’Kestävyys’ voi tarkoittaa moninaisesti eri asioita. Ekologisten kysymysten ja niihin liittyvien aineellisten käytänteiden rinnalla kyse on myös sosiaalisista ulottuvuuksista ja yhteiskunnallisista tulokulmista: niin oikeudenmukaisuudesta kuin henkilökohtaisesta ja yhteisöllisestä jaksamisestakin.
Kestävyys ei ole yksinkertainen termi. Englannin kielellä sustainability kuvastaa asioiden ylläpitämistä ja ’kykyä jatkaa tietyn ajan’.[1] Suomeksi termissä korostuu vahvuutta ja kulumattomuuttakin esiintuova vivahde. Venäjäksi (joka on kolmas Reside/Sustain -hankkeessamme käytetty kieli) ’kestävyys’ kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa mahdollisuutta kestää riippumatta ulkoisista ja sisäisistä olosuhteista. Sana viittaa siis pysyvyyteen.
Kestävyys voi liittyä myös muokkautuvuuteen ja mahdollisuuteen arvioida olemassa olevia olosuhteita uudelleen, muuttaa suunnitelmia sekä toimia. ’Kestävyyttä’ käytetäänkin kuvaamaan toiminnan suhdetta materiaaleihin ja energian käyttöön, liikkuvuuden ja vuorovaikutuksen muotoihin ja tempoon sekä myös toiminnan taloudellisiin tavoitteisiin. Kestävyydestä on tullut keskeinen termi ilmastokriisin aikana. Kuten muussakin ihmistoiminnassa, ’kestävyys’ käytäntöinä sekä puheena vaatii tulkintaa, ymmärryksen etsimistä sekä määrittelyä. Hankkeessamme Reside/Sustain, josta esiinnousseita näkökulmia tässä tekstissä tuomme esiin, havainnoimme kestävyyttä suhteessa residenssitoimintaan.
Taideresidenssien toiminnassa on kiinnostavalla tavalla mukana monimuotoisesti eri elementtejä matkustamisesta asumiseen sekä työn erilaisiin käytänteisiin. Residenssitoiminta sisältää oleellisesti myös kommunikointia ja vuorovaikutusta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden huomioida kuinka taiteen kentällä (sekä laajemminkin) voidaan mahdollistaa siirtymää kohti henkilökohtaisten, sosiaalisten sekä ekologisten näkökohtien kestävyyttä tiedostaen samalla näiden oleellisen kytkeytyneisyyden. Parhaimmillaan kestävyyteen liittyvien kysymysten paneutuva pohdinta voi jäsentää kaikkea työskentelyä ja toimintaa. Yksinkertaistettuna kestävyydessä voi olla kyse kaiken kuormituksen vähentämisestä – niin suhteessa ympäristöön kuin omaan työskentelyynkin. Halu mahdollistaa laajempaa kulttuurista muutosta ilmenee usein käyttämällä tätä termiä tavoitteiden kiinnittäjänä. Tällöin käsitykset hyödystä, jaksamisesta sekä vastavuoroisuudesta ymmärretään oleellisesti planeetan tilasta riippuvaisiksi. Kestävät käytänteet voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia ja liittyä toimivan organisaation, yksilön tai yhteisön erityisiin olosuhteisiin, mutta tärkeä on huomata, että samalla näiden toimien julkinen esiintuominen voi avata reittiä muille toimia kestävästi.
Kestävyyteen, sekä siihen liittyvään termiin ’kestävä kehitys’ (kestävyys jonkinlaisena optimistisena modernistisena muotoiluna), liittyy paljon olemassa olevia tulkintoja, joista jotkut saattavat pahimmillaan hämärtää ja jopa tarkoituksellisesti tehdä vaikeaksi tavoittaa sitä, mikä voisi oikeastaan olla ’kestävää’. Kun jopa Shellin kaltaisilla energiayhtiöillä on oma ’kestävyyttä’ käsittelevä osio verkkosivuillaan,[2] on selvää, että termiä käyttävät hyvin erilaiset toimijat. Termin määrittäminen on toki sekä oikeus että eräänlainen velvollisuus (kenties varsinkin energiayrityksille), kun kaikista fossiilisista energianlähteistä luopuminen on keskeistä ja todella kiireellistä ilmaston kiihtyvän lämpenemisen rajoittamisessa. Shellin verkkosivuilla viitataan myös Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin vuodelta 2015,[3] jotka kokoavat yhteen kattavan perspektiivin monenlaisesta kestävyydestä, jota kohti tulisi kulkea yleisesti. Painetta kansainvälisen tason poliittiseen päätöksentekoon tuleekin asettaa, kun edelleen suurin osa energiantuotannosta nojaa fossiilisiin polttoaineisiin,[4] joita käyttämällä kasvihuoneilmiö, siihen kiinnittyneine seurauksineen, vain vahvistuu.
