Scroll To Top

Havaintoja havainnoista – Hanna Koikkalainen: RAJA

Teksti: Helmi Saukkoriipi 17.10.2017
Kuvat: Hanna Koikkalainen




”Lapsuuteni maailma loppui kesken. Oli raja, mutta sen toisella puolella oli – ei mitään.” (5)

Hanna Koikkalaisen Raja (2016) tutkii valokuvien ja päiväkirjamerkintöjen kautta Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Teoksen lähtökohtina ovat uteliaisuus, etsiminen ja pohdinta. Mitä raja tarkoittaa niin historiallisesti, fyysisesti, visuaalisesti, poliittisesti kuin käsitteellisestikin. Teoksessa rajaa lähestytään muistojen, assosiaation ja ihmettelyn kautta. Pohdinta maiden välisestä rajasta laajenee havaintoihin ihmisyydestä.

Teos on kaunis. Lapsenomaiset ajatusketjut yhdistävät kepeyttä ja syvällisyyttä. Valokuvissa hyödynnetään utuisuutta, heijastumia ja läpikuultavuutta. Yksi Koikkalaisen valokuvauksen kohde ovat erilaiset pinnat. Konkreettiset esteet, rajat, joiden taakse ei kuvan kautta näe. Halkeamat ja lohkeilleet maalipinnat. Railo jäässä. On myös henkilökuvia, kohtaamisia rajan molemmin puolin. Koikkalainen pyrkii vangitsemaan näkymättömän, rajan niin maiden kuin ihmistenkin välillä.

Koikkalaisen yhtä aikaa valpas ja rauhallinen tyyli saa myös lukijan vaipumaan ajatuksiin.



”Kun määrittelee toisen, on samalla määriteltävä itsensä.” (14)

Koikkalainen muistaa ensimmäisestä Venäjän vierailustaan tutusta poikkeavan. Lapsen mieli rekisteröi erilaisuuden ihmetellen. Hän muistaa, kuinka ymmärsi rajan erottavan meidät muista ja muiden tavoista. Neuvostoliitto ja Venäjä; Venäjä ja Suomi; Suomi ja Ruotsi. Valtiot vertautuvat aikajatkumolla suhteessa toisiinsa.

Venäjällä kukkakuosi on aina muodissa.

Rajavyöhyke on ei-kenenkään-maa. Venäjän puolella metsä jatkuu pitkään ennen asutusta.

Rajoista puhutaan rauhan rajoina, vaikka lukuisat ovat kuolleet.

Raja on määrittely, sopimus. Se ei kuitenkaan huomioi kaikkea. Koikkalainen ui järvessä rajalla: kummalla puolella hän on, sitä on vaikea tietää, vaikka tolpat vedessä yrittävät piirtää rajaa yhtä tarkasti kuin viivat kartalla.

Ruotsin ja Suomen rajalla kasvaneena vertaan väistämättä Koikkalaisen muistoja omiini. Kuinka erilainen raja minun lapsuudessani onkaan ollut. Se ei ole ollut seinä, sitä ei lähes ole ollut, se on ollut vain joen ylitys, silta. Ruotsin puolelta on saanut parempia irtokarkkeja.

Aikuisena Koikkalainen havainnoi muutoksen. Raja ei ole enää seinä tuntemattoman edessä. Rekkajonot kuljettavat myytyjä ja ostettuja tuotteita suuntaan ja toiseen. Silti rajanylitys jännittää joka kerta.

Sivulauseissa tehdään huomioita Venäjän politiikasta.



”Nostalgia on saavuttamatonta kaipausta menneeseen, ja siksi se on myös turvallista.” (123)

Yksi teoksen teemoista on muistaminen: muistot, hetkien tallentaminen ja kokemusten hetkellisyys. Koikkalainen kuvaa pelkoaan muistin menettämisestä. Valokuvaajana hän tallentaa hetkiä. Teos on matkapäiväkirja. Ilman seikkailuja hän ei osaisi elää. Uudet kokemukset luovat elämän.

Muistot ovat rakennettuja, valokuvat ovat rakennettuja. Muistaako mieli valokuvan, ja unohtaa todellisen kokemuksen? Unohtuuko kokemus, ellei siitä ole todistetta, muistiinpanoa, valokuvaa?

Jokainen Koikkalaisen kuva on myös omakuva. Kuvat kertovat paitsi kohteestaan myös valokuvaajan tavasta havainnoida maailmaa, Koikkalaisen henkilökohtaisesta löytöretkestä lapsuuden tuntemattomaan.





RAJA
Valokuvat ja tekstit: Hanna Koikkalainen
Ulkoasu ja taitto: Anne-Mari Ahonen
Kuvankäsittely: Petri Kuokka/Aarnipaja
Vastaava toimittaja: Veikko Halmetoja
Kustantaja: Maahenki Oy/Musta Taide
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo
157s.

Teos on voittanut Vuoden kaunein kirja 2016 -palkinnon

Language: 
finnish