Taidegrafiikka 4/2021, vol. 83

Kuva: Athanasía Aarniosuo (visuaalinen runo sarjasta ”Kävellä ja kaatua”, monotypia, 2021).

Mustekalan Taidegrafiikka-teemanumero pureutuu taidegrafiikkaan taidemuotona ja taiteen tekemisen välineenä. Numero näkee päivänvalon aivan vuoden 2021 lopussa, joka on ollut Suomen taidegraafikoiden liiton 90-vuotisjuhlavuosi. Numeron on päätoimittanut Athanasía Aarniosuo.

”Taidegrafiikka on, paitsi toki äärimmäisen coolia, vain väline. Taidegrafiikan keinoin voidaan toteuttaa monenlaista taidetta tai painettua jälkeä, eivätkä taidegrafiikan eri menetelmät sido yhdenlaiseen ilmaisuun tai tiettyihin teemoihin.”

Pääkirjoitus

”Vaikka taidegrafiikassa onkin aina kyse vedoksen suhteesta painolaattaan (ja kaikesta, mitä laatan ja vedoksen väliin jää ja mitä kaikkea yllättävääkin tuossa tilassa voi tapahtua), laajentunut kenttä mahdollistaa myös esimerkiksi itse prosessin tarkastelun. Yksinkertaistetusti, taidegrafiikassa (laajassa mielessä) olennaista ei ole pelkkä valmis vedos vaan koko prosessi. – – Taidegrafiikan menetelmissä korostuvat hitaus ja sen mahdollistama ajatusten työstäminen, prosessin ehdoilla tekeminen sekä yllätyksellisyys. Kun alkaa vedostaa, ei välttämättä tiedä, mihin lopulta päätyy.”

Menetyksen parissa työskentelystä

”Projektin aikana löysin uuden tavan syövyttää kuparilaattoja. Kutsun menetelmää metsäsyövytykseksi. Metsäsyövytyksessä metalligrafiikan traditio ja nykytaiteelle ominainen kokeellisuus kohtaavat. Perinteisissä metalligrafiikan syövytysmenetelmissä kuparilevyn pintaan syövytetään jälkiä upottamalla levy rautakloridiin useaksi minuutiksi. Riippuen halutusta jäljestä syövytysajat voivat olla muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan tuntiin. Syöpyneisiin jälkiin hierretään painoväriä, ja jäljet vedostetaan prässin avulla paperille. Metsäsyövytyksessä hapan maaperä syövyttää kuparilaattoja. Olen siis korvannut rautakloridin metsällä.”

Painavalla ja kevyellä otteella painotaiteesta – Taidegrafiikan teorian ja käytäntöjen jäljillä

”Päivikki Kallio kirjoittaa katkoksesta taidegrafiikan avainkokemuksena. Jälki ja katkos liittyvät painolaatan ja vedoksen yhteenliittämisen ja erottamisen hetkeen toisesta olomuodosta toiseen vievänä kosketuksena tai kynnyksenä. Kuvan siirtyessä painoalustalle tai digitaaliseen mediumiin tullaan keskelle taidegrafiikan apparaatissa tapahtuvaa jälkien, merkkien, erojen ja erottumisten tapahtumaa.”

Hannah – Dialogi taidegrafiikan ideasta

”Hannah Harkes: Hei, Platōn, kiitos yhteydenotosta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä! Sanoisin, että sanat ’artist’ ja ’printmaker’ viittaavat nettisivuillani ennemmin metodisiin lähestymistapoihin kuin ammatteihin. Vaikkakin, kyllä, ne ovat myös ammattejani. Minulle ne ovat eri asioita mutta osin päällekkäisiä. Joskus teen asioita taiteilijana, joskus taidegraafikkona, joskus molempina yhtä aikaa. Vastaan mielelläni muihinkin kysymyksiisi. Uteliaisuudesta: kuinka törmäsit nettisivuihini?”

Tihenevä siimes ja askeleita hämärään – Mari Hallapuron haastattelu

”Kuinka pitkälle mustaa väriä voi työstää niin, että tavoittaa pimeän, kokonaisvaltaisen varjon? Näkyvä todellisuus ja piilotajunta käyvät keskustelua mustan, pimeän kautta. Viime aikoina olen kokenut yhä enenevissä määrin voimistunutta kutsumusta käsitellä pimeyttä; minun on ikään kuin käytävä se läpi ennen kuin voin siirtyä eteenpäin.”

The Nostalgia EP (ote)

Athanasía Aarniosuon taidegrafiikkasarjakuvanovellikokoelmassa käsitellään kuvan ja tekstin suhdetta, nuoruusmuistoja ja ihmisen taipumusta kaunistella mennyttä aikaa. Teemanumerossa julkaistaan ote tammikuussa 2022 ilmestyvästä sarjakuva-albumista.