Omalla alallamme halu toimia edes jollakin tavalla kestävästi ilmenee usein monenlaisten taidekentälle suunnattujen oppaiden, ohjeistusten ja listausten muodossa, joissa esitellään erilaisia konkreettisia toimintaehdotuksia.[5] Osana Reside/Sustain-hankettamme olemme tarkastelleet näitä ja jakaneet niistä tietoa. Oleellisia kysymyksiä esittävä Alma Heikkilän, Pauliina Leikaksen ja Antti Majavan laatima ”What Can Art Organizations Do?” -listaus,[6] joka liittyy heidän työskentelyynsä Mustarindassa,[7] julkaistiin myös verkkosivuillamme. (Listan ei ole tarkoitus olla staattinen vaan pikemminkin toimia inspiraationa jatkokehitykselle. Listan alkuperäinen versio löytyy tekstin viitteistä.[8])
Listausten, ohjeiden ja vinkkien on tarkoitus auttaa ja kannustaa navigoimaan kestävyyden toimien kentällä sekä erityisesti että yhteisesti. Oman toimintakentän tarkkailua ja keskeisten kysymysten esittämistä pitääkin jatkuvasti mahdollistaa.[9] Tähän liittyy oleellinen kysymys koko toiminnan motivaatiosta. On tärkeää kysyä: Miksi teen tätä mitä teen? Millä energialla teen tätä ja minkälaisilla materiaaleilla? Ja myöskin keiden kanssa? On pohdittava yhä uudelleen kestävyyden näkökulmasta sitä, kuinka mainitut seikat suuntaavat minua ja muita kohti planeetan elinkelpoisena ylläpitämistä.
Kestävyysmurroksesta ja kulttuurin käsitteen määrittelystä kirjoittanut Karoliina Lummaa tuo esiin, kuinka muutos liittyy samalla niin käsitteisiin kuin inhimilliseen toimintaan, sen eri ulottuvuuksiin, perusteisiin, uskomuksiin ja käytäntöihin. ”Mitä laajemmin kulttuuri ymmärretään, sitä moninaisempana ja vaikuttavampana kulttuuri näyttäytyy kestävyysmurroksen muutosvoimana. Kestävää kehitystä tukee esimerkiksi se, että ihmiset työstävät omia luontoa ja ympäristön tilaa koskevia ajatuksiaan, tunteitaan ja arvojaan kulttuuristen teosten ja tuotantojen parissa, jolloin tietoisuus ihmisen ja luonnon kohtalonyhteyksistä syventyy.” Lummaa toteaa lisäksi, että ”kulttuurin muutospotentiaaliin sisältyvät myös ne muutokset, joita itse kulttuuriin liittyy, käsitteenä ja inhimillisen toiminnan ulottuvuuksina.”[10] Kyse on siis paljolti siitä, miten jaettuja merkityksiä, tapoja ja käytäntöjä ylläpidämme tai muodostamme, muunnamme ja muokkaamme yhdessä.
Vuonna 2007 taiteilija Tea Mäkipää toteutti ’10 Commandments for the 21st Century’ -teoksen,[11] joka oli esillä Sharjah Biennaalissa. Teos esitettiin julisteina, postikortteina ja t-paitoina, joissa olevat käskyt olivat käännettyinä eri kielille. Nämä 10 käskyä ilmensivät Mäkipään tiivistyksen siitä, mitä ei tule tehdä ja mitä tulee tehdä taistellakseen ympäristö- ja ilmastokriisiä vastaan. Mäkipään viimeinen käsky on: “Tee näistä tavoitteista halpoja ja helposti saavutettavia itsellesi ja muille.” Tähän kiteytyy oleellinen asia: kestävyydestä tulee tehdä helposti saavutettavaa toisillemme. Sen lisäksi, että tiivistämme neuvoiksi sen, mitä voisi tehdä, kyse on myös suhteesta ja suuntauksesta toiminnassa, ajattelussa ja yhteistyössä toistemme kanssa. Kyvystä mahdollistaa muille kestävyyden toimia. Luomme jatkuvasti odotuksia ja tarpeita toisiamme kohtaan, joiden muuntaminen – tai joskus lieventäminen ja myös kokonaan lopettaminen – on tärkeää, kun muokkaamme toimintakenttää kestävämmäksi.
