Bukarestin biennaali totuuksien jäljillä

Teksti: Essi Syren ja Riikka Niemelä

Vuonna 2017 taiteilijat Nina Slejko Blom ja Conny Blom tekivät kuraattorien Beral Madran ja Răzvan Ionin kanssa sopimuksen teoksesta seuraavana vuonna järjestettävään Bukarestin biennaaliin. Taiteilijat sitoutuivat toimittamaan akryyliväreillä toteutetun diptyykin kuraattorien henkilökohtaiseen kokoelmaan. Sopimuksessa määriteltiin, etteivät maalaukset tule esille biennaaliin. Atelier 030202 -galleriassa oli siis lopulta esillä pelkkä sopimus teoksesta Bear’s Skin.

Teoksen poissaolossa ja sopimuksessa itsessään tiivistyy Madran ja Ionin kuratoiman kahdeksannen Bukarestin biennaalin (BB8) linjaus. Sisällöt ovat piilossa ja niiden löytäminen vaatii sinnikkyyttä kuten paikkansapitävän tiedon etsiminen totuudenjälkeisellä aikakaudella. Tapahtuman ytimessä ovat vallan paikalliset ja globaalit rakenteet. Taiteeseen yhteiskunnallisen muutoksen voimavarana vakaasti luottava biennaali on vuodesta 2005 tuottanut puolentoista miljoonan asukkaan kaupunkiin kansainvälistä taidetapahtumaa pitkälti sponsorivaroin.

Nykytaiteen megatapahtumiin, kuten Venetsian biennaaliin ja Kasselin Documentaan verrattuna Bukarestin biennaali on huomattavasti suppeampi katselmus. Madran ja Ionin suunnittelemassa kokonaisuudessa korostuu pienimuotoisuus ja vaihtoehtoisuus, mikä on varsin raikas ratkaisu biennaali-instituution kontekstissa. BB8 levittäytyy lähinnä voittoa tavoittelemattomiin ruohonjuuritason taidetiloihin eri puolilla kaupunkia. Euro CulturArt -yhdistyksen Atelier 030202 -gallerian ja romanialaista nykytaidetta edistävän taiteilijalähtöisen taidekeskus MORA:n lisäksi biennaalin teoksia on esillä keskustan ostoskadun tuntumassa parin vuoden ajan toimineessa Mobius-galleriassa, joka edustaa kansainvälistä uraa tekeviä romanialaistaiteilijoita. Kolmen gallerian lisäksi biennaaliin kuuluu yksi ”interventio” eli veistos julkisessa tilassa.

Biennaalia järjestää Ionin ja kuraattori Eugen Rădescun perustama Center for Contemporary Art and Culture PAVILION. Romanialaisen ja kansainvälisen taidekentän vuorovaikutusta edistävä organisaatio on aktiivisesti osallistunut taideteoreettiseen keskusteluun myös kustantamallaan PAVILION Journal for Politics and Culture -julkaisusarjalla. Sen kansissa on julkaistu muun muassa Chantal Mouffen, Antonio Negrin, Bruno Latourin, Tania Brugueran ja Hito Steyerlin yhteiskunnallisia ja taideteoreettisia puheenvuoroja. Ionin kuraattoripari, turkkilainen Beral Madra on puolestaan yksi Istanbulin merkittävistä kuvataidevaikuttajista. Hän on kuratoinut muun muassa ensimmäiset Istanbulin biennaalit 1980-luvulla sekä useamman Turkin paviljongin Venetsian biennaalissa. Madra on myös toimittanut lukuisia taidejulkaisuja ja kirjoittanut katalogitekstejä.

