Scroll To Top

Sivusilmä

Eero Yli-Vakkuri 10.4.2018 Toimin kesällä 2013 Strata-työryhmän ja Nokian kaupungin hallinnoimassa projektissa, jonka tavoite oli ehostaa Pirkanmaalla sijaitsevia ympäristötaideteoksia. Työn kohteena olivat Agnes Deneksen Puuvuori (1996), Nancy Holtin Yltä ja alta (1998) sekä Erik van Hoornin Kuhilas & Malja sekä Tuulen leikkikenttä (1999). Käytin kesän ajan ammattinimikettä “Ympäristötaiteen konservaattori”. Nimike keksittiin yhdessä projektipäälikkö Pekka Ruuskan kanssa. Porukassa toimi lisäkseni Minna Sihvonen,
Saku Soukka kuvailee runoja ja valokuvia sisältävän esikoiskirjansa Paperipeili (Noxboox 2016) pääaiheina olevan ”itsetuntemus ja sosiaaliset dynamiikat. Se sivuaa ja yhdistelee omaelämäkerrallisella tavalla erilaisia alateemoja kuten globalisaatio, vuodenajat, valo, pimeys, uskonto, rakkaus ja kuolema.” Rita Anttila kirjoitti teoksesta nyt julkaistavan esseen, joka itsessään lähenee proosarunoutta. Teksti: Rita Anttila 18.3.2018 Kuva: Saku Soukka Katson valoisaa huonetta, Saku Soukan Paperipeili alkaa. Valokuva
Teksti: Kari Yli-Annala Kuvat: Rakkautta&Anarkiaa __________________________ Claire Denis: Aurinko sisälläni (Un beau soleil intérieur, 2017) Roland Barthes: Rakastuneen kielellä (alunp. Fragments d´un discours amoureux, 1977, suom. Tarja Roinila, Nemo, 2004) __________________________ “Epäselvää rap-musiikkia” tekevän Draama-Helmen eli Helmi Kajasteen musiikkivideossa Kukkuu (2015, musiikki: Miikka Sipilä) näkymätön voima vetää laulajan kehoa auringonvalossa maan pintaa pitkin. Musiikkivideon loppua kohden näk
Teksti: Juhani Koivumäki 15.10.2017 Viehätyin suuresti Elävän kuvan seuran jäsenen Susanna Åken vaihtoehtoisesta genreluokituksesta, jonka hän toi esille yhteisessä kokouksessamme. Se auttoi havainnollistamaan minun ja varmasti monen muunkin tarkoitusperiä mediataiteilijan ja elokuvantekijän ominaisuudessa. Åken luokituksen avulla teen näkyväksi sitä syvää kuilua, joka usein muodostuu tekijän ja kokijan välille. Tämän esseen keskeisin päämäärä on tutkia populaarielokuvan ja mediataiteen mahdollisuuksia hengellisen
Teksti ja kuva: Irmeli Hautamäki 26.8.2017 Miki Liukkonen: O (2017) On sanottu, että ihmisen mieli on meluisa paikka, jossa kaikenlaiset äänet, ajatukset ja kuvat kieppuvat hurjasti. Voiko siitä tehdä taidetta? Miki Liukkonen on näin tehnyt romaanissaan O, joka kuvaa yli 800 sivun verran erilaisten ihmisten havaintojen, mielen sisäistä assosiaatioiden ja kokemusten kaaosta. Romaanissa syntyy kuva nykyajasta ihmisten mielen kautta suoraan ja näköjään valikoimatta. Filosofin silmin romaanin sinänsä tarkat kuvaukset eivät