Scroll To Top

Kritiikit

Tarinan paluu vai teosten keskustelu? Kuva ja ajatus on tervetullut virkistys länsimaisen ajattelun ja taiteen historiasta
Teksti: Marko Gylén 17.4.2018 Kuva: niin & näin Fredrik Lång: Kuva ja ajatus (2017) Ensin hieman häkellyn siitä, että historian metanarratiivienhan piti olla kuolleita. Sitten alan pohtia, tarvittaisiinko niitä jälleen juuri siksi. On elähdyttävää lukea nykyfilosofiaa tai aatehistoriaa, joka siekailematta luonnostelee suuria historiallisia linjoja ja ruotii totuutta, kauneutta ja vapautta. Fredrik Långin Kuva ja ajatus ponnistaa vaivatta keskustelemaan Hegelin, Panofskyn, Nietzschen, Huizingan sekä myös Marxin ja Sartre...
Siirtymiä ja kulkuja – Suomalaisia taiteilijoita Roomassa
Teksti: Paola Brigaglia Kuvat: Transizioni e passaggi 23.–26. maaliskuuta Roomassa järjestettiin ”Transizioni e passaggi”-näyttely, jonka kuraattoreina toimivat Hanna Laakso, Krista Mikkola ja Riikka Vainio. Spazio Cerere -nimisessä tilassa oli esillä kuuden suomalaisen taiteilijan teoksia. Suomeksi näyttelyn nimi tarkoittaa ”Siirtymiä ja kulkuja”. Helsingissä vuonna 1966 syntynyt Hannu Palosuo on asunut Roomassa vuodesta 1989. Hänen maalauksiensa keskeinen teema on muisti. What I´ve Seen With Your Eyes (2018) -nim...
Internet feministisenä utopiana – Blaue Frau: 35 Jag och några skådespelare
Teksti: Irene Dimitropoulos 4.4.2018 Kuvat: Liina Aalto-Setälä 1. The prevailing world order is poisonous. Capitalism and the patriarchy have not only poisoned the earth and the bodies which wander upon it, they have poisoned the very essence of the people. The world-AFK is occupied. On the Internet, there is room for another order which, unlike the current one, is based on equality, respect and lust. Näin kuuluu Blaue Fraun ja työryhmän uusimman teoksen 35 Jag och några skådespelare ensimmäinen oppi, jonka löydän heti kä...
Punctumin perässä – tutkimusmatkoja kansanvalokuvan koskettavuuteen
Teksti: Petra Lehtoruusu 28.3.2018. Jos luulit kissavideoita ja snapshoteja 2000-luvun keksinnöksi, olet erehtynyt. Teoksissaan Nimettömät (2014) ja Valokuvan orpokoti (2017) Harrit Kalha ja Tahvanainen johdattavat lukijan löytöretkelle kaiken kansan näppäilykuvien satavuotiseen historiaan kumman kiehtovine valotusvirheineen ja hassunkurisine kotieläimineen. Teokset jatkavat valokuvahistorian marginaalien perkauksessa siitä, mihin Kalhan aiemmat, valokuvapostikortteja käsitelleet julkaisut Ihme ja kumma (2012) ja Kokottien ...
Honkasalo-Niemi-Virtanen: identiteetti ja kuolema
Teksti: Sini Mononen 20.3.2018 Kuva: Saara Autere Honkasalo-Niemi-Virtanen: Nature Morte (kuvassa Emilia Kokko ja Elina Pirinen) Kuvataiteilija Felicia Honkasalon, kuvataiteilija ja muusikko Akuliina Niemen ja dramaturgi Sinna Virtasen muodostama monitaiteellinen työryhmä on kerännyt huomiota kuluneen vuoden aikana tutkimuksellisella taiteellaan. Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivi tekee monimediaista käsitetaidetta, jossa se yhdistelee musiikkia, kuvataiteen eri ilmaisumuotoja, tekstiä ja esitystaidetta. Tällä hetkellä työryhm...
