LIIKKUVIA KUVIA TILOISSA

15.4.2009 Kari Yli-Annala

Nuutti Koskinen

Tämän Mustekalan teemanumeron aiheena on liikkuvan kuvan installaatio. Siitä on suomeksi kirjoitettu yllättävän vähän. Mainitsen esitysmuotoa yleisemmin pohtivista suomenkielisistä artikkeleista kaksi esimerkkiä, joiden väliin mahtuu neljätoista vuotta. Erkki Huhtamon artikkeli “Kaksikymmentä ajatuskatkelmaa videoinstallaatiosta” ilmestyi Pohjoismaisen Taidekeskuksen & Stiftelsen Nordisk Videokonstin näyttelyluettelossa Interface – Kohtauspinta – Nordic Video Art vuonna 1990. Oma artikkelini “Ajan avautuminen paikassa” puolestaan julkaistiin vuonna 2004 Pasi Väliahon ja Teemu Tairan toimittamassa artikkelikokoelmassa Vastarintaa nykyisyydelle (Eetos).*

1960- ja 1970-luvuilla liikkuvan kuvan uusia alueita hahmotettiin muun muassa käsitteiden “laajennettu elokuva” (“expanded cinema”) ja “paracinema” (Ken Jacobs 1970-luvulla) avulla. Sen jälkeen on tilallistuneista ja liikkuvan kuvan rajoja koettaneista teoksista käytetty esimerkiksi nimityksiä “videoinstallaatio” tai “videoveistos”, “multimediainstallaatio”, “mediataideinstallaatio”, “filmi-installaatio”, “extended cinema”, “galleriaelokuva”, “cinema d´autre” (Raymond Bellour) ja “näyttelyelokuva” (“cinéma d´exposition”, Jean-Christophe Royoux). Joskus taiteilijat ovat käyttäneet omia termejään puhuessaan teoksistaan, kuten Marjatta Ojan käyttämä oivallinen “tilanneveistos”. Käsitteiden moninaisuus heijastaa lähihistoriassa tapahtuneita liikkuvan kuvan teknologioiden, esitysympäristöjen ja tulkintakehysten muutoksia.

Parhaillaan liikkuvan kuvan installaatiosta on valmistumassa Kati Kivisen väitöskirja, jossa em. termien käyttö saa lisävalotusta. Kivinen kirjoittaa myös tähän Mustekalan numeroon. Artikkelissaan hän pohtii liikkuvan kuvan installaatiota prosessuaalisena teosmuotona, keskittyen havainnon kehollisuuteen ja affektiivisen havaitsemisen rooliin havainnon merkityksellistämisprosessissa, esimerkkeinään erityisesti Minna Rainion & Mark Robertsin teokset. Kuvataideakatemiassa opettava ja väitöstyötään tekevä kuvataiteilija Marjatta Oja sekä vapaana kuvataiteilijana toimiva Johanna Ketola lähestyvät kontribuutioineen liikkuvaa kuvaa oman tuotantonsa kautta ja Jussi Suvanto pohtii kadonneen taiteilijan arvoitusta M.O.A.T (‘The Measure of All Things’) -projektin näyttelyä käsittelevässä kirjoituksessaan.

Numeron toinen painopiste liittyy liikkuvan kuvan installaation opetukseen. Artikkelissani kerron yhdessä Pia Euron kanssa pitämästäni kurssista “Tapahtumia – liikkuvia kuvia tilassa”. Teksti osallistuu siten myös taidekorkeakoulujen pedagogisia käytäntöjä pohtivaan keskusteluun.

Lisäksi numerossa esittäytyy kataloginomainen “kattaus” tänä ja viime vuonna Kuvataideakatemiassa toteutetusta liikkuvan kuvan installaation kurssista. Kurssin tuloksena valmistunut näyttely Events – Moving images in spaces oli esillä Kuvataideakatemian Kaiku-galleriassa 21.2.2009 – 8.3.2009 ja siihen osallistuivat Anna Nykyri, Bita Razavi, Fabian Olovson, Jani Karimäki. Joonas Jokiranta. Kalle Ahonen, Lina Palmqvist, Miina Hujala, Robin Blom ja Toshie Takeuchi.

Antoisia hetkiä Mustekalan Liikkuvia kuvia tiloissa –teemanumeron parissa.

Viite
* Hylkäsin tässä ja Kuvataiteen keskusarkiston julkaiseman Sähkömetsä-kirjan (2005) artikkelissani “Pieni jälkiteollinen tuotanto” videotaiteen suppean käsitteen laajentaen sen installaatioon ja filmipohjaiseen taiteeseen käsitteen “taiteilijoiden liikkuva kuva” avulla. Tästä avauksesta huolimatta artikkelini luullaan usein käsittelevän “videotaiteen” historiaa mikä on toki eri asia.