Estetiikan opiskelijoiden pornoraadin edustajat, Petteri Enroth, Pirkko Holmberg, Maija Korhonen ja Aki Pohjankyrö, kertovat kokemuksistaan eräänä iltapäivänä, jonka tarkoitukseksi oli määritelty “pornolehtien haistelu”, toisin sanoen pornotuotteiden esillepanon ja ominaisuuksien moniaistinen käytännön tarkastelu. Kaikille osallistujille annettiin tunnelman nostattamiseksi ns. pornonimet ensimmäisen lemmikin ja synnyinkodin kadunnimen alkuosan mukaan.
Tervetuloa kulissiin! Pornoa ja romua
Pirkko aka Helmi Rauha:
Astuimme sisään Iso Roobertinkadulla sijaitsevaan pornokauppaan ilman tarkkoja etukäteissuunnitelmia, mikä oli ehkä retkemme pahin puute. Rööperi-elokuvasta tuttu omistaja, legendaarinen trokari Tom Sjöberg sai minut punastelemaan hämmennyksestä, varsinkin sen jälkeen kun kerroimme avoimesti retkemme tarkoituksesta. Setä istui hiljaa naureskellen pallillaan tiskin takana ja tuntui seuraavan pienintäkin liikettämme.
Olen käynyt seksiliikkeessä ehkä kolme kertaa elämässäni, ja jokainen kerta tuntuu kaivaneen esiin arkeologisia kerrostumia murrosikäisestä nolostumisesta seksiasioiden äärellä. Koska kaikki pornolehdet olivat muoveissa ostimme pelosta tutisten pari sattumanvaraista pornolehteä päästäksemme tekemään niihin lähempää tuttavuutta. Lehtiä väitettiin uusiksi, mutta toinen oli suomalainen Kalle vuodelta 2007 ja toinen ulkomainen Private vuodelta 1971. Jälkimmäisessä oli sormenjälkiä. Suomalainen lehden ulkoasu muistutti sensaatiojournalismia, kuvat olivat melko epätasaisen laatuisia, huonosti valaistuja ja steriilejä kuvia kaupan lihatiskin tuotteista. 1980-luvun bikini-estetiikka tuntuu tulleen pornoon jäädäkseen. Vanhemman ulkomaisen lehden otokset olivat taiteellisempia ja leikittelivät arkielämän kotirouvien ja bilekuningattarien roolimalleilla.
Päättäväisesti olin haistellut myös liikkeessä olevia videoita ja totesin niiden toisin kuin lehtien oikeasti haisevan varsinaiselta eritteeltä, johon sekoittui pizzan ja tupakan epämääräinen, ummehtunut Iso Roba -löyhkä. Pissa- ja kakkafriikeille suunnatuissa dvd:issä olin tuntevinani ulosteen hajahduksen. Kadulla terävöitynyt hajuaisti alkoi tuntua jo häiritsevältä, kun kaikkialla, pizzapaikoissa ja kadunkulmissa tuntui haisevan ihan oikeasti tussulta. Haiseeko elämä tältä?
Aki aka Tapsu Häme:
Iso-Roban putiikilla oli yhteinen sisäänkäynti jonkinlaisen kahvila-romumyymälän kanssa. Onko kyse porno-romu-kahvilasta vai kahdesta eri myymälästä? Koko täyteen ahdettu, pornoesineillä kuorrutettu pieni huone henki pysähtyneisyyttä, vanhaa tupakkaa ja tunkkaista, sikarinpölyistä hajua. Omistaja ilmestyi hetken kuluttua verhon takaa, takahuoneesta, josta kuului mitäänsanomatonta replikointia radiosta tai tv:stä. Suunnitelmamme lähestyä pornoa moniaistisesti ja analyyttis-assosiatiivisesti oli tyssätä heti alkuunsa, sillä kaikki lehdet olivat muoveissa. Niitä ei voinut selata eikä haistella. Omistaja väitti, ettei hän myy käytettyjä eikä lehtiä voi ottaa muovitaskuista pois. Hassua muuten, kuinka sana “käytetty” voikin tässä yhteydessä olla niin leimaava.
Itse koin Iso-Roban myymälässä ihmettelemisen hyvinkin vapaaksi. En kokenut vaivaantumista, jota Pirkko kertoi tunteneensa. Minusta vaikutti, ettei omistajaa olisi vähempää voinut kiinnostaa. Seisoskelimme hänen liikkeessään kuitenkin hieman eksyneinä, kosketellen, tökkien, tuijotellen ja ääneen ihmetellen sen tarjontaa. Omistaja istui jakkaralla ja tuijotti tyhjyyteen. Oma energiani kului siihen, että yritin hahmottaa, mitä ympärilläni oikeastaan on: hmm, dildoja ja liukastepurkkeja, dvd -levyjä, halvan näköisiä pvc -hoitsuasuja, valikoima lehtiä, kaikki enemmän tai vähemmän pölyisiä. Ylähyllyllä oli pahvipaketissa muovinen penikseen liitettävä pidennysosa. Tajusin: olemme astuneet kulissiin. Kuinka kliseinen ja stereotyyppinen voi pornokauppa olla? Pölyä, vanhentuneita lehtiä, tunkkaista hajua, nukkaisella verholla erotettu tupakansavuinen takahuone, viiksekäs, lööpeistä tuttu omistaja, rasvaisia sormenjälkiä, tahmaa, epämääräisyyttä ja aivan liikaa VHS -videoita. Ostaako niitä vielä muka joku?
Maija aka Hulda Umpipohja:
Kun tehtävänantona oli pornolehtien haistelu, huomasimme Iso-Roban liikkeessä pettymykseksemme, että lehdet on pakattu muovikääreisiin, eikä niitä voinut sen enempää selata, tunnustella kuin nuuhkiakaan. Muovikääreen tarkoituksena on kaiketi toimia takuuna tavaran koskemattomuudesta. ”Näitä sivuja eivät toiset kaltaisesi runkkarit ole vielä päässeet käpistelemään!” – käärepaperi sanoi.
Liikkeen salavihkainen ilmapiiri, myyjän ostostemme suojaksi antama läpinäkymätön muovikassi sekä hygienian takaavat käärepaperit lehtien päällä saivat minut miettimään, mitä liikkeessä asioivat pornon kuluttajat mahtavat ajatella toisistaan tai itsestään itsetyydyttäjinä – siis runkkariudesta. Onko pornon kuluttaminen häpeällistä, ja jos on, onko se häpeällistä siksi, että kaikki seksi kuuluu edelleen yksityisen piiriin, vai siksi, että pornon kuluttaminen viittaa siihen, ettei kuluttaja saa seksiä ja joutuu turvautumaan sen ostamiseen muodossa tai toisessa.
Ensimmäinen liike jätti sellaisen tunnelman, että itsetyydytys ja pornon kuluttaminen ovat sälekaihtimien takana suoritettavaa noloa, yksinäistä ja salaista puuhaa, josta ei kauheasti kavereille huudella. Tällä tavoin ajateltuna pornolehdillä ja -elokuvilla olisikin mieletön valta eristäytyneisiin, häveliäisyydessään erakoituneisiin kuluttajiinsa. Kommunikaatio pornomaailmassa kulkisi yksisuuntaisesti suoraan pornontuottajalta kuluttajalle, ja edelleen eritteeksi, josta ei enää puhuttaisikaan sen enempää.
Kahvilakeskustelua pornolehden äärellä
Tapsu:
Iso Roban liikkeen omistaja oikeastaan huijasi viekkaalla passiivisuudellaan meidät ostamaan pari vanhentunutta pornojulkaisua: toinen osoittautui Kalle-lehdeksi vuodelta 2007. Toinen ostos näytti olevan ruotsalainen Private -lehti vuodelta 1971. Tämä sai meidät pohtimaan, vanheneeko pornografia? Ainakin estetiikka vaihtelee: 70-luvun porno oli karvaista, mutta tyyliteltyä, kun taas nykypornolehdet muistuttivat juoru- ja sensaatiolehtiä tai kehnoja mainoksia. Nykylehdissä oli halpahallien mainoksista tuttuja värejä ja (tahallisen?) amatöörimäistä, tuote-esitemäistä kuvastoa.