Reside/Sustain -hankkeessa halusimme vahvistaa yhteistyötä toteuttamalla tutkimusmatkoja,[12] joihin kutsuimme residenssinjärjestäjiä, erityisesti pienimuotoisia ja taiteilijavetoisia toimijoita. Eri lähtökohdista, maantieteellisistä paikoista tai toiminnan eetoksesta ja edellytyksistä keskustellen voi myös saada esiin, mille residenssitoiminta rakentuu. Näillä matkoilla käydyt keskustelut, kentän toiminnan seuraaminen sekä kestävyyden problematiikan tarkastelu omassa projektissamme toimivat pohjana kolmen kestävämpää asennetta edesauttavan näkökohdan muodostamiselle. Pidimme samalla mielessä Mäkipään muotoileman ajatuksen siitä, kuinka voisimme tehdä tavoitteista helppoja ja saavutettavia toisillemme. Käymme seuraavaksi läpi näitä kolmea näkökohtaa ja niihin liittyvää ajatteluamme.
Kaikkien toimenpidelistauksien ja konkreettistenkin neuvojen kylkiäinen on vääjäämätön tarve soveltavuuteen, jossa on tärkeä pitää mielessä erityinen ’sijoittuneisuutemme’. Tämä tarkoittaa sen tiedostamista, että meillä kaikilla on omat erityiset olosuhteemme, ja että esimerkiksi residenssit ovat tiettyjen ihmisten ylläpitämiä, vetämiä ja muodostamia organisaatioita. Kaikille ei sovellu täysin samat toimet ja ratkaisut, mutta silti on oleellista huomioida yhdessä mitä kestävyydellä tarkoitamme. Tiivistetysti tämän ensimmäisen kestävämpään asenteeseen johdattelevan näkökohtamme voisi ilmaista seuraavasti: ’käytännönläheinen on henkilökohtaista’ (practical is personal). Koska residenssitoimintaa tapahtuu moninaisissa paikoissa toimien myös kulttuurillisten kohtaus- ja hankauspintojen risteyksinä, voivat residenssit olla hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kaikista erilaisuuksista ja erityisyyksistä huolimatta meillä voi hyvinkin olla yhteisiä ja jaettuja tavoitteita ja kuinka voimme hyödyntää yksityiskohtaisia ja ominaisia keinojamme ollen samalla yhteydessä toisiimme.
Toisena kestävämpää asennetta ruokkivana näkökohtana pidämme kumppaneiden ja kollegoiden tukemista (support your peers). Tämä tarkoittaa ääneen ajattelua yhdessä, yhteyksien rakentamista ja avoinna pitämistä, sekä taloudellisen tuen antamista, materiaalien ja henkisen pääoman jakamista. Toisten tukemiseen liittyy myös työpanoksen kohdentaminen ilmaston ja ympäristön kannalta kestävämpään muotoon. Tätä voi tehdä työryhmissä, tiimeissä ja yhteisöissä, ja väliaikaisissakin kokoonpanoissa yhdessä. Tämä voi auttaa kehittämään ja koettelemaan eri materiaaleja ja vuorovaikutuksen muotoja sekä lieventää vaikeutta määrittää toiminnan päämääriä. Kestävyyden pohtiminen yhdessä antaa myös mahdollisuuden havainnoida kestävyyden eri parametreja kuten sitä, millaisilla resursseilla ja aineellisilla käytänteillä toimitaan. Taiteellisesta työstä residenssien kontekstissa puhuttaessa on myös syytä kysyä, olisiko aiheellista tukea ihmisiä sen sijaan, että panostetaan esimerkiksi laajoja aineellisia resursseja vaativiin tuotantoihin tai lisärakennuksiin. Taiteen kentällä laajemminkin voisi olla enemmän pitkäkestoisempia tapoja työskennellä yhdessä sen sijaan, että keskitymme jatkuvasti tekemään enemmän määräaikaisia hankkeita tai aikasidonnaisia projekteja. Residenssitoiminta voisi olla yksi keino mahdollistaa pitkäjänteistä työntekoon keskittymistä huomioiden työn erilaisia muotoja. On edelleen tärkeää tarkastella, miten taiteellista työtä raamitetaan ja minkälaisia oletuksia on siitä, mihin se johtaa tai mitä se tuottaa. Residenssitoiminnassa ajalliset kestot limittyvät, jolloin residenssitoimijan pysyvyys ja vierailuiden hetkittäisyys tarjoaa mahdollisuuden pohtia, mille yhteistoiminta rakentuu.