Yhteiskuntakritiikkiä totuudenjälkeisellä ajalla

Esillä olevien teosten yhteydessä ei ole tekijä- tai teostietoja, mutta ne ovat luettavissa näyttelypaikoissa jaossa olevien julisteiden takaa. Ilmaisjulisteet teksteineen muodostavat myös biennaalin ainoan julkaisun, sillä aiemmista katselmuksista poiketen saatavilla ei ole erillistä katalogia. Jotkut teoksista ovat esillä vain julisteina. Kuratoriaalinen konsepti, jossa taustatietoa ei ole perinteiseen tapaan saatavilla näyttelyn kokonaisuudeksi rakentavasta katalogista tai näyttelyteksteissä, osoittautuu hyväksi ratkaisuksi, vaikka katsoja ei välttämättä heti oivalla tutustua jaossa oleviin julisteisiin. Kuratointi ei kuitenkaan ole epämääräistä, vaan teoksista, teksteistä ja galleriavalinnoista muodostuu kiinnostava temaattinen kokonaisuus. Se linjaa selkeästi kuraattoreiden position mutta jättää hyvin tilaa katsojan omille näkemyksille. Yhteiskunnallisesta painotuksesta huolimatta katselmus välttää nykytaiteen trendiksi muuttuneen kantaaottavuuden sudenkuopat. Biennaali ei julista tai rakenna tunteisiinvetoavaa dramatiikkaa, vaan jättää teosten kriittisen sisällön löytämisen katsojan vastuulle. Teokset edellyttävät aikaa, syventymistä ja ajattelua.

Romanialainen Martin Balint käsittelee teoksessaan BLO500 or How to Shape Undisclosed Identities oivaltavasti erilaisia näkymättömiä identiteettejä yhteiskunnassa. Installaatio koostuu kasasta identtisiä puhallettavia mustia ihmishahmoja, joita biennaalikävijät voivat omatoimisesti puhaltaa ja asetella tilaan. Taustalla kuuluu kaiuttimista miesääni, joka luettelee erilaisia yhteiskunnallisesti anonyymejä ihmisryhmiä paperittomista pakolaisista ja identiteettivaihdokseen pakotetuista rikoksen uhreista teatteriyleisöön ja julkkisten henkivartijoihin.

Teoksen tarkkanäköisyys perustuu huomiolle anonyymiyden monimuotoisuudesta, mikä avaa uudenlaisia mielleyhtymiä ja tapoja tarkastella sosiaalista todellisuutta. Balintin teoksessa anonymiteetti sekä suojaa että asettaa alttiiksi. Joillekin ryhmille, kuten salaisen palvelun agenteille, identiteetittömyys on itsessään arvo, kun taas pakolaiselle passittomuus merkitsee yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä ja institutionaalista turvattomuutta. Joskus taas anonyymi massa voi muodostua väliaikaisista yksilöiden yhteenliittymistä kuten yleisöt teattereissa tai konserteissa.

Martin Balint:
BLO500 or How to Shape Undisclosed Identities (2018)

Liviu Bulean kannanotto liikkuu paikallisemmalla tasolla. Romanialaisen Turdan kaupungin sairaalan kaakeleista uudelleenrakennettu seinämä Atelier 030202 -galleriassa on osa Bulean vuonna 2013 käynnistämää About White -projektia. Kliinisen valkoiset, mutta kellastuneet ja halkeilleet laatat konkretisoivat kollektiivisen huolen terveydenhuollon riittämättömistä tiloista. Maan 19 miljoonan asukkaan hoitoresurssit ovat 367 julkisen ja 187 yksityisen sairaalan varassa. Muistoista ja tarinoista rakentuvan About White -teoksen virittävät taiteilijan ja osallistujien omakohtaiset sairaalakokemukset. Materiaaliset fragmentit Turdan sairaalasta, jossa taiteilija sai syöpähoitoja, sekä julisteeksi painetut valokuvat romanialaiskaupunkien vuosia nähneistä sairaalarakennuksista kiteyttävät alakuloisella otteella vakavan sairastumisen pelon.

Yhtä hienosyisestä viittauksesta rakentuu gentrifikaation kritiikki turkkilaisen Özge Açıkkolin The party is over -teoksessa (2018). Istanbulin Tarlabaşın alueelta otetussa dokumenttivalokuvassa rikkoutuneet ikkunat ja irti repeytyneen neonvaloputken muodottomaksi vääntynyt ”disco bar” -teksti viittaavat monikulttuurisen asuinalueen ja sen alakulttuurien suosiman yöelämän alasajoon. Vain kivenheiton päästä Istiklal Caddes -kadun putiikeista ja nähtävyyksistä sijaitsevan työläislähiön koteja ja myymälöitä on vuodesta 2010 tyhjennetty pakkotoimin kaupungin kehityshankkeiden tieltä ja sen historiallinen rakennuskanta jätetty vaille huoltoa. Sosiaalisesti kestävän kaupunkisuunnittelun edelle ajavat yksityisten sijoittajien arvokiinteistöt ja ostoskeskukset.

Liviu Bulea:
About White (2013–)

Globaalin ja paikallisen ristiriitoja

Riippumattomalla ja kriittisellä otteella toteutetun biennaalin teemaksi on valittu Edit Your Future. Esittelytekstissä kuraattorit kytkevät sen totuudenjälkeiseen aikaan. Totuuden erotteleminen väärän tai harhaanjohtavan informaation seasta ei ole ollut yksioikoista aiemminkaan, mutta populismin aallon vanavedessä syntynyt välinpitämättömyys tosiasioita ja tietoa edustavia instituutioita kohtaan on uudenlainen ilmiö. Totuus ja sen häilyvyys saa uusia merkityksiä edelleenkin voimakkaasti korruptoituneessa Romaniassa, jossa virallisista lähteistä riippumatonta tietoa oli kommunistisen vallan aikana hyvin vaikea saada. Biennaalin taiteilijoista moni on lähtöisin entisistä sosialistisista maista kuten Romaniasta, Georgiasta ja Venäjältä, joten myös postsosialistinen näkökulma tulee väistämättä esiin.

Taidemarkkinoitakin palvelevien biennaalispektaakkelien rinnalla BB8:n vähäeleinen esillepano ja hienosyisen ärhäkkä poliittisuus tuntuvat teeskentelemättömiltä. Monista rajallisen sananvapauden maista kutsuttujen taiteilijoiden kokoonpano muistuttaa, että nykytaiteen suoranaiset poliittiset kannanotot ovat erityisesti länsimaisen nykytaiteen etuoikeus. Julkinen poliittinen taideteos tai suora mielenilmaus on yhä nykyäänkin monissa maissa taiteilijalle henkilökohtainen riski. Demokraattisissa yhteiskunnissa poliittinen taide on paradoksaalisesti harvoin yhtä keskeinen vaikuttamisen väline kuin totalitaristisissa yhteiskunnissa.

Sosialismin ajan Romaniassa yhteiskuntakriittinen taide toimi näkymättömissä tai sensuuria vältellen. Hyvän esimerkin tarjoavat nykytaiteen museo MNAC:issa biennaalin aikana esillä olleet Iosif Királyn valokuvat maan 1970- ja 80-luvun performanssi- ja happening-kulttuurista. Kommunistisen ajan kulttuuria sekä vallankumouksen tapahtumia on 1990-luvulta lähtien käsitelty niin Romanian kuvataiteessa kuin vaihtoehtoelokuvassa, kuten Cristian Mungiun, Cristi Puiun tai Corneliu Porumboiun ohjauksissa. Suhde menneeseen sekä nykyhetkestä käsin rakentuvat mielikuvat sosialistisesta ajasta olivat myös Bukarestin vuoden 2012 biennaalin tarkastelun kohde.

BB8 keskittyy menneiden vuosikymmenten sijaan kuitenkin nykyhetkeen ja taiteeseen biennaaliverkoston kansainvälisellä kentällä. Romanian geopoliittinen historia idän ja lännen kulttuurivaikutteiden risteyskohtana tekee Bukarestista omaleimaisen paikan ylirajaiselle nykytaidebiennaalille. Nykytaiteen kenttää merkittävine instituutioineen hallitsee hyvin pitkälti länsimainen taidekäsitys ja -teoria. Siksi postkolonialististen teemojen esiinnousu on ollut hyvin virkistävää esimerkiksi Okwui Enwezorin kuratoimassa Documentassa ja Venetsian biennaalissa. Sosialismin jälkeinen aika on keskeinen aihe monien kansainvälisestikin tunnettujen nykytaiteilijoiden, kuten venäläisen Ilya Kabakovin tai romanialaisen subREAl -ryhmän tuotannossa. Kansainvälisissä nykytaiteen katselmuksissa aihe vaikuttaa silti jäävän usein näkymättömiin, vaikka itäblokin avautuminen on vaikuttanut merkittävästi myös länsimaiseen historiaan.

Vaikka BB8:n kuratointi on niukassa informaatiossaan varsin viimeisteltyä ja onnistunutta, heikoin lenkki on yllättäen kuraattorien oma kuvaus konseptistaan. Otsikkona Edit Your Future jää epäselväksi, jonkinlaiseksi viittaukseksi kansalaisyhteiskuntaan, jollaiseen kuraattorien statement positioi “globaalin taidekentän laskelmoivasta vallasta tietoisesti etäällä pysyttelevän” tapahtuman. Biennaalin purevasta toteutustavasta huolimatta tavoitteiden määrittely jää ympäripyöreiksi viittauksiksi yhteiskunnallisten, poliittisten ja ekologisten kriisien myllerrykseen sekä banaaliin ajatukseen totuutta etsivän taiteen voimasta puuttua valtapeleihin.

On hämmentävää, etteivät kuraattorit myöskään avaa tekstissään totuudenjälkeistä aikaa sen enempää kommunismin ajasta toipuvassa Romaniassa kuin muissakaan biennaalin osallistujamaissa Mustanmeren, Lähi-idän ja Välimeren alueilla. Taideteokset toki tuovat yhteiskuntakritiikissään piilotettuja totuuksia esiin, mutta katsojan on vaikea hahmottaa, millä tavalla teokset suhteutuvat taiteilijoiden tai kuraattorien omaan yhteiskuntaan ja sen ”totuudenjälkeisyyteen”. Totuudenjälkeinen aika on itsessään hyvin länsimainen käsite, joka liittyy läheisesti viime vuosien populismin aaltoon Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Se, millä tavoin nämä ilmiöt heijastuvat Romaniaan ja sen lähialueille, jää kuitenkin auki. Lopulta on vaikea päätellä, onko turkkilais-romanialaisen kuraattoriparin argumentoinnin varovaisuus tahatonta, vai kertooko se kiistanalaisiin kysymyksiin kantaaottavan kulttuurin riskialttiudesta nykypäivänäkin.

BB8:ssa globaalin ja lokaalin jännitteen kiteyttää kenties osuvimmin romanialaisen kuvanveistäjä Bogdan Rațăn installaatio The Crossing kasvavan turismin homogenisoiman vanhan kaupungin laitamalla. Jokiveteen astelevan vanhan miehen hahmon ympärillä konkretisoituvat kasvavan elintason myötä muuttuvan kaupungin yhteiskunnalliset kerrokset. Teosta kehystää rakennusten sosialistinen realismi ja Dâmbovița-joen pengerten graffitit. Läheisen ostoskeskuksen kansainvälisten kauppaketjujen houkuttaessa Piața Unirii -aukiolle tasaisen ruuhkan ovat Rațăn teoksen tikkaille biennaalin kansainvälisen nykytaideyleisön lisäksi löytäneet joen rannalla oleskelevat romanit. Marginaaleihin kätkeytyvästä nykytaidetapahtumasta piittaamatta kaupunki jatkaa kaoottista arkeaan.

Bogdan Rață:
The Crossing (2018)

BUCHAREST BIENNALE 8:
Edit Your Future
17.5.–8.7.2018