Scroll To Top

Duoda duoda – Kaksi pientä sarjakuvakuolemaa

Teksti: Tuomas Tiainen 17.2.2017

Brecht Vanderbroucke: White Cube (Huuda Huuda, 2013)

Kuulkaa kaikki! Huuda Huuda ja Daada on kuopattu! Huuda Huuda on päästetty päiviltä, Daada on manan majoilla! Ne eivät enää kustanna, ne ovat ex-kustantamoja! Kuulkaa kaikki!

Kuulitte: Huuda Huuda ja Daada, kuolleita. Koska surutyössämmekin olemme nostalgisointiin taipuvaisia emmekä tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisijoita, heittäydymme latteiksi muistellen mainittuja sarjakuvakustantamoita.

Voisin kertoa jo aiemminkin sarjakuvalla kyllästetyn elämäni muuttumisesta vaimoni ostettua minulle syntymäpäivälahjaksi Jarno Latva-Nikkolan Tunteiden maisterin ja Aapo Rapin Kuningas Toffeen. Tällaista tehdään Suomessa? Tämähän on todella outoa ja erilaista, mutta todella, todella hyvää? Poika kulta? Fantastista! Niin ikään voisin tarinoida riemustani Black Peider -kirjan koreiden kansien ja luonnosmaisesti piirretyn pikkutuhman sisällön äärellä. Entä se hetki, kun löysin Anke Freuchtenbergerin Huora H:n suomeksi? 00-luvun loppu, mitä aikaa!

Huuda Huuda (2006–2016) syntyi Tommi Musturille ja Jelle Hugaertsille. Se julkaisi yli kuusikymmentä teosta kymmenvuotisen elämänsä aikana. Lokakuussa 2006 laskettiin maailmaan tuoreen kustantamon ensimmäinen teos, Jeffrey Brownin Haparointia. Viimeiset neljä kirjaa ilmestyivät syyskuussa 2014. Huuda Huudan katalogi on yhtä laaja kuin värikäskin ulottuen Joan Sfarin euroaistillisuudesta Läjä Äijälän nahkaunelmiin ja liki kaikkeen mahdolliseen näiden lihallisten äärimmäisyyksien välillä. Rakastan koko kirjoa. Vielä enemmän rakastan Huuda Huudan ideaa. Se oli liian kaunis kestämään.

Musturin ja Hugaertsin seikkaperäiset kertaukset Huuda Huudan taipaleesta on julkaistu kustantamon vielä saavutettavissa olevilla verkkosivuilla. Kulttuurin ja sivistyksen alasajoon vähemmän viehtynyttä Musturin vuodatus saattaa synkentää. Taiteilija kärjistää, mutta ajat toden totta ovat hyvälle, kauniille ja totuudenmukaiselle kovat. Se, mikä vuonna 2006 tuntui hienolta ja jopa kannattavaksi saatavissa olevalta idealta, on nyt tavoittamatonta utopiaa ja hullunrohkean sijaan yksinomaan hullua.

Petteri Tikkanen: Black Peider (Daada, 2008)

D-kirjainpitoisuudeltaan Huuda Huudaakin väkevämmän Daadan (2005–2017) kehitti ja kasvatti lahtelainen Marko Turunen. Liian pieneksi ja rumaksi nimetty kustantamo julkaisi taipaleensa varrella kaksikymmentäyksi kirjaa, kaksikymmentä lehteä sekä yhden dvd:n. Pieni ja ruma, mene ja tiedä, muttei lainkaan liian ennakkoluuloton. Kuka muu muka julkaisisi Tiskipäiväkirjan kaltaisen teoksen? (Kun voitan Euroloton pääpotin, otan, Turusen luvalla, kirjasta uuden painoksen ja lähetän niteen maan jokaiselle ruokabloggarille ja ruokakuvillaan sosiaalista mediaa umpeuttavalle.) Daadan viimeisiksi julkaisuiksi jäivät Tea Tauriaisen blogimerkintöjä kokoava Mad Tea Party 3 sekä Roope Erosen säntäilevä nettikokeilu Jouluyllätys.

Turunen ei ole julkisesti avautunut kustannustoiminnan lopettamisesta, mutta kysyttäessä mainitsee syiksi muun muassa kirjamyynnin laskun sekä rahan ja innostuksen puutteen. Suurin syy on kuitenkin halu panostaa omaan taiteelliseen työskentelyyn. Turunen, kuten Musturikin, on Suomen merkittävimpiä (ja työteliäimpiä) sarjakuvataiteilijoita. Kumarran syvään ja toivon, että hän saisi ansaitsemaansa huomiota myös kotimaassaan. Laaja taiteellinen tuotanto varmasti laajenee entisestään. ADHD-Sheikin tarinasta on Zum Teufelin kautta julkaistu vastikään kolmas nide.

Annetaan Turusenkin selvittää työsarkaansa omin sanoin:

”Olen toiminut sarjakuvapiirtäjänä, käsikirjoittajana, tekstaajana, värittäjänä, taittajana/graafisena suunnittelijana, toimittajana, kustantajana, myyjänä/kauppiaana, roudarina… Olen ollut myös perustamassa Suomen suurinta sarjakuvatukkua ja siten toiminut levittäjänä. Lisäksi olen luonut sarjakuva- ja animaatiolinjan Lahden kansanopistolle ja suunnitellut sinne usealle lukuvuodelle opetusohjelman sekä tehnyt opetustöitä useissa maamme taideoppilaitoksissa. Painotyö taitaa olla ainoa mitä en ole tehnyt. Jos puhuttaisiin sarjakuvien sijaan autoista, suunnittelisin autot itse, maksaisin niiden tuotannon, hoitaisin levityksen ja markkinoinnin ja möisin ne omassa kaupassani. Lisäksi opettaisin muita suunnittelemaan ja rakentamaan autoja.”

Pidämme hiljaisen hetken. Hattu – päästä.




http://www.huudahuuda.com/index.html

http://daada.fi/


Language: 
finnish

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.
Image CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet.