Janne Vanhanen 15.2.2013
Art Criticism Online -tapahtuma Kuvataideakatemiassa 7.2.2013
Kuvataideakatemiassa järjestettiin esitelmä- ja keskustelutilaisuus Art Criticism Online, johon oli kutsuttu edustajia pohjoismaisista ja virolaisista taidetta käsittelevistä verkkojulkaisuista. Tapahtumassa luotiin katsaus Suomen lähialueen julkaisuihin ja siihen, miten verkkolehtien toimittajat mieltävät internetin julkaisukenttänä. Mukana olivat tanskalainen Kunsten.nu (Matthias Hvass Borello), Konstkritikk.no Norjasta (Jonas Ekeberg), Mustekala (Pirkko Holmberg), virolainen Artishok (Liisa Kaljula, artishok.blogspot.com) ja ruotsalainen Konsten.net (Anders Olofsson). Paneelikeskusteluun osallistui myös Mustekalan hallituksen puheenjohtaja Saara Hacklin. Tilaisuuden aloitti tutkija, Kuvataideakatemian lehtori Martta Heikkilä, jonka esitelmä ”The Place and Time of Art Criticism Today” käsitteli taidekritiikin nykytilanteen teoreettisia taustoja.
Viimeaikaiseen ”kritiikin kriisiä” koskevaan keskusteluun liittyy usein ajatus internetin mahdollistamasta alhaisesta julkaisukynnyksestä ja tämän aiheuttamasta taidekirjoittelun räjähdysmäisestä lisääntymisestä. Taidehistorioitsija ja kriitikko James Elkins väittää kirjassaan What Happened to Art Criticism? (2003), että taidekritiikki kärsii runsaudenpulasta: kritiikkiä kirjoitetaan ennennäkemättömän paljon. Jopa niin paljon, ettei kaikelle tuolle kirjoitukselle riitä yleisöä. Tätä ajatusta siteerasivat useat tapahtuman puhujista.
Martta Heikkilä korosti modernismin jälkeisen taidekeskustelun moniarvoisuutta ja äänisyyttä, joka osaltaan on johtanut kriitikkoauktoriteettien katoamiseen ja taiteen autonomian ajatuksen kyseenalaistamiseen. Taidetta koskevat keskustelut käydään nykyään hyvin erilaisissa konteksteissa ja vaihtelevista lähtökohdista käsin. Kritiikki yhtenäisenä diskurssina on laventunut, ja tämän tilanteen jotkut tulkitsevat kriisiksi. Samaa teemaa jatkoi Kunsten.nu:n Matthias Hvass Borello, joka tulkitsi kritiikin suurimmaksi haasteeksi tarpeen vastata nykytaiteen toimintatapoihin. Prosessi- ja projektimuotoisiin teoksiin sisältyy diskursiivinen ja kriittinen ulottuvuus, ja tällaiset teokset käyttävät verkkojulkaisemista ja sosiaalista mediaa hyväkseen. Kritiikki ei voi toimia pelkkänä portinvartijana ja makutuomarina uudenlaisen taiteen edessä, vaan sen on tasavertaisesti osallistuttava taiteen herättämiin keskusteluihin. Kritiikillä on kuitenkin sijansa yleisön houkuttelemisessa pohtimaan teoksia syvällisemmin.
Syvällisyyden ja punnitun asian merkitystä painotti myös Kostkritikk.no:n Jonas Ekeberg, joka pitää verkkojulkaisujen velvollisuutena tarjota vaihtoehtoja uutis- ja henkilöpainotteiselle kulttuurijournalismille. Huolella laadittu kritiikki voi toimia vastapainona kevyelle verkkoselailulle ja pikakommentoinnin kulttuurille.
Mustekalaa ja sen nykyisen toiminnan painotuksia esitteli päätoimittaja Pirkko Holmberg, joka korosti Mustekalan monipuolisuutta: lehdessä julkaistaan niin kritiikkiä, ajankohtaisiin aiheisiin kantaa ottavia blogeja kuin laajoja asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleitakin.
Virolainen Artishok on itsenäinen ja jopa anarkistinen, luonnehti Liisa Kaljula. Artishokin syntyyn 2006 vaikuttivat blogien ja muun verkkokirjoittelun lisääntyminen ja sosiaalisen median mukanaan tuoma asioiden jakamisen tapa, toisaalta myös kritiikin katoaminen valtamediasta. Skandinaavisiin verkkolehtiin verrattuna Artishok ei esitä itseään objektiivisena, luotettavana journalismina, vaan väittää olevansa kärkkäästi kantaa ottava ja – provosoiden – jopa epäluotettava.
Konsten.netin päätoimittaja Anders Olofsson painotti puheenvuorossaan lehden roolia tulevien kirjoittajien kouluttajana. Konsten.net järjestääkin avustajilleen kirjoitusvalmennusta ja Mustekalan ja Artishokin lailla suosii moniäänisyyttä kulttuurikirjoittelussa.
Internetin erityispiirteeksi keskustelussa nostettiin julkaisemisen ja kommentoinnin demokratia. Yhteistyö ihmisten välillä on helppoa. Tekstien ja ajatusten kiertoa ei voida ennakoida, ja sisältö leviää nopeammin kuin painetussa sanassa. Toisaalta etenkin skandinaaviset lehdet korostivat toimitetun aineiston tärkeyttä: huolellinen toimitustyö on laadun tae netin tekstivirroissa. Paradoksaalisesti onkin käynyt niin, että ”vanha” media omaksuu yhä populistisempia näkökulmia ja niiden käsittelytapoja, kun taas kevyenä pidetty verkkomedia mahdollistaa huolellisen journalismin. Tästä syystä verkkojulkaisut tarjoavat kritiikille suotuisan ympäristön.