Mustekalan uusimmassa teemanumerossa luodaan monipuolinen katsaus suomalaiseen elokuvaan. Mukana on elokuvantekijöitä, tutkijoita sekä elokuvan esittämisen parissa työskenteleviä toimijoita. Numeron ovat toimittaneet Mustekalan päätoimittajat Alonzo Heino ja Helmi Saukkoriipi.
”Samalla kun suomalaiset (populaari)elokuvat ovat kasvaneet ja kansainvälistyneet sekä saavat yhä useammin ensi-iltansa kansainvälisillä festivaaleilla, on kuvataiteen kontekstissa video- ja mediataide saanut yhä suurempaa roolia. Esimerkiksi viime kesän Helsinki Biennaalin 2021 teoksista valtaosa oli videomuotoisia. Tässä numerossa käsittelemmekin elokuvaa sen laajassa merkityksessä sisältäen niin elokuvateatterielokuvan kuin kuvataiteilijoiden tekemän liikkuvan kuvan.”
”Hiekkaa valutetaan kädestä toiseen ja kasoiksi maahan kuin tiimalasissa. Kuten viimeisin IPCC:n raporttikin osoittaa, aikamme ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa on tiukilla, joten ympäristökriisien määrä ja tahti tulee myös tiivistymään. Miten siis elää tämän kanssa, jos olemme jo myöhässä? Toista puoliaikaa voisi kuvata myös rituaaliksi, jossa pyritään löytämään uudestaan yhteys luontoon ja ympäristöön sekä sitä myötä kriisin kanssa elämiseen.”
Taideyliopiston Kuvataideakatemian Praxis -koulutusohjelman opiskelijoiden kuratoima näyttely Tracing work käsittelee nimensä mukaisesti työtä sekä siihen liittyviä rakenteellisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Ryhmänäyttelyn taiteilijat ja teokset lähestyvät työhön liittyviä kysymyksiä korostuneesti hyvin eri näkökulmista. Sini Henttu, Tuija Huovinen ja Eero Karjalainen vierailivat useaan otteeseen Kuvataideakatemian uudessa Kuva/Tilassa pohtimassa näyttelyssä esillä ja vähemmän esillä olevia ajankohtaisia teemoja.
”Voiko taiteilijoihin, joiden työ ja ammattitaito on ensisijaisesti tehdä kiinnostavia taideteoksia, luottaa omaavan tarpeeksi tietoa toimia eläinten kanssa sekä laittavan niiden hyvinvoinnin ykkösprioriteetiksi taideteosta tehdessä?”
Kulttuurilehti Mustekala lomailee perinteiseen tapaan heinäkuun ajan. Verkkosivuston hiljetessä suosittelemme ottamaan seurantaan Mustekalan Instagram-tilin @mustekala.info.
”Olen huomannut aina kaipaavani, muistelevani menneitä. Tuo Tuossa kaipaus kohdistui kesään ja antoi uusia merkityksiä keskeneräiselle teokselle. Kun vuoden 2021 aikana uin yli sadassa järvessä, ajattelin, että uintiharrastuksestani kumpuaisi lopulta kirja: dokumentaatio projektista, joka alkoi terveyttä edistävänä harrastuksena ja kehittyi sittemmin lähes pakkomielteiseksi eri järvien keräilyksi. Kun vuosi (ja projekti) olivat ohi, ei kirjan toteuttaminen enää kuitenkaan tuntunut mielekkäältä. Miksi dokumentoida jotain, joka on jo tapahtunut? En valokuvaa muistoja lomamatkoillakaan, en koe tarvetta väkisin muistaa. Muistoissa kiinnostavinta onkin, mitkä niistä jäävät mieleen ja miten ne muuttuvat vuosien varrella. Pikkuhiljaa, yrittäessäni ymmärtää, miksi melkein valmis teos ei kiinnostakaan, löysin vastauksen: haluan kertoa muistojen, kaipauksen ja ikävän tarinoita.”
”Lapin taiteilijaseura on suomalaisittain siitä erityinen paikallisseura, että sen toiminta-alue ulottuu kolmen muun valtion rajoille. Monet pohjoisen yhteisöt ovat ylirajaisia ja yhteistyö naapurimaissa toimivien taiteilijoiden ja taidejärjestöjen kanssa onkin itsestäänselvyys. Myös Venäjä-yhteistyöllä on tärkeä merkityksensä Lapin kulttuurielämälle.”
”Vietän huoneessa kolmekymmentä minuuttia, joiden aikana nimet jatkavat virtaamistaan seinällä lattianrajassa. Odotan inhimillistä väliintuloa, Jumalaa ihmisestä, mutta mitään ei tapahdu, aavistan sen jo valmiiksi. Juuri tuo mitään on merkitsevää: esitys on esitys, vaikka sen keskiössä ei olisi ihmisen läsnäoloa, vain tuon ihmiskeskeisen kosmologian jälkeensä jättämä painanne, jonkinlainen alipaineen tuntu siinä missä esiintyjän piti sijaita.”
”Fragmentin ei tarvitse viitata rikkinäisyyteen, vaan epätäydellisyyteen, moniaineksisuuden ja muutoksen mukanaan tuomaan hajanaisuuteen, hengittäviin väleihin. Kehon sirpaleisella esittämisellä voidaan viitata siihen, että ruumiimme on fragmentti kokonaisuudessa, jota täydennetään erilaisilla sosiaalisilla järjestyksillä, joista sukupuoli on yksi merkittävimmistä.”
”Ovatko taiteen ja taidemaailman kaltaiset käsitteet enää relevantteja? Voiko näillä käsitteillä kuvata tai hahmottaa niitä luovia ja ilmaisevia ilmiöitä, joita kulttuurissa ja yhteiskunnassa on paraikaa käynnissä?”