Kun Private -lehti katsoi asiakseen kirjoittaa neljällä sivistyskielellä masturboimisen olevan hyväksyttävää, yrittivät kaupassa tarkastelemamme suomalaisen Exit -lehden numerot kertoa seksuaalisuuden noin niinku yleensä olevan, 1990-luvun Suomessa, ihan jees. Mitähän tälle Exitille muuten tapahtui? Itse muistan törmänneeni lehteen aikaisemmin vain kerran: vuonna 2003 eksyin Tampereella aamuyöllä juhliin, joiden kuluessa mm. ihmeteltiin tämän kuriositeettisen “erotiikkalehden” sivuilla esiintyvän Matti Nykäsen kalun imponeeraavaa kokoa. Tämä kaunis muisto ja euron hintaan myynnissä olleet Exitin vanhat numerot herättivät ajatuksen suomalaisen pornolehdistön kulttuurihistorian tutkimisesta. Tässä voisi tutkimuksen linja yhdistyä esimerkiksi Ratto -lehteen: aikonaanhan Ratto yhdisti pornon, väkivallan, sensaatiot ja – ilmeisesti minkä tahansa, mikä toimittajien mielessä sattui puhkeamaan kukkaan. Samasta Ratto -lehden numerosta saattoi lukea esimerkiksi polkupyörän dildo-satulan testaamisesta ja Kalervo Palsan elämästä ja maalauksista. Toisella sivulla luottotestaaja Marjatta siis ajeli dildo-pyörällä kirkonkylää ympäri, kun toisella kerrottiin Palsasta, joka ei julkaisukontekstista päätellen vielä ollut aivan taidemuseokelpoinen.
Petteri aka Auvo Ruorimies:
Istuessamme R-kioskin terassipöydässä selailin mainittua vuoden 1971 Privatea (jossa sivumennen sanoen oli hellyttävän retro teksti siitä, miksi masturbointi on luonnollista ja ihan tosi jees) ja muistin dokumentin, jonka näin vuosia sitten. Siinä pornoalan veteraanit vakuuttivat seminaariyleisölle, miksi porno on taidetta. Tyypeillä oli kaksi erilaista perustetta: Ensinnäkin, mikäli jonkin tuotteen tekeminen vaatii useampia työvaiheita, asiaan perehtymistä ja pikkutarkkaa näperrystä, on tuote taidetta. Toinen peruste yhdistää pornolobbarit mainosalan lisäksi moniin nykytaiteilijoihin: Jos jokin aiheuttaa katsojassa välittömän biokemiallisen reaktion, neuraalisen sysäyksen tai muunlaisen shokin, on kyse taiteesta. Hybriksessä elävä nykytaiteilija on tyytyväinen, kun hänen verisillä pessaareilla täyttämänsä akvaario aiheuttaa lievän pahoinvoinnin lisäksi nyrpistelyä; hänhän halusikin saada aikaan reaktioita ja herättää ajatuksia.
Lehden kannessa on ihan kaunis nainen, takakontti pystyssä ja alistuvan himokas katse silmissään. Alistumisestaan huolimatta hän, tai siis kuva, samalla kuitenkin hallitsee varomatonta katsojaansa täysin. Kuten Karen Armstrong toteaa kirjassaan Jumalan historia (1993/2005), seksuaalisuus ja uskonnollisuus ovat lähtöisin samoista inhimillisistä tarpeista. Pornon suhde seksuaalisuuteen vastaa nähdäkseni länsimaisen, semanttiseen pelleilyyn taipuvaisen, liuskaotsaisen monoteismin suhdetta uskonnollisuuteen. (Tämä siis kriittisen tietoisuuden näkökulmasta; puhtaan empiirisesti asiaa voi verrata esimerkiksi muovisen pilailupökäleen suhteeseen seitsemän ruokalajin illalliseen). Niin pornoteatterissa kuin Pietarin kirkossa sekä subjekti että sen monitahoinen kokemus kahlitaan ja muutetaan kuviksi. Ja jokainen orja uskoo hallitsevansa täysin itseään ja ympäristöään, kun sille annetaan tarvittavat työkalut kuvien ja kielen muodossa. Ihminen, tuo hiukkastuulten riepottelema, lohtua kaipaava mytty on itsepetoksen mestari, ja tämän petoksen muodot ovat omana aikanamme jalostuneet hämmästyttävän hienovaraisuuden mittoihin. Porno on, viihteen ja mainonnan rinnalla, myyteillä oikeutetun väkivallan ja alistamisen jatkajista se karsastetuin, sillä se tunnustaa juurensa.
Tapsu:
Porno-eläkeläinen Rakel Liekki esitti muutama viikko sitten Radio Helsingissä, että VHS yleistyi, koska ihmiset halusivat pornoa kotiinsa. Hän jatkoi pohtien, että myös internet on levinnyt niin laajalle siksi, että ihmiset haluavat pornoa kotiinsa. Onkohan asiaa todella tutkittu? Tuntuu hieman liioitellulta. Liekki myös totesi pornon olleen hänen kuvataiteensa medium. Hän määritteli taiteen olevan mitä tahansa, mikä tuodaan esille taiteena, taiteen kontekstissa ja sen instituutioiden sisällä. Porno kuvataiteen mediumina on hankala, mutta aika mielenkiintoinen ajatus, jota voisi avata pidemmällekin. Esimerkiksi haastattelemalla Rakel Liekkiä aiheesta?
