Scroll To Top

Maiseman eroosio: Kaisu Koivisto Forum Boxissa

Teksti: Sini Mononen 16.3.2018
Kuvat: Forum Box / Anna Autio





Kuinka maisema muuttuu ja lopulta katoaa? 2000-luvun ekokriittinen taide käsittelee monin eri tavoin maiseman muutosta. Kaisu Koiviston näyttelyssä ”Maisema riisinjyvässä” luonnon kuva rapautuu hiljalleen pois. Näyttelyssä tulee muistaneeksi taidehistoriasta tutun metamorfoosi-käsitteen, joka kuvaa muutosta luopumisen, kuoleman ja uuden syntymisen prosessina. Vanitas-perinteessä metamorfoosia käsiteltiin erilaisin symbolein kuoleman ja elämän toisiinsa kietoutumisena. Kun toukka kuolee, syntyy perhonen.

”Maisema riisinjyvässä” kattaa valokuvia, videota ja veistoksia. Teoksissa kuolema ja kuluminen ovat ambivalentteja prosesseja, jotka jättävät jälkeensä lähes rappioromanttisia tiloja.

Koivisto on valokuvannut pääasiassa itäisessä Euroopassa erilaisia unohdettuja paikkoja. Pääasiallisina kohteina ovat ränsistyneiden rakennusten interiöörit. Unohtuneiden huoneiden seiniä ovat koristaneet muinoin luonnonympäristöä romantisoivat kuvat. Maisematapetti on eräänlainen jokamiehen fresko, ikkuna nostalgiseen maailmaan. Valokuvien tallentamisen hetkellä luminen kuusimetsä, metsälampi, koivikko ja jylhä vuoristo ovat murenevan sepelin raapimia. Siinä missä valokuva itsessään on ohi lipuvan vangitsemista, jo menetettyyn maisemaan keskittyvä valokuva on moninkertaista nostalgiaa.



Unohdettujen huoneiden romantisoitujen ja halpojen freskojäljitelmien rinnalla gallerian permannolla oleva suuri, kaksikanavainen installaatio Terra firma (2018) tuo esiin nöyryytetyn ylevän. Videossa nähdään purjelaivan keula suuntautuneena kohti paljasta maisemaa. Näkymä tuo mieleen ”ennen ja nyt” -vertailukuvat Arktikselta, joissa ennen paksun jään peittämät huiput ovat nyt paljaita. Terra firmassa jäätikkö on pakkautunut kelluvaksi kasaumaksi vuoriston helmaan. Maiseman metamorfoosi ei ole vain vanitaksen metaforaa vaan jäätikön kuolema on todellinen.

Koiviston tapa katsoa maisemaa nostaa esiin ihmisen ja luonnonympäristön teknologisen suhteen. Ihminen on laji, joka pystyttää itsensä ja luonnon väliin rakennelman, jonka hän sitten naamioi sisältäpäin muistuttamaan luontoa. Kovin kaukana ei olla siis campin ja kitsin estetiikasta.

Ihmisen teknologinen luontosuhde kuuluu selkeästi myös Jan Eeralan Terra firma-videoon tekemässä ääniteoksessa, Talvisatamassa. Eeralan luoma äänimaisema on kuitenkin kitsin tai campin sijaan kolkko ja teollinen. Teoksessa kuultava ambienssi ei keskity meren äänimaisemaan. Sen sijaan sulavan jäätikön ja hyisen meren auditiivisena ympäristönä on teollinen kumina, jossa teräskappaleet kalahtelevat toisiinsa ja kaikuvat suuressa tilassa.

Ympäri näyttelytilaa asetellut tuoliveistokset tuovat kokonaisuuteen kehollisen ulottuvuuden. Koiviston tuotantoon on kuulunut jo jonkin aikaa sähkösinkitystä ja maalatusta teräksestä sekä löydetyistä esineistä tehtyjä veistoksia. Koivisto on yhdistänyt ohuita teräsputkia löydettyihin esineisiin, kuten hattuihin ja vaelluskenkiin. Forum Boxissa katsoja voi istahtaa tuolille, jonka pintaan on muotoiltu teräksestä dramaattisesti kohoilevaa maastoa.

Kokeilen tuolilla istumista.

Kovaa ja terävää pintaa vasten nojautuminen on hankalaa.
Maiseman katselu on epämukava kokemus.





Kaisu Koivisto
Maisema riisinjyvässä
Forum Box
2.–25.3.2018




Language: 
finnish