Tatsuo Miyajiman teoksista löytyy merkityksiä kaukaa hakemalla

”Avoimeksi kuitenkin jää kysymys, onko se mielenkiintoista, ja vielä painokkaammin, sanooko Miyajima aiheesta jotain lisää vai toimivatko teokset kuvituksena ajatuksille, jotka esitellään tässäkin teoskokonaisuudessa taiteesta irrallaan. Virkamiesmäisen digitaidebulkin äärellä mietin usein, missä määrin on katsojan vastuulla tiristää esiin merkityksiä teoksista, uskoa pakkaustekstin lupaukseen syvällisyydestä. Miten tunnistaa tilanne, jolloin saa hyvällä omallatunnolla palauttaa vastuun tekijälle?”

Vaatteet ja niiden vartalot

”Anna Niirasen ja Arja Turusen toimittama pukeutumishistoriaa käsittelevä yhdentoista artikkelin kokoelma Säädyllistä ja säädytöntä (SKS 2019) ulottuu renessanssista (Katariina Jagellonica) nykyaikaan (päiväkotilasten pukeutuminen tai pikemminkin pukeminen). Huolella toimitetun antologian kirjoitukset sisältävät paljon loistavasti järjestettyä ja ajatuksia herättävää aineistoa. Vaikka jokin aihe tuntuisi ennakolta harmaalta (lottapuku), siitä paljastuu värejä ja sävyjä ja sen liepeiltä (sic!) syvää inhimillistä kokemusta.”

Aistiharjoitus lähtee käsistä

”Katse kääntyy oikealle, yrittää hahmottaa seuraavaa esinettä. Onko se kivi- vai kasvikuntaa? Kevyt vai painava? Karkea vai sileä? Aistihavainnon ennakko-oletuksista syntyy aluksi hienovireistä draamaa: painavaksi luulemani olikin huokoinen ja kevyt. Huomaan, että tahtomattakin esineistä syntyy tarinaa. Hauras pienen eläimen kallo ja petoeläimen hampaat alkavat kietoutua toisiinsa. Uhri ja saalistaja?”

Kehon yllä ja alla

”Liike laajenee ja loppuu, ja Michel päätyy muovituolirivistön keskelle. Rullalavan alta paljastuu kolme miniatyyrimuovituolia. Aivan kuin esitys tapahtuisi myös jollekin poissaolevalle yleisölle, ja yleisö on myös esiintyjän alla ja sisällä. Aivan kuin seksuaalisuutta esitettäisiin sekä itselle että muille, koko ajan vaihtelevilla rytmeillä. Michel vaikuttaakin olevan enemmän kuin esiintyjä tai neutraali keho, sillä esitys näyttää niin monta kertaa ja niin monen hallitun toiston kautta erilaisia tapoja, miten keho on myös kulttuurinen.”

Tilan henki, ajan henki – Lyonin biennaali näyttää globalisaation jäljet

”Ranskan Keskiylängöllä sijaitsevassa Lyonissa järjestetään kuvataidebiennaali nyt viidennentoista kerran. Tapahtuman nimi ”Là où les eaux se mêlent” eli ”Missä virrat kohtaavat” on peräisin yhdysvaltalaisen kirjailijan Raymond Carverin 1980-luvun puolivälissä kirjoittamasta runosta ”Where Water Comes Together with Other Water”. Virtaavan veden metafora viittaa siinä “elämän virtaan”. Lyoniin, Ranskan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin heti Pariisin ja Marseillen jälkeen, nimi sopii hyvin. Kaupunki sijaitsee Rhône- ja Saône-jokien risteyskohdassa, jossa satojen kilometrien mittaiset virrat yhtyvät ja sekoittuvat toisiinsa. Yhtä lailla nimi on vertauskuva tavaran, pääoman, tiedon ja ihmisten loputtomalle virralle nykyhetkessä.”

Eveliina Hämäläisen maalauksissa pimeydestä paljastuu sävyjä

”Hämäläisen näyttely ei ole yllättävä, ei kumouksellinen eikä kiistanalainen. Se rakentuu vakavamielisistä teoksista, joissa liikutaan havainnon peruskysymysten äärellä. Maalauksissa on sinfonian kaltaista suuruutta, joka kutsuu antamaan aikaa, mutta ei lupaa vastineeksi minkäänlaista sanomaa. Palkinto on löydettävä siitä sisäisestä maailmasta, jonka teosten kohtaaminen katsojassa luo – tai pikemminkin maailmasta, jonka katsoja teosten äärellä itsessään rakentaa.”

Ilmari Grytan ”Pro Polis” on mehiläisten ja ihmisten yhteinen yhdyskunta

”Avatessaan ensimmäisen kerran elämää kuhisevan mehiläispesän Gryta ajatteli antiikin polista, järjestäytynyttä kaupunkiyhteisöä, jonka selviämisen kannalta olennaista on mehiläisyhdyskunnan tapaan yksilön edun ohittava yhteisen hyvän tavoittelu. Kuudennen sukupuuttoaallon ja ilmastonmuutoksen konkretisoituessa ympäristössämme ihmisten on kyettävä järjestäytymään mehiläisten lailla.”

Milleniaalit katsovat ohi – Joel Slotten ”Lumpunkerääjä”

”Milleniaalien sieluun ei maalausten äärellä kuitenkaan saa suoraa yhteyttä. Hahmot ovat maalausten rajojen sisällä keskenään ja omissa oloissaan, katse usein alaspäin luotuna. Ulkoinen todellisuus mahdollisuuksineen, näennäisine vaihtoehtoineen ja kriiseineen pysyy kaukana maalausten maailmoista. Vaikka musiikki saattaa kuulua kuulokkeissa tai pihalla istuvan naishahmon kitarasta, maalauksissa on hiljainen ja pysähtynyt tunnelma.”

Knowledge-speculation During Climate Crises ­- ”When You Say We Belong To The Light We Belong To The Thunder” at Contemporary Art Museum of Estonia (EKKM)

”There is a stream of exhibition and biennial projects addressing art in an age of the Anthropocene or emphasising art dealing with post-anthropocentric understandings of the world. These discourses seem to be something that every credible art institution must foster to stay relevant. This development is, of course, part of the political debate that attempts to move the current emphasis towards urgencies and threats that the middle class around the westernised world feel most dire. So, the question arises: what is the role of art institutions, curatorial praxis, and exhibition-making in this situation?”

Mitä jää käteen kun saa aivan liikaa ja vielä enemmän? – Ural Industrial Biennial 2019 

”Biennaalin tämän vuoden teema on ’kuolemattomuus’ eli venäjäksi бессмерти. Lennokas otsikko on johtoryhmän sekä johtaja Alisa Prudnikovan asettama. Päänäyttelyiden kuraattoriksi kutsutun New Yorkissa toimivan Xiaoyu Wengin haasteeksi oli jäänyt koota otsikon rajaamana johdonmukainen näyttely sekä ohjelmakokonaisuus. Päätapahtumien rinnalla on järjestetty roppakaupalla tilaisuuksia ja rinnakkaisnäyttelyitä joilla kullakin omia vastuutahoja. Katalogi nimeää reilusti yli 70 osallistuvaa taiteilijaa ja ainakin 12 kuraattoria.”