Jos palataan pornokauppoihin, niin internetin luulisi vieneen niiltä asiakkaat. Tämä korostaa paikkojen kulissimaisuutta. Vai voiko pornoliikkeessä asioinnista tulla rutiini, elämän toistuva ja olemista kannatteleva rituaali? Voiko siinä olla jopa jotakin yhteisöllistä? Kenties jotkut näkevät Roban pornoliikkeestä annetun ruokamarketti-suojamuovipussin kerhotunnuksena: sitä on taas käyty “marketissa”.
Tupakkaa ja erikoislehtiä
Tapsu:
R-Kioskin terassilla vietetyn kahvipalaverin jälkeen saimme asiantuntijalähteeltämme vihjeen kovemman luokan paikasta Uudenmaankadulla. Tämä paikka ilmoitti ikkunassaan myyvänsä “erikoislehtiä” ja tupakkaa. Vihdoinkin valikoima ei-muovitettuja lehtiä! Pettymyksekseni ne tuoksuivat lähinnä vanhalle paperille ja, taas kerran, pölylle.
Tutkiessamme Uudenmaankadun liikkeen valikoimaa eräs mieshenkilö kävi ostamassa vain ja ainoastaan tupakka-askin. Seksin ja huumeiden maailmassa törttöilystään kuuluisan Mötley Crüe -yhtyeen kitaristi Mick Marsin on kerrottu sanoneen: “Parasta elämässä on loppujen lopuksi rockin soittaminen. Ellei oteta huomioon röökin hakemista huoltsikalta.”
Helmi:
Harmillisesti budjettimme oli lopussa kun pääsimme hieman paremman valikoiman Erikoislehtiä -liikkeeseen Uudenmaankadun alkupäässä. Täällä oli omat lehtensä vaippa- fetissi- ja lävistys- friikeille, kuten myös legendaarisia suomalaisia Sperma -lehtiä ihmeelliseltä 1980-luvulta, jolloin yhdisteltiin vielä sujuvasti pornografiaa vaihtoehtoiseen kulttuurijournalismiin. Joissakin amerikkalaisissa lehdissä nännien kohdat oli peitetty pienillä tarralapuilla ja tähdillä. Löytyi sellaisiakin lehtiä, joissa naisen sukupuolielimet saa raaputtamalla esiin. Vietimme liikkeessä ahnaan tovin selaillen lehtihyllyjä ja ulos käydessämme silmissä vilisti tissejä ja haaroväliään aukovia naisia. Viimeksi mainittu lienee yleisin pornolehden kansikuva-aihe.
Hulda:
Erikoislehtiä -liikkeessä oli rennompi tunnelma, taustamusiikkia ja kokolattiamatto. Valikoima oli järjestetty erilaisten fetissien mukaan, ja esillä oli myös paljon käytettyjä lehtiä ilman muovia. Kaikki oli ihanan campia, ja laajan erikoislehtivalikoiman vuoksi kovinkaan pervo tuskin olisi voinut välttyä liikkeessä iloisilta naurunpyrskähdyksiltä. Vaikka olisi nimittäin sattunut olemaan tolkuton vaippapornoaddikti, olisi silti ehkä ollut pakko hymähtää amerikkalaiselle hevosvankkuripornolle, ja päinvastoin.
Kyllä, edellisen myymälän kuumottavuuden jälkeen paikka tuntui kotoisalta. Myymälässä vieraili myös muuan muu asiakas, joka yritti heittää meille vitsiäkin. Tässä liikkeessä oikeasti tuntui siltä, että itsetyydytys on okei, että kaikki tekevät sitä ja että kukin voi valita oman pornoalakulttuurinsa, eikä välttämättä tarvitse alistua Kallen ja Jallun yksipuoliseen kuvatarjontaan.
Tosin ei käy kiistäminen, etteikö porno olisi esittänyt lähes yksinomaan naisia (poikkeuksena homoporno). Mikähän siinä onkin? Naistenlehdissä väitetään usein, että naiset tarvitsevat kuvamateriaalin sijasta kiihottuakseen hyväilyä, romantiikkaa ja kynttilänvaloa. Samaan aikaan miesten lehdissä esitetään totuudeksi jotain ihan muuta, mikä synnyttää aika ristiriitaisia nais- ja mieskuvia. Joku voisi väittää ristiriidan olevan biologisperäinen ja luonnollinen, joku toinen sanoisi sen olevan yhteiskunnan tuottama ja luonnollistettu. Joka tapauksessa (innovaatioita etsiville naistenlehdille huomio!) ainakin yliopiston naistenvessan seinällä n. 3 henkilöä on ilmaissut harminsa miehiä esittävän heteropornon puuttumisesta.
Jälkiväristyksiä
Auvo:
Liityin porukkaan vasta ensimmäisen pornokauppa piipahduksen jälkeen. Matkalla Iso-Roballe yllätin itseni ajattelemasta, että tämän keikan jälkeenhän on vielä ihan hyvin aikaa käydä moikkaamassa mummia tämän työpaikalla. Tuli valju olo. Pornon ärsykkeet ovat lähes yhtä aggressiivisia kuin mainonnan ja viihteen, eivätkä ne voi näiden tavoin olla vaikuttamatta ajatteluun. Porno vaatii myös edellisten tavoin ehdotonta lyhytjänteisyyttä ja kykyä pidättäytyä ajattelemasta sen diskurssin ehtoja. Ehkä siksi vasta pornon kanssa paseeraamisen JÄLKEEN, kun ajattelu alkaa taas olla kosketuksissa itseensä, kokematon kuluttaja on helisemässä. Pointtina siis, että samaan aikaan ei voi nähdä isoäitiään sekä saada kontrolloimattomia ajatusimpulsseja ulompien ja sisempien häpyhuulten roolista pornolehtien kansitaiteessa.
Helmi:
Mielenkiintoisin on ehkä tunnetila, jonka tämä retki jätti ei-pornoa-aktiivisesti-kuluttavaan henkilöön eli minuun. Carl-Dag Lige on tämän numeron kirjoituksessaan puhunut pornon tuottamasta välineellisestä mielihyvästä. Minuun näillä lehdillä ei ollut edes tätä vaikutusta. Sukupuolielimen näkeminen jätti minut täysin kylmäksi. Ylipainoisten naisten porno, mummeliporno, teiniporno, homojen ja lesbojen omat lehdet herättivät ainoastaan ajatuksen, että jaa, tällaistakin on. Toki tilanne varmasti erosi pornon kulutuksen stereotyyppisestä tilanteesta, jossa pornokauppaan sujahdetaan salaa, kätketään ostokset pitkän takin poveen ja poistutaan kotiin nauttimaan niistä verhot ikkunan edessä. Me sen sijaan astelimme pornokauppaan neljän ihmisen joukolla ja juttelimme pornolehdistä avoimesti kahvilan pöydässä kuin mistä tahansa sivistyneestä aiheesta. Ehkä tämä teki mielihyvän meille mahdottomaksi, jos nyt muutenkaan kuuluimme kohderyhmään. Sen sijaan vahvistui eksistentiaalisen tyhjyyden tunnetila, jossa ihmisen ruumis aleni kauppatavaraksi ja koko todellisuus muuttuu likaiseksi, saastaiseksi ja yhdentekeväksi. John Dewey onkin varoittanut esteettisen kokemuksen perustamisesta huorahtaville (meretricious) asioille.
Hulda:
Kun olimme myöhemmin muutamien mutkien jälkeen päättäneet tutkimusretkemme pornon maailmaan, emme oikein keksineet, mitä tekisimme ostamillemme lehdille. Kukaan ei oikeastaan halunnut niitä, niistä oli tullut ongelmajätettä. Silloin muistui mieleeni, että kun joskus siivosin keväisin vapaaehtoishommissa maantienvarsia, tupakka-askien ja sikspäkkien kuorien ohella yksi vakiolöydöistämme oli läpinäkymättömään muovipussiin pakattu nippu pornolehtiä. Ehkäpä meidän olisikin pitänyt aloittaa tutkimusmatkamme maantienvarresta, kulutusketjun toisesta päästä.
Kun yritin tutkimusmatkan jälkeen palata takaisin normaaleihin arkipuuhiini, huomasin, että minulle oli jäänyt pornolukulasit silmille: odotin jokaisen vastaantulevan mainosjulisteen ja lehtikuvan pitävän sisällään jotakin härskiä, jota en ollut vain ihan vielä tajunnut. Tuntui, että minun olisi pitänyt peseytyä, mieluiten henkisesti, kumotakseni pornon vaikutuksen.
Kuvat Aki Pohjankyrö