lentomatkan jälkeen. Ihmiset ovat täällä samoja kuin aina ennenkin. Toinen i
Teksti: Matti Tuomela Kuvat: Pinterest Harrastin lapsena nyrkkeilyä. Ajauduin lajin pariin puolivahingossa ala-asteen pakollisena harrastuspäivänä. Minua ei painostettu, mutta harrastaminen tuntui sosiaaliselta velvollisuudelta. Kaikki harrastivat jotain. Nyrkkeilyn jatkuttua tovin meidät pantiin kilpailemaan. Olin ikäisekseni painava eikä otteluita useinkaan järjestynyt, koska samassa ikäluokassa ei ollut muita yhtä painavia. Kävin ehkä vajaissa kymmenissä kisoissa, mutta ottelin vain noin viisissä. Kerran voitin, kerran tu