Anj Smithin (s. 1978) öljyvärimaalaukset ovat periaatteessa muotokuvia, maisemia ja asetelmia. Perinteeltä on lainattu tekniikka ja muoto, mutta sisältö on aivan moderni. Teoksissa on hieno jännite pikkutarkan, viimeistellyn toteutuksen ja tässä ajassa olevien aiheiden ja kysymysten välillä. Smithin teoksia on esillä laajassa näyttelyssä Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella.
Smithin muotokuvat lainaavat renessanssista ja flaamilaisilta mestareilta kuopalle painuneet silmät, kalpean ihon, kasvoja peittävät harsot. Maalauksen “Rhinoceros” (2016) androgyyni hahmo tuo mieleen 1400-luvun flaamilaisten maalausten surevan Marian; Smithin maalaama hahmo on kuitenkin sinisen hunnun sijaan peittänyt päänsä takilla, johon on kiinnitetty Iron Maiden –pinssi. Smith ripottelee teoksiinsa muitakin viittauksia pop-kulttuuriin.
Smith on kertonut, että hänelle muotokuvat ovat ennen kaikkea keino pohtia ja kyseenalaistaa esimerkiksi identiteettiä ja sukupuolta. Hän on maalannut esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyttä ystäväänsä. Sukupuoli ei maalauksissa ole kuitenkaan keskeinen tai kovin mielenkiintoinenkaan asia. Näen teosten henkilöt ennemminkin yleisinhimillisinä tämän ajan hahmoina. Yksiväristä taustaa vasten kuvatuilla ihmisillä ei ole näkyvää suhdetta ympäristöönsä; heidän paikkansa maailmassa on pääteltävä vaatteista ja asusteista. Muotokuvien ihmiset on verhottu ylellisiin designerkankaisiin, joiden riekaleet on toisinaan ommeltu kiinni suoraan ihoon (“Taste”, 2017). Anj Smith on kertonut olevansa hyvin kiinnostunut muodista, sen kielestä, jonka avulla voi maalauksissa pohtia statusta ja pintaa. Smithin muotokuvat ovat kuvia antroposeenin ihmisistä: luontoon viitataan hahmoihin kiinnittyneillä korunkaltaisilla hyönteisillä, kasveilla ja nisäkkäillä. Heidän hiuksensa tarjoavat turvapaikan pienille uneliaille eläimille.
Maisemamaalaukset tuovat mieleen laskuveden paljastaman meren- tai joenpohjan. Smithin maisema on postapokalyptinen, ilmastohuolen ajan mielenmaisema. Horisontti on matalalla, etualalla on oksia, kalloja ja piikkilankaa ja niiden varaan ripustettuna ylellisyysesineitä: koruja, merkkihuulipunia, kalliiden kankaiden riekaleita. Ne saattavat olla merkkejä konsumerismista, jonka seurauksista maisema kertoo. Smith ei kuitenkaan moralisoi, vaan käyttää monenlaisia elementtejä tasa-arvoisina, uteliaasti. Maalauksissa on myös kerrostumia historiasta: fossiileja, pieniä kalloja ja posliininpalasia. Sommittelun ja tunnelman puolesta maisemat viittaavat Yves Tanguyn teoksiin, joita on samanaikaisesti esillä museon pohjakerroksessa Sara Hildénin säätiön kokoelmaripustuksessa.
Maalauksessa “Fruits of the Forest” (2012) 1600-luvun alankomaalaiset asetelmat ovat läsnä sommittelun kautta ja aiemmin harvinaisina, nyt tavanomaisina hedelminä. Smith operoi vanitasin muistolla aikana, jolloin on itsestäänselvää että kaikkea on yllin kyllin ja juuri se tulee saattamaan meidät tuhoon. Smith on sanonut haastattelussa: ”There’s no code, there’s no symbol, it’s more shadows and ghosts.” Kulttuurisilla merkeillä ladatut maalaukset eivät tyhjenny symbolien luetteloksi, Smith muistuttaa.
Anj Smith on äärettömän taitava maalari. Hän kuvaa pikkutarkasti kasveja, hyönteisiä ja pieniä nisäkkäitä ja on siten suurten kasvi- ja eläintieteellisten kuvittajien, kuten Maria Sibylla Merianin seuraaja. Osan yksityiskohdista Smith maalaa yksikarvaisella siveltimellä. Tarkkojen detaljien ja kiiltäväksi vernissatun pinnan vastapainona maalauksissa on paksua, maalin materiaalisuudella herkuttelevaa impastoa.
Smith on puhunut haastatteluissa ”maalauksen kuolemasta”. Hän kokee, että maalaamisen parissa on niin kiehtovaa ja hedelmällistä työskennellä juuri siksi, että se on moneen kertaan julistettu kuolleeksi ja tarpeettomaksi. Kuten Smith on todennut, maalauksella on edelleen kyky vietellä meidät. Myös hänen omien maalaustensa taktiilisuudesta lumoutuu; yöperhosen ihmeellisiä siipiä tekisi mieli koskea, oravan turkkia silittää.
Teksti: Katja Matikainen
Kuvat: Alex Delfanne
Anj Smith: Sea Lily, Feather Star Sara Hildénin taidemuseossa 20.1.2019 saakka.