Scroll To Top

Kritiikit

Teksti: Eeva Kemppi Kuvat: Sanni Priha Höyhentämöllä järjestettiin huhtikuun viimeisenä lauantaina toista kertaa Festival of Instant Coreography (FIC). FIC on tanssitaiteilija Kati Korosuon perustama ja johtama festivaali, joka haluaa haastaa perinteisiä koreografian tekemisen ja koreografisen ajattelun tapoja. Korosuo on työskennellyt vuodesta 2013 saakka kehittämänsä improvisaatioon ja hetkellisyyteen perustuvan Dances to a Beat -tekniikan parissa ja halusi tarjota muillekin hetkellisen koreografian parissa työskenteleville
Teksti: Anna Jensen & Hanna Ohtonen 16.5.2018 Kuvat: Petri Summanen A: En oikein tiedä voiko Kuvan Kevättä lähestyä enää näyttelynä tai miten siitä kirjoittaisi näyttelykritiikin, kun siitä on tullut enemmän jonkinlainen spektaakkeli? Enkä sano tätä pelkästään huonona asiana, se on spektaakkelina ihan tarpeellinen alan tekijöitä yhteen tuova voima; nekin, jotka ei yhtenään jaksa käydä avajaisissa tulee paikalle ja tapaa toisensa ainakin kerran vuodessa. Myös vuosittain vaihtuva lokaatio tekee tapahtumasta kiinnos
Teksti: Maaria Salo (ent. Niemi) 4.5.2018 Kuvat: Arto Liiti ja Jari Kuusenaho Jyrki Siukonen: Tee ja pulla virvelirummulla (1979–2017) Miten katsoa näyttelyä ja miten nähdä näyttelyn teokset taiteena? Tällaiseen asetelmaankin voi päätyä ja erityisesti silloin kun kyseessä ei ole konventionaalinen taidekäsitys vaan jotain muuta. Taiteen taiteena oleminen on ydinkysymys kaikista näkökulmista: sitä pohtii katsojan lisäksi myös taiteilija, tai ainakin yksi taideilija. Jyrki Siukosen (s. 1959) näyttely on monin tavoin di
Teksti: Milka Luhtaniemi 26.4.2018 Kuvat: Sakari Tervo On ensin määriteltävä paikka ja aika. On valikoitava hahmot toimimaan paikassa ja ajassa. On seuraavaksi määriteltävä tilanteet, joita paikassa tapahtuu ajan puitteissa. Tästä usein rakentuu juoni. Juonen sisällä, sen vireenä, sen elinvoimana, perusehtona, toimii jännite. Jännite voi rakentua esimerkiksi henkilöhahmojen välille tai henkilöhahmojen ja toiminnan välille. Usein toimivissa jännitteissä toimivinta on paradoksi: jokin osoittautuu vaikeammaksi kuin sen
Teksti: Marko Gylén 17.4.2018 Kuva: niin & näin Fredrik Lång: Kuva ja ajatus (2017) Ensin hieman häkellyn siitä, että historian metanarratiivienhan piti olla kuolleita. Sitten alan pohtia, tarvittaisiinko niitä jälleen juuri siksi. On elähdyttävää lukea nykyfilosofiaa tai aatehistoriaa, joka siekailematta luonnostelee suuria historiallisia linjoja ja ruotii totuutta, kauneutta ja vapautta. Fredrik Långin Kuva ja ajatus ponnistaa vaivatta keskustelemaan Hegelin, Panofskyn, Nietzschen, Huizingan sekä myös Marxin ja Sartre