Scroll To Top

Maalauksen ihme valkokankaalla

Teksti: Virpi Alanen 02.11.2017
Kuvat: Loving Vincent

Kun menen elokuvateatteriin ja näen animoidun öljymaalin lähtevän liikkeelle koko valkokankaan ja pitkän elokuvan mitalla, tajuan etten ole nähnyt mitään vastaavaa aiemmin. Ehkä Lumièren liikkuvan junan vuonna 1895 nähneistä tuntui vielä järisyttävämmältä, mutta Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama Loving Vincent (2017) sitoo maalaustaiteen ja elokuvan niin kauniisti toisiinsa, että se liikuttaa koko elokuvakatsomisen kokemusta uuteen suuntaan. Öinen taivas tanssii spiraaleina, katukahvilat loistavat vahvaa keltaista valoa. Ihmiskasvojen tavalliset pienet liikahdukset saavat öljymaalin liikehdinnässä aivan omanlaisensa jatkuvuuden, miltei maagisen tunnun. Kokonaan öljyvärein ja Vincent van Goghin (1853─1890) tyyliä lainaten maalattu elokuva tuntuu siltä kuin pääsisi astumaan sisään Van Goghin maalauksiin.

Loving Vincent on maailman ensimmäinen kokonaisuudessaan öljyvärein maalattu pitkä elokuva. Se yhdistää näytellyn kuvamateriaalin animaatioon ainutlaatuisella ja hyvin työläällä tekniikalla. Taideteoksen sisään astumisen efekti on kuitenkin saatu tuntumaan niin helpolta, että elokuvasalissa katsoja voi unohtaa työläyden ja silti samalla tiedostaa joka ikisen maalauksen välähtävän silmiensä edessä erillisenä.

Kun joitakin kuukausia sitten kuulin projektista, ensimmäinen mieleen tullut sana oli ’hulluus’. Projekti on vaatinut yli 64 000 öljyvärimaalausta. Jokainen kuva, elokuvan freimi, siis on myös oikea maalaus. Yli sata öljyvärimaalauksen ammattilaista on työskennellyt sen parissa, eikä kyse ole ollut mekaanisesta päällemaalaamisesta vaan tarkkaa taiteellista näkemystä vaativasta työstä. Työmäärä on ollut järjettömän suuri. Nyt valmiin elokuvan nähtyäni, ajatuksissa pyörii ennen kaikkea sana ’kiitollisuus’. Kiitollisuus siitä, että tällaisen hurjan suunnitelman oli mahdollista toteutua. Animaation viime vuosikymmenet ovat liian usein tuntuneet tietokoneperäisen kuvan vaivalloisen kehityksen koekatsojana olemiselta. Siksi käsityönä toteutettu elävä muoto tuntuu nyt erityisen hienolta, aivan kuin animaatio löytäisi uudelleen kosketuksen inhimillisyyteen.

Materiaalisuus, maalin ominaisuuksien tarkasteleminen, aiheuttaa katsomisen kokemukseen silkkaa lapsenomaista iloa. Kun sataa, sataa siveltimen jälkiä. Kun joku hymyilee, hän hymyilee siveltimenjälkiä. Kokonaisuus värisee ja aaltoilee, öljyvärein animoitu liike on realistista liikkumista herkempää, pehmeän pätkittäistä, ja tunnetilat syvenevät, lähenevät ja loittonevat värien mukaan. Ensimmäisen tunnin ajan katson liikkuvaa muotokieltä täysin haltioituneena. Sitten huomaan, että nautinnollinen katsomiskokemus on myös yllättävän vaativa. 94-minuuttisen elokuvan loppupuolella harmittaa, että silmät alkavat väsyä.

Se voimakas elävyyden tuntu, joka Van Goghin maalauksissa on, on ihailtavan hyvin saatu toteutumaan liikkuvassa kuvassa. Jälki ei vaikuta väkinäiseltä. Making of -videolta selviää, että paljon kompromisseja on tehty. Elokuvan lähtökohtana ovat Van Goghin maalaukset, mutta koska ne eivät useinkaan ole samanmuotoisia kuin elokuvan kehys, tekijöiden on tarvinnut kuvitella miten maalaus jatkuisi maisemassa tai sisätilassa. Elokuvassa on kesä, joten myös vuodenaikoja on jouduttu yhdistelemään ja soveltamaan Van Goghin töiden eri ajanjaksojen tyyleistä ja konteksteista.

Tarinansa osalta Loving Vincent pohjautuu tositapahtumiin, mutta on tarkoituksellisen romantisoitu ja monin paikoin täysin fiktiivinen mukaelma taiteilijan elämästä ja hänen kuolemansa jälkeen käydyistä keskusteluista. Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin taiteilijan järkyttävästä kuolemasta on kulunut vuosi, ja Armand Roulin -niminen nuori mies (Douglas Booth) saapuu hänen viimeiseen majapaikkaansa kirjettä tuomaan ja asioiden kulkua selvittämään. Kerronta vuorottelee elokuvan nykyhetkeä ja taiteilijan elämän aikaan sijoittuvia takaumia, joissa maalaus vaihtuu mustavalkoiseksi. Mustavalkoisen ja värikylläisen kuvan vaihdokset ovat onnistuneita, ja vaihdoskohdissa, etenkin aina väreihin palatessa, elokuvatradition ja öljymaalauksen yhteispelin merkitys korostuu.

Pääosan elokuvassa saavat värit ja valot. Niiden lämpimät sävyt muodostavat voimallisen kontrastin, kun tarina kertaa taiteilijan elämän surullisia vaiheita; herkkyyttä, yksinäisyyttä, kiusatuksi joutumista, vähävaraisuutta. Vincent van Gogh maalasi yli 800 öljyvärimaalausta, joista hänen kerrotaan myyneen elinaikanaan vain yhden. Loving Vincent on toivottavasti myös osalle nuorista katsojista teos, joka toimii kiinnostuksen herättäjänä kuvataiteen historian pariin. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko vastaavan mittaluokan projekteja lisää, eli pääsemmekö tulevaisuudessa tutustumaan myös muiden maalaustaiteen historian klassikoihin tällaisilla tekniikoilla.




Loving Vincent
elokuva
2017
ohjaus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman

Elokuvan nettisivu: lovingvincent.com

Videolinkit
Traileri: https://www.youtube.com/watch?time_continue=8&v=bRDSTw6mNwY
Making of: https://www.youtube.com/watch?time_continue=2&v=QE9Q_7bfHsM

Suomen ensi-iltapäivä oli 20.10.2017

Language: 
finnish