Maiseman eroosio: Kaisu Koivisto Forum Boxissa
Teksti: Sini Mononen 16.3.2018 Kuvat: Forum Box / Anna Autio Kuinka maisema muuttuu ja lopulta katoaa? 2000-luvun ekokriittinen taide käsittelee monin eri tavoin maiseman muutosta. Kaisu Koiviston näyttelyssä ”Maisema riisinjyvässä” luonnon kuva rapautuu hiljalleen pois. Näyttelyssä tulee muistaneeksi taidehistoriasta tutun metamorfoosi-käsitteen, joka kuvaa muutosta luopumisen, kuoleman ja uuden syntymisen prosessina. Vanitas-perinteessä metamorfoosia käsiteltiin erilaisin symbolein kuoleman ja elämän toisiinsa kietoutumi...
Ei-mikään on erilaista
Teksti: Ville Hämäläinen 5.3.2018. Kuvat 1 ja 2: Untitled. Kuva 3: In Praise of Nothing DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali On aina syytä varoa mitä toivoo, sillä se saattaa toteutua. Itävaltalainen elokuvaohjaaja Michael Glawogger lähti tekemään elokuvaa, jolla ei ole teemaa ja joka ei koskaan päättyisi. Kierrettyään reilun vuoden aikana 14 maata ja päästyään Liberiaan, hän sairastui malariaan ja kuoli. Glawoggerin työtoveri Monika Willi viimeisteli elokuvan, joka kantaa samaa nimeä kuin ohjaajan ...
Jaetut traumat, näyttävät materiaalit - 8. Turku Biennaali nykytaiteen kuvana
Teksti: Pirkko Holmberg 27.2.2018 Onko biennaalien järjestämisellä muuta merkitystä kuin toimia katselmuksena kiinnostavimpaan nykytaiteeseen ja näin saada turistit ja museokävijät liikkeelle? Tarvitaanko muuta? Ehkä hitaampi (muttei liian hidas) näyttelysykli saa aikaan sen, että taiteilijoiden ominaislaatujen ohella esille tulee väistämättä kaikki muukin ajassa elävä. Mukana olevilla taiteilijoilla on ollut vuosi aikaa valmistella teoksiaan näyttelyä varten. Biennaalille ei ole annettu yhtä teemaa mutta kokonaisuudest...
Runoja realismista: Olga Chernysheva taidehalli Kohtassa
Teksti: Sini Mononen 13.2.2017 Kuvat: Jussi Tiainen Olga Chernysheva: Ordered Equivocations Viime marraskuussa Helsingin Teurastamon alueella avatussa taidehalli Kohtassa on esillä venäläisen nykytaiteilija Olga Chernyshevan (s. 1962) teoksia. Näyttely ”Ordered Equivocations”, eli järjestettyjä moniselitteisyyksiä, yhdistää tekstikatkelmia ja visuaalisia havaintoja nykypäivän Venäjältä. Chernyshevan tausta on animaatioelokuvaopinnoissa Neuvostoliiton elokuvainstituutissa Moskovassa 1980-luvulla. Elokuvan vaikutus näkyy...
Kun tila ottaa tanssin haltuunsa
Teksti: Kimmo Kallio 5.2.2018 Kuvat: Stefan Bremer Tanssija-koreografi Valtteri Raekallion "fyysinen mielenteatteri" on kokenut jälleen muodonmuutoksen. Laura Lindstedtin Finlandia-palkittuun Oneiron-romaaniin perustuva uusin tanssiteos astuu askelen pois immersiivisyydestä, mutta istuu silti hyvin tekijänsä kaunokirjallisten tanssiteosten jatkumoon. Raekallion kaunokirjallisen esityssarjan ensimmäinen teos, Eino Santasen Tekniikan maailmat -runokokoelmaan perustunut Edustaja (2014), kuljetti yleisöä ympäri jalkapallokentän...