13.6.2011 Irmeli Hautamäki
Kesän 2011 näyttelyruljanssi on juuri käynnistynyt Suomessa, mutta niille jotka haluavat nähdä jotain erilaista, korkeatasoista ja harvinaista voi suositella kulttuurikierrosta Tallinnassa. Vanhan kaupungin voi nyt kokonaan unohtaa, sillä siellä ei ole mitään nähtävää. Kun astutaan laivasta ulos, suunnataankin oikealle Pohjan puistotielle, missä sijaitsee Viron Nykytaiteen museo, Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum. Tässä vanhassa sopivan rähjäisessä teollisuusrakennuksessa sijaitsee vaihtoehtotaiteen ja kokeellisen taiteen näyttämö. Juuri päättynyt Köler Prize 2011 kutsunäyttely antoi kuvaa siitä missä Viron taiteessa nyt mennään. Siellä ollaan nyt minimalistisia ja käsitteellisiä, ’barokki’ on saamieni tietojen mukaan ohi ja ‘less is more’ tullut tilalle.
Hieman EKKMsta eteenpäin sijaitsee toinen vanha teollisuuslaitos, johon tulee piakkoin Kulttuuritehdas. Odotamme sen avaamista kiinnostuneina. Kun tästä hieman kävellään eteenpäin Ahtri – nimistä katua, tulee vastaan Viron Arkkitehtuurimuseo, jonka näyttelyt ovat myös hyviä. Sen jälkeen onkin sopivaa koukata oikealle, missä sijaitsee upouusi Rotermanni keskus – kortteli, jonka arkkitehtuuri hämmästyttää ja ilahduttaa. Kosmos -nimisen nuoren arkkitehtiryhmän suunnittelema aukio on kekseliästä ja rikasta suunnittelua, joka seurustelee kiinnostavalla tavalla myös historiallisen vanhan kaupungin arkkitehtuurin kanssa. Eli se vetää sille vertoja visuaalisessa moninaisuudessaan, ei mitään tylsää anonyymia lasi-arkkitehtuuria täällä, nowherelandishiä kuten sanotaan, vaan kaikkia mahdollisia materiaaleja ja muotoja. Vanhaa satamamiljöötä ja makasiini rakennuskantaa on yhdistetty uuteen arkkitehtuuriin kadehdittavan kekseliäällä tavalla.
Vanhan kaupungin turistimiljöölle ei siis kierroksella ole vielä näytetty nenääkään. Ja nyt käännetään sille pyrstö ja mennään Viru-hotellin edestä kulkevien Meren puistotien ja Pärnun maantien risteykseen ja siitä hypätään raitiovaunu ykköseen ja ajellaan Kumu -museoon. Kumu eli Viron taiteen museo sijaitsee Kadriorgi puistossa, jonne pääsee kävelemällä Weizenbergi -katua suoraan eteenpäin. Täälläkin voi tietysti ihailla suomalaista arkkitehtuuria, mutta sisällä odottavat siis venäläisen avantgarden herkut, kierroksen varsinainen kohde.
Pavel Filinov: Heads (Man in the World). 1925–1926 © State Russian Museum
Juuri avattu Venäläinen avantgarde ja sen jälkeen -näyttely keskittyy Pavel Filonoviin, jonka töitä on nähty harvoin ulkomailla toisin kuin aikalaisten Kandinskyn tai Malevichin teoksia, joita esillä on myöskin. Filonov (1882 – 1941) koki varhaisista avantgardisteista kovimman kohtalon siksi, ettei hänen töitään kulkeutunut juuri lainkaan Venäjän ulkopuolelle. Vasta 1980-luvulla löydetty taiteilija oli tuntematon suuruus myös kotimaassaan. Kuitenkin Filonov ehti vaikuttaa vahvasti oman aikansa taiteeseen kehittämällään analyyttisellä maalaustyylillä, joka oli eräänlainen vastaus kubismille ja sen geometriselle ilmaisulle, jota Filonov vierasti. Filonovin lähtökohdat olivat vahvasti kansantaiteessa eli primitivismissä, joka oli avantgardessa kiinnostuksen kohteena niin idässä kuin lännessäkin.
Filonovin filosofia kiinnostaa nykyhetkellä siksi, että hän etsi vaihtoehtoa modernin teknologiakeskeiselle ja mekanisoituvalle maailmalle joka tuolloin oli lähtökuopissaan ja otti suuria harppauksia eteenpäin myös juuri perustetussa Neuvostoliitossa. Filonovin analyyttinen taide etsi kasvavia ja kehittyviä muotoja, mikromaailmoita, jotka olivat näkyvän makromaailman sisällä tai tuolla puolen. Tässä hän viittasi metaforisesti myös alkeishiukkasten tai orgaanisten solujen olemassaoloon, asioihin, joista tiede oli juuri päässyt selville. Filonovin työskentely oli hyvin hidasta. Huolellisesti hän eteni kohta kohdalta pienoismaailmoista suurempiin kokonaisuuksiin. Hänen teoksensa näyttävät esteettisellä tasolla olevan hienoa abstraktia taidetta, mutta ne eivät ole koskaan pelkkää silmänruokaa vaan sisältävät aina symbolisella tasolla monimutkaisia filosofia ja poliittisia näkemyksiä elämästä. Teokset ovat aina puolittain esittäviä eikä Filonov joidenkin oppilaidensa tapaan milloinkaan mennyt täysin abstraktiin ilmaisuun. Abstrakia värimaalausta tehtiin itäisessä naapurimaassa jo 1920-luvulla.
Mihhail Matjušin: Movement in Space. Before 1921 © State Russian Museum
KUMUn näyttely on huiman kiinnostava paitsi tämän avantgardistisen kauden merkkiteosten esittelijänä, myös siksi, että se tuo avantgarden rinnalle sosialistisen realismin, joka 1930 luvun alussa valtasi Neuvostoliiton taiteen kommunistisen puolueen vuonna 1932 tekemällä päätöksellä. Taiteilijoita kiellettiin tekemästä ei-esittävää taidetta. Tätä kieltoa avantgardistit tietenkin uhmasivat eri tavoin. Seurauksena oli, ettei heidän töitään enää pantu esille, eikä niistä kirjoitettu. Filonov joutui pahoihin vaikeuksiin, moni muu avantgardisti oli tuossa vaiheessa jo lähtenyt ulkomaille.
Näyttely Venäjän avantgarde ja sen jälkeen esittelee myös järkyttäviä, elämää suurempia kiiltokuvamaisia spektaakkeleita puoluekokouksista, joiden keskipisteenä Stalin paistatteli. Ne ovat esillä saman ison näyttelysalin toisella reunalla, minkä toisella sivustalla avantgarde esittäytyy. Rinnastus sosialistisen realismin ja avantgarden välillä on provokatorisuudessaan historiallinen ja historiallisuudessaan provokatiivinen. Onko näitä kahta vaihetta koskaan nähty näin lähellä toisiaan? Historian katkos on ollut tähän asti täydellinen, mutta nyt se on siis kurottu umpeen. Tarvitaan virolaista ironian tajua ja uskaliaisuutta sen esittelemiseen. Virolaisilla itsellään on ollut aina kriittistä etäisyyttä viralliseen politiikkaan, eivätkä he koskaan, vaikeina vuosinakaan, luopuneet siitä. Sosialistisen realismin osastoon kuuluu hieman kammottava teos Filonovilta: Stalinin muotokuva, jonka pohjalta oli tarkoitus tehdä urheiluseuran juliste. Filonov kuvaa Stalinin tyhjäkatseisena pahuuden ruumiillistumana. Eräs avajaisvieras sanoikin, että hän näkee teoksessa sarjamurhaajan muotokuvan.
Isaak Brodsky: Portrait of Joseph Stalin. 1937 © State Russian MuseumKun Kumu on nähty, voidaan jaloitella ihanassa puistossa ja lähteä raitsikalla takaisin kaupunkiin päin. Kyydistä hypätään Vapauden aukion kohdalla, missä sijaitsee Tallinnan taidehalli, Tallinna Kunstihoone. Senkin näyttelyt ovat näkemisen arvoisia. Parhaillaan, kesäkuun 2011 alussa, siellä pyörii mm. ranskalaisen Jean-Charles Huen videoteosten näyttely nimeltä Tattoo Fight. Huen taide kuvaa vähemmistöjen, kulkureiden ja seikkailijoiden kovaa elämää Pariisin ja muiden suurkaupunkien laitamilla. Huen töitä on ennen Tallinnaa esitelty erilaisilla underground dokumentti elokuvien festivaaleilla. Niin – niille jotka etsivät jotakin erilaista kuin koti-Suomen kesäiset taidepappilat ja navetat, tämä on siis oikea osoite.
Vapauden aukiolla sijaitsee myös kuuluisa Kuku -klubi, taiteilijain ravintola. En tiedä, pääseekö sinne ilman paikallista seuraa, mutta kun istahdin aukiolla sijaitsevaan katukahvilaan, klubiin oli menossa noin parikymppinen mustiin pukeutunut mies kävelykeppiin sonnustautuneena. Aito paikallinen dandy ja taiteilijapersoona siis, jollainen olisi missä tahansa muualla anakronismi, mutta täällä asusteet ja tyyli olivat vahvasti paikallis-katu-uskottavia.
Ennen kuin palataan lautalle rauhallista Meren puistotietä pitkin voidaan onnitella itseään hyvin vietetystä päivästä, jolloin ei ole tarvinnut astua jalallakaan Vanhan kaupungin turistipyydykseen. Mutta niin voivat virolaisetkin onnitella itseään siitä että kykenevät tarjoamaan inimisille kulttuuriaan.
PS. Mitä tulee ruokailuun, edullisesti voi ravita itseään missä tahansa muualla paitsi Vanhassa kaupungissa. Raatihuoneen aukion kaikki kuppilat omistaa saamieni tietojen mukaan joku italialainen porukka. Hinnat siellä ovatkin mafiooso -tasoa. Viru streetin alkupäähän on perustettu tylsä LOCAL HELSINKI niminen karaoke-baari, meno on villiä ja terassi melko täynnä maanmiehiämme. Tämä kannattaa kiertää kaukaa.
Linkit:
Filonov The Russian avant-garde and afterwards KUMU museo 10.6.- 18.9. 2011
www.ekm.ee
EKKM Viron nykytaiteen museo Pohja pst (Pohjoinen puistotie) 35
Avoinna ti – su 1-7 pm
Tallinnan taidehalli, Vapauden aukio 6.
Viron arkkitehtuurimuseo, Ahtri 2