Scroll To Top

Teemanumeron etusivu

Mustekalan Vallankumous-numerossa valta kumoutuu ajatuksen voimasta, kielen rakenteessa, äänen kuohuna ja laulettuna protestina. Kumottava valta on elämää kaventavia voimia haitallisista normeista vihapuheeseen ja elintilaa aitaaviin rakennelmiin. Kumouksen alku on ajattelussa – todellinen vallankumous on henkistä työtä ja uuden elämistä tässä ja nyt.
Sini Mononen Vallankumous tarkoittaa arkikielessä poliittista, yhteiskunnan vallanjaon uudelleen järjestämistä. Vallankumouksen käsite on liitetty usein myös kulttuuristen toisten esiinmarssiin: naisliikkeisiin, seksuaalivallankumouksiin sekä syntyperänsä ja vakaumuksensa vuoksi sorrettujen liikehdintään. Mustekalan Vallankumous-teemanumerossa huomio kiinnittyy erityisesti vallankumouksen kumouksellisuuteen liikkeenä. Vallankumous on muutosvoimaa, joka etenee niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla luoden muutosta ja murtaen totuttuja rakennelmia.
Arto Kuronen Viron taistelusta itsenäisyyden palauttamiseksi ei voi puhua mainitsematta laulavaksi vallankumoukseksi kutsuttua ilmiötä. Musiikin ja valtiovallan välinen suhde oli moninainen ennenkin tätä: vironkieliset laulujuhlat olivat merkittävässä asemassa jo 1800-luvun jälkipuolella kansallismielisyyttä kohottaessa, jolloin valtaa haluttiin siirtää baltiansaksalaisilta kartanonherroilta virolaisille ja rakentaa virolaisille omaa kansallista identiteettiä. 1900-luvulle tultaessa musiikillinen vastarinta sai uusia muotoja. Esimerkiksi kiihtyvien 1940- ja 1950-lukujen venäläistämistoimien myötä jazz-musiikki leimattiin neuvostoideologian vastaiseksi ja siitä tuli ankarasti kiellettyä.
Tõnu Õnnepalu Ja tietyllä tapaa on sinun kirjasi Mitä on taide? visionäärin kirja. Tulevaisuuteen näkevä ja erehtyvä. Totta tosiaan, meillä on nykyään sivistynyt kansa, niin kuin sinä toivoit ja ennustit. Ja niin kuin voit arvata, sivistys on pilannut kansan kokonaan. Ei puhettakaan mistään yksinkertaisuudesta eikä mitään talonpoikia ole enää edes olemassa. Kansa tarkoittaa jotain ihan muuta. Ja silti se on kuitenkin vielä kansa. Villi ja tuntematon, niin kuin sinunkin aikanasi. Kuka tietää, mitä se hautoo. Sotaa, vallankumousta, verisaunaa muuten vaan, kansan nerokkuus on mittaamaton.
Timo Salon kokeellinen anagrammiruno kumoaa kieleen rakennettua valtaa. Runon lähtökohtana on yksinkertainen kirjainkorpus. Kirjainpaletti koostuu seuraavista elementeistä: viisi a-kirjainta, kolme n, t, u ja s -kirjainta, kaksi i, k ja r -kirjainta sekä e, m ja o, jotka esiintyvät kukin kerran. Näistä syntynyt alkulause, "suostu rakentumaan tarinaksi", joka on käynnistänyt teoksen liikkeen. Alkulausetta teoksessa ei nähdä. Nyt julkaistava runo on pieni fragementaarinen osa valtavaa kokonaisuutta, jossa alkulause on muuntautunut tuhansia kertoja uusiksi ja uusiksi anagrammeiksi. Runo on ladottu palstoihin, joissa palstaväli on tarkoitettu ylitettäväksi siten, että runosta luetaan palstojen samantasoiset säkeet peräkkäin. Runon lukusuunta on kuitenkin ambivalentti. Eri lukutavat avaavat uusia tarinoita ja tulkintoja.
Sini Mononen Ranskalainen kirjailija ja esseisti Pascal Quignard kirjoittaa musiikin vihasta. Viha ei tarkoita hänelle musiikkia vihaavaa kuulijaa, vaan musiikin vihaa kuulijaa kohtaan. Quignard on tietoinen musiikin ja äänen vaikutuksesta ihmiseen. Musiikki tunkeutuu kaikkialle, sitä ei voi paeta. Musiikilla ja äänellä on kyky herättää voimakkaita tunteita, jopa kauhua. Musiikillinen rytmi on muutakin kuin äänen fysiologiaa ja ääniaallon tuntua kehossa. Se on merkityksiä, joita ei voi pukea sanoiksi. Toisin kuin Odysseus, joka torjui seireenien laulun sidottamalla itsensä laivan mastoon ja tukkimalla miehistön korvat, musiikin ja musiikillisen vihan kohteena oleva ei voi sulkea korviaan musiikin kaikkialle vyöryvältä raivolta.
Petri Kuljuntausta Ääni on sensaatioita ja havaitsemisen tuolla puolen olevaa, maailmankaikkeuden kauneutta. Ääni on sotatoimia, tulevaisuuden teknologiaa ja terapiamuoto. Ääni on viihdettä ja ilmaisun kirkkautta. Näkymättömän äänen toimijuus on elävää ja kehoa konkreettisesti koskettavaa.
Anniina Kauppinen Jam Rostronin, eli Planningtorockin All Love is Legal -albumilla kaksinapasta sukupuolijärjestelmää ei ole. Albumilla Rostronin laulu kuulostaa välillä mieheltä, välillä naiselta, välillä taas androgyyniltä ja täysin sukupuolettomalta. Ääntä voisikin kuvata "transääneksi", joka ilmentää sukupuolen ja äänen liukuvuutta. Se kyseenalaistaa kahden sukupuolen järjestelmän ja luo sukupuolen moninaisuutta.