Hankkeessamme olemme myös havainnoineet, kuinka kaksi vuotta Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan alkamisen jälkeen residenssit osallistuvat oleellisesti Venäjän aggressiota paenneiden taiteilijoiden tukemiseen. Residenssien muoto, johon keskeisesti liittyvät erilaiset verkostot sekä majoitusmahdollisuudet, ovat keino toteuttaa erilaisia toimia. Lyhytkestoisemman tuen ja vierailujen ohella residenssit voivat edesauttaa myös pitkäkestoisempien yhteisöjen luomista ja ylläpitämistä. Venäläistaustaisille taiteilijoille, tai heidän toimestansa, on perustettu kollegiaalisia residenssejä maihin kuten Armenia, Uzbekistan, Georgia ja Turkki, joissa toiminta perustuu sille, että ihmiset jakavat resurssejaan ja tukevat toisiaan.
Kaikella mitä teemme on edellytyksensä ja vaikutuksensa. Kolmantena kestävyysnäkökulmana haluammekin painottaa sitä, että aivan kaikkea toimintaa tulee reitittää uudelleen ympäristö- ja ilmastovaikutukset tiedostavalla ja sitä toiminnassa huomioivalla moninaisuudella (reroute activity with environmental and climate conscious versatility). Painotus uudelleenreitittämiseen tarkoittaa, että kulttuurisen kestävyysmurroksen mahdollistaminen on keskittymistä tekemään asioita, joita pitää arvokkaina ja tärkeinä, mutta etsiytyen vain niiden tekemisen muotojen ja tapojen pariin, jotka ovat ilmastollisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä. Kestävyyden kysymyksen tulee kulkea mukana, ja siihen vastaamista tulee pitää aktiivisesti yllä osana kaikkea toimintaa. Osana syömistä, liikkumista, vuorovaikutusta, tapaamisia ja työn tekemistä. Residenssiorganisaatio voi omassa toiminnassaan valottaa eri reittejä ja myös rikkoa totuttuja rutiineja sekä suunnata toimintaa kohti uusia mukavuusalueita. Osoittaa että kestävyys ei ole erillinen osa-alue tai ilmenny erillisenä toimena, vaan kysymys ja suunta, jonka kanssa elää.
Reside/Sustain -hankkeessa koemme, että jatkuvasti muodostuva näkemys ja ymmärrys kestävyydestä, myös taiteen ja residenssitoiminnan kontekstissa, on tarpeellista. Alice Bonnotin kestävyyteen keskittyvän alustan ja konsultointiohjelman villa villan[13] tutkimusraportissa vuodelta 2021 tuodaan esiin ajatuksia liittyen hiilijalanjäljen pienentämiseen taiteilijoiden työskentelyssä. Bonnot kysyy taiteilijoilta, mikä estää heitä toimimasta tilanteen mukaisesti, jos omaa tietoa siitä, mitä hiilijalanjäljen vähentämiseksi tulisi tehdä. Vastauksissa korostuu ajan (ja resurssien) puutteen keskeisyys: jos ei ole aikaa, on vaikea etsiä vaihtoehtoja käytänteille tai käytettäville materiaaleille. Uusien reittien löytäminen on vaativaa ja tapojen oppiminen vie aikaa. Residenssitoiminta voi mahdollistaa ajallisen panostuksen juuri tähän, eli uusien kestävien työskentelyn muotojen etsimiseen ja haltuun ottamiseen. Toimenpidelistausten, opaskirjojen sekä erityisten kestävyyden työkalupakkien avulla pyritään mahdollistamaan oikopolkuja. Eri organisaatioiden toimesta tarjolla on myös neuvontaa ja muuta yhteistoimintaa (kuten seminaareja, työpajoja) aihepiiriin liittyen. Ja vaikka konsultointikin voi parhaimmillaan tarjota toimivia ehdotuksia teoista ja tuottaa näkymiä suunnista ja toiminnan muodoista,[14] voi se myös jäädä juurtumatta organisaatioiden päivittäiseen työhön, jossa valtaosa ajasta menee keskeiseksi koetun ’varsinaisen’ työn tekemiseen sivuuttaen ’epäolennaisena’ pidetyn. Tätä kategorisointia kannattaisi tarkastella kestävyyden näkökulmasta.
Esimerkiksi residenssit keskittyvät taiteilijoiden vierailuiden mahdollistamiseen ja työskentelyn tukemiseen, jotka usein liittyvät tiettyihin tiloihin ja niiden ylläpitoon. On olennaista, että kestävyydestä tulee jatkuva asenne, joka läpäisee kaiken arkisen toiminnan vuorovaikutustilanteista pesuaineiden valintaan. Tällaisen asenteen tulisi olla osa residenssin toimintakulttuuria, joka ottaa mukaan myös vierailevat taiteilijat. Kestävyyttä ei voi ulkoistaa, ja ohjeiden tarjoamisen lisäksi pitää tuottaa olosuhteita. Tietynlaista ’irtautumista’ vastaan meneminen tarkoittaa kestävyyden näkökulman uuttamista sisään toimintaan jatkuvasti niiden toimesta, jotka sitä tekevät. Siinä tarvitaan sitä, että toimijat itse osallistuvat sen määrittämiseen, mitä kestävyydellä tarkoitetaan.
Reside/Sustain tulee jäämään hetkittäiseksi ja ajallisesti kapseloituneeksi verkkosivujen kautta ilmeneväksi hankkeeksi, joka yritti kurottautua kestävyyden näkökulmaan kiinni vaikeassa geopoliittisessa tilanteessa. Muuttuneet olosuhteet vaikuttivat hankkeen käytännön toiminnan mahdollisuuksiin, mutta toisaalta projekti myös tuotti taltioinnin ajatuksista tänä poikkeuksellisena aikana. ’Kestävyys’ voi toimia terminä, joka tuottaa näkymän tästä toimien ja materiaalien ajasta. Tutkimushankeemme haluaa tarjota mahdollisuuden pohtia kestävyyden käsitettä huolellisesti ja auttaa ymmärtämään vallitsevaa tilannetta käytännön haasteet huomioiden. Tärkeää on samalla tarkkailla taiteellisia ja aktivistisia elementtejä,[15] jotka voisivat tarjota ratkaisuja soveltuen myös taide- ja residenssitoiminnan ulkopuoliseen toimintaan ja sen kestävyyteen. ’Kestävyys’ on termi, jolla indikoidaan sitä, että välittää ympäristöstä, samalla tuoden esiin halun osallistua käytäntöjen ja merkitysten muuttamiseen. Taideresidenssi voi olla paikka, jossa tämä näkyy tavoitteiden lisäksi toimina.
Teksti: Miina Hujala yhdessä Adel Kimin ja Angelina Davydovan kanssa (Reside/Sustain)
Kuvat: Adel Kim, Jaana Denisova ja Miina Hujala
Reside/Sustain -hanke alkoi vuonna 2021 ja toteutui osana taide- ja residenssiorganisaatio HIAP:in Connecting Points -ohjelmaa. Reside/Sustain -hanketta toteutettiin Koneen säätiön tuella. Tiimiin on kuulunut taiteilija ja kuraattori Miina Hujala, joka kuratoi myös Connecting Points -ohjelmaa vuosina 2016–2023; Adel Kim, venäläisessä residenssitoiminnanverkostossa aktiivinen kuraattori; sekä ilmastoasioihin keskittynyt journalisti Angelina Davydova. Vuoden 2022 alussa mukaan liittyi tiedottajan roolissa myös Jaana Denisova. Venäjän aiheuttaman Ukrainaan kohdistuneen täysimittaisen hyökkäyssodan alettua alkuvuonna 2022 tukea suunnattiin ukrainalaisille taiteilijoille kohdistettuihin residensseihin,[16] ja yhteistyötä venäläisen toimintakentän kanssa määriteltiin uudelleen. Tuimme tekstien ja teosten tuotantoa sekä toimme esiin ajatuksia Venäjällä edelleