Scroll To Top

Taidetta taiteen vai hyvinvoinnin vuoksi?

Teksti ja kuvat: Anne Heikkilä

Ryhtyessäni pohtimaan taiteen suhdetta ihmisen hyvinvointiin, tajusin aiheen valtavan laajuuden. Hyvinvointi voi tarkoittaa kovin monia asioista. Yhdelle hyvinvointi tarkoittaa jännittäviä kokemuksia ja toiselle rauhallista arkea ilman suuria ongelmia. Hyvinvoinnin määritteleminen yksiselitteisesti on mahdotonta. Onko kyse subjektiivisesta vai objektiivisesta asiasta, vai oikeastaan molemmista? Hyvinvointi/sairaus-akselilla rajanveto hyvinvoinnin, terveyden ja sairauden välillä ei ole selkeä. Mitä oikeastaan tarkoitamme terveydellä? Tarkoittaako se sairauden puuttumista kokonaan, vai onko kyseessä yksilön oma kokemus terveydentilastaan? Kroonisen sairauden diagnoosin saanut ihminen voi lääkityksellä joskus olla aivan oireeton, joten hänen kokemuksensa omasta hyvinvoinnistaan voi olla positiivinen.

Kun hyvinvointia ja terveyttä yritetään saattaa yhteen taiteen kanssa, ollaan heikoilla jäillä. Mielipiteet puolesta ja vastaan jakaantuvat. Usein halutaan korostaa taiteen autonomiaa ja taiteen arvoa päämääränä sinänsä ilman muita tarkoituksia. Taiteen arvo onkin varmasti jotakin perustavanlaatuista ja itsessään arvokasta. Tässä ajatustavassa taiteilija on keskiössä taidetta tehdessään. Laajemmassa kuvassa yksilöt ovat taiteen vastaanottajia, mutta myös osallistujia tai itse mukana tekemässä taidetta. Taidetta voidaan kokea eri tavoin ja eri näkökulmista. Mielestäni siis taiteen kokemisenkin täytyy nousta keskiöön. Taiteen autonomian ja taiteen kokemisen ei tarvitse olla toisilleen vastakkaisia tai toisiaan poissulkevia. Taiteen arvo kasvaa, kun sen vaikutusten kokonaisuudelle annetaan tilaa.

Taiteen tekeminen lisää tutkimusten mukaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, avointa suhtautumista ja ihmisten keskinäistä kunnioitusta. Kun saamme toteuttaa pyrkimyksiämme ja tunnemme menestystä tekemisissämme, saattaa stressitaso laskea ja tunne henkisestä tasapainosta lisääntyä. Nämä kaikki ovat osa sosiaalista pääomaa, joka Putnamin mukaan on osa hyvää terveyttä (Putnam 2000).

Foresight´in henkistä pääomaa ja hyvinvointia mittaava projekti määrittelee hyvinvoinnin dynaamiseksi tilaksi, jossa yksilö kykenee kehittämään omaa potentiaaliaan, työskentelemään tuotteliaasti ja luovasti, rakentamaan vahvoja ja positiivisia ihmissuhteita ja olemaan hyödyksi elinympäristölleen (Foresight Mental Capital and Wellbeing Project 2008). Raportin mukaan yksilöiden hyvinvointi lisääntyy kun he saavat käyttää omat mahdollisuutensa heille sopivalla tavalla ja tuntea merkityksellisyyttä suhteessa elinympäristöönsä.

Hiljattain on julkaistu laajan brittiläisen taiteen ja kulttuurin arvoa koskevan tutkimuksen loppuraportti. Myös siinä tuodaan esiin osallistujien kokemuksen usein jäävän vähemmälle huomiolle ja sitä kautta taiteen vaikutusten merkityksen ymmärtäminen laajemmin yhteisössä (Crossic&Kaszynska 2016). Projektissa pyrittiin luomaan kehys, joka helpottaa määrittelemään taiteen ja kulttuurin arvoa, ja toisaalta menetelmiä, joilla tätä arvoa voidaan arvioida.

Projektissa tutkittiin kulttuurikokemusta yksilön kannalta mutta myös taiteen ja kulttuurin vaikutusta yhteiskuntaan. Vaikutus yksilöön nähdään ensisijaisena. Sitten tulevat vaikutukset, jotka ovat seurausta henkilökohtaisista vaikutuksista. Näitä lisävaikutuksia ovat taiteen merkitys ja vaikutus ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle, merkitys yhteisöille ja kaupungeille sekä vaikutus innovaatioihin ja talouteen. Tutkijoiden mukaan taiteen arvo on lopulta yhteydessä myös siihen, minkälaisen kuvan maa antaa itsestään muulle maailmalle. (Crossic&Kaszynska 2016).

Mainittu tutkimus tarkasteli taidetta ja kulttuuria laajasti. Se ei rajoittunut tutkimaan vain julkisesti rahoitettua taidetta. Tarkasteluun otettiin mukaan myös kaupallinen ja kolmas sektori sekä erilaisia epävirallisia toimijoita. Mukaan tutkimukseen otettiin paikallisia taidekerhoja, lukuryhmiä, harrastelijakuoroja ja tanssiryhmiä. Projektin tutkijoiden mukaan laaja tarkastelukulma on tärkeä voidakseen ymmärtää, mikä on taiteen ja kulttuurin arvo yksilölle, joka kokee taidetta vastanottajana, osallistujana ja taiteen tekijänä. (Crossic&Kaszynska 2016).

Julkinen taiteen rahoitus on haasteiden edessä. Ensisijaisesti tähän vaikuttaa taloudellinen tilanne ja sen vaatimat säästötoimenpiteet. Toisaalta myös taiteen tuottamisen murros digitaalisen taiteen muodossa on merkittävä tulevaisuuden kannalta. Digitaalinen murros lisää painetta tuottaa taidetta, joka toimii erilaisilla
alustoilla ja joka on monistettavissa. Taiteen pysyvyys saattaa menettää merkitystään.

Brittiläinen tutkimus toi esiin uudenlaisia näkökulmia taiteen arvosta. Projektin löydöksiin kuuluu, että yksilön kokemuksen taiteesta ja kulttuurista täytyy olla ensisijaista. Yksilön taidekokemus saa aikaan mietiskelyä, empatiaa ja mielikuvitusta. Tästä yksilöön kohdistuvasta vaikutuksesta seuraa mahdollisuus olla myös taloudellisesti innovatiivinen ja luova. Terveyskysymyksissä yksilön osallisuus taiteesta saattaa tukea fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista toipumista. Edellä mainituista syistä taiteen ja kulttuurin arvoa koskevan keskustelun täytyy huomioida ihmisten kokemukset siitä, miten he ovat osallisina taiteessa ja kulttuurissa. Tämä kokemus perustuu myös taiteen ja kulttuurin tuottamiseen lisääntyvästi digitaalisilla tekniikoilla, koska digitaalisuus on oleellinen osa nykyihmisten elämää.

Osallisuus taiteesta auttaa yksilöä kehittymään reflektoivaksi ja osallistuvaksi. Brittiläinen raportti identifioi taiteen kokemiselle oleellisia paikkoja, joita ovat esimerkiksi kulttuuritarkoituksiin suunnitellut rakennukset, pienet muuntuvat tilat sekä erilaiset instituutiot kuten vanhainkodit ja vankilat. Ehkä yllättäen tutkijat totesivat, että suuri osa taiteen kokemisesta tapahtuu kotona tai sieltä käsin. Tämä korostuu digitaalisten teknologioiden lisääntyessä. (Crossic&Kaszynska 2016).


Brittiläinen tutkimus asettaa kyseenalaiseksi joitakin asioita. Suuret kulttuurirakennukset eivät raportin mukaan vaikuta erityisen voimakkaasti kulttuurielämään kaupungissa. Myös uusien taide- ja kulttuurialueiden muodostumista kaupunkien sisälle kritisoidaan, koska ne usein aiheuttavat alueella kiinteistöjen hinnannousua, mikä lopulta saattaa näivettää alun taiteellisen innostuksen. Raportissa esitetään, että kulttuurikorttelien aiheuttaman hajaannuksen sijaan toisistaan erillään sijaitsevat pienet taidepajat ja elävän musiikin paikat sekä pienet taidegalleriat tukevat paremmin tasapainoisen yhteisön kehitystä. Raportin mukaan pitäisi myös kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten taiteet ja kulttuuri ruokkivat luovia teollisuuden aloja ja tukevat innovaatioita, houkuttelevat lahjakkuuksia sekä sijoittajia. (Crossic&Kaszynska 2016)

Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa taide ja kulttuuri pyritään liittämään hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut toimintaohjelman, jonka tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen taiteen keinoin. Myös Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiinnittänyt huomiota lainsäädäntöön, joka mahdollistaisi taiteen käytön terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisessä. (Liikanen 2010). Toimintaohjelman loppuraportissa on identifioitu 18 toimenpidettä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koko projektin tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan jokaisen oikeutta ja yhtäläistä mahdollisuutta päästä osalliseksi taiteesta ja sen tekemisestä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015).

Hyvinvointi ja terveys nähdään usein saman asian jatkumoksi, vaikka niillä voidaan tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. On kiintoisaa huomata, että taiteita ja kulttuuria käytetään jo laajasti innovatiivisena hoitomenetelmänä joissakin fyysisissä tai psyykkisissä sairaustiloissa. Kokemukset ovat olleet positiivisia. (ACE 2012; NEF 2011; White 2009;Wolf&Wolf 2011). On pystytty osoittamaan, että taiteen kanssa kosketuksissa oleminen vähentää ahdistuneisuutta ja masennusta ja helpottaa jopa psykoosin oireita. Myös dementiaa sairastavilla taiteella on havaittu hyvää vaikutusta kognitiokyvylle. (White 2009).

Taiteen vaikutusta sairauksissa on haasteellista tutkia. Joitakin interventiontutkimuksia on kuitenkin tehty. Esimerkkinä voidaan mainita Sarkamon kokeellinen tutkimus musiikin vaikutuksesta kognitiiviseen toimintaan ja mielialaan aivoinfarktin jälkeen. Kyseessä oli sokkoutettu, randomoitu ja kontrolloitu tutkimus. Kuusikymmentä potilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Musiikkiryhmä sai kuunnella päivittäin itse valitsemaansa musiikkia. Lukuryhmä sai kuunnella äänikirjoja. Kolmannella ryhmällä ei ollut käytössään mitään vastaavia asioita kahden kuukauden aikana. Potilaiden kognitiivinen tasoa, mielialaa ja elämänlaatua arvioitiin kolmessa aikapisteessä: Perustilanteessa viikon kohdalla, kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua aivoinfarktista. Lopputuloksena oli, että musiikkiryhmä toipui paremmin kuin kaksi muuta ryhmää. Tutkimusartikkelissa huomautetaan kuitenkin sekoittavasta tekijästä. On nimittäin vaikea tietää vaikuttiko taideinterventio nopeampaan toipumiseen vai liittyikö se potilaiden kokemaan miellyttävään ärsykkeeseen. (Sarkamo 2008).

Edellisen tutkimuksen perusteella samoin kuin käytännön kokemusten perusteella on kuitenkin ilmeistä, että hyvinvointia voidaan edistää erityisesti sallimalla yksilölle osallistuminen taiteelliseen aktiviteettiin, jolloin yksilö tuntee voimaantumista.
Interventiotutkimusten lisäksi on olemassa laaja joukko taidetta ja terveyttä yhdistäviä yhteisöprojekteja, joiden tulokset mitataan enemmän yksilöiden kokemuksina kuin tilastollisilla merkitsevyyksillä. Projekteja on sekä Suomessa että monissa muissa maissa. Kansainvälisistä projekteista voidaan mainita tanskalaista ja brittiläistä taiteeseen osallistamisen vaikutusta tarkastellut tutkimus, jonka tulokset ovat pääosin myönteisiä (Jensen 2013). Yhteisöprojektit koskettavat terveyttä ja musiikkia, visuaalista taidetta, teatteria, tanssia ja kirjallisuutta. Toteuttamispaikkoja ovat vanhainkodit, mielenterveyteen liittyvät kuntoutuspaikat ja sairaalat.

Suomessa meneillään oleva ArtsEqual-projekti arvioi taiteeseen liittyviä peruspalveluja erityisesti siitä näkökulmasta miten taide on kaikkien saavutettavissa. Hankkeen tarkoitus on tuottaa tietoa siitä, miten taiteen nykyisiä palveluita tulisi kehittää tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmista luovan ja osallistuvan kansalaisuuden vahvistamiseksi. Hankkeessa analysoidaan lisäksi miten taiteen perusopetuksessa, vanhuspalveluissa, nuorisotyössä ja vankiloissa toteutettavat taiteen interventiot vaikuttavat hyvinvointiin. Tutkimushanke on Taideyliopiston koordinoima ja siinä ovat mukana lisäksi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Turun yliopisto ja Työterveyslaitos.

Muutama vuosi sitten julkaistussa italialaisessa kulttuuria ja hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että taiteen hyvä saavutettavuus koettiin hyvinvoinnille tärkeäksi. Se koettiin merkittävämmäksi kuin esimerkiksi tulotaso tai koulutustaso (Grossi 2010).

Se miten taide on meille saavutettavissa ja lopulta se miten käytämme hyväksemme tätä saavutettavuutta vaikuttavat siihen, minkälaisia resursseja haluamme yhteisesti kohdistaa esimerkiksi taiteeseen, terveydenhuoltoon ja kaupunkisuunnitteluun. Pitkäaikainen osallisuus taiteesta ja hyvät terveysvaikutukset ovat todennäköisesti yhteydessä toisiinsa. Taidekasvatus kouluissa antaa motivaatiota osallistua taiteen kokemiseen, mikä puolestaan edistää kognitiivisia kykyjä, motivaatiota ja vuorovaikutustaitoja.

Taiteet ja kulttuuri vaikuttavat meihin kahdella tärkeällä tavalla. Ensimmäinen vaikuttamisen taso on suora henkilökohtainen taidekokemus, joka voi syntyä taiteen vastaanottamisesta, osallistumisesta ja taiteen tekemisestä. Toinen vaikuttamisen taso on epäsuora ja diffuusi tapa, jolla taiteet ja kulttuuri vaikuttavat meihin instituutioiden ja erilaisten yhteiskunnan toimijoiden kautta. Kun taiteen arvoa tarkastellaan laajasti taiteen tekijän, vastaanottajan ja aktiivisen osallistujan näkökulmasta, taide koetaan merkittävämmäksi ja sen kokonaisarvo suuremmaksi.

Viitteet:

Arts Council England (ACE) 2012. Be creative, be well: Arts, wellbeing and local communities. An action. London: Arts Council England.

Crossic G, & Kaszynska P. 2016. Understanding the Value of Arts and Culture. The AHRC Cultural Value Project. Arts and Humanities Research Council Polaris House, North Star Avenue, Swindon, Wiltshire, SN2 1FL www.ahrc.ac.uk.

Foresight Mental Capital and Wellbeing Project 2008. Final project report: Executive summary. London: The Government Office for Science.

Grossi, E., et al. (2010). The impact of culture on the individual subjective well-being of the Italian population: an exploratory study. Applied Research in Quality of Life, 6 (4), 387-410.

Jensen Anita. Beyond the borders: The use of art participation for the promotion of health and well-being in Britain and Denmark. Arts and Health, 2013: Vol 5, No 3, 204-215.

Liikanen, H 2010. Art and culture for wellbeing – proposal for an action programme 2010-2014. Helsinki: The Ministry of Education and Culture.

NEF 2011. Five ways to wellbeing: New applications, new ways of thinking. London: The New Economics Foundation.

Putnam R. 2000. Bowling alone: The collapse and revival of American community. New York, NY: Simon and Schuster.

Sarkamo, T., et al. (2008). Music listening enhances cognitive recovery and mood after middle cerebral artery stroke. Brain, 131, 866-876.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. Toimintaohjelman 2010-2014 loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:17. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2015.

White, M. 2009. Arts development in community health: A social cocktail. Oxford: Radcliffe.

Wolf, L & Wolf, T. 2011. Music & health care. Paper commissioned by the musical connect programme of Carnegie Hall´s Weill Music Institute. London: Carnegie Hall & WolfBrown.

articleimage: 
Language: 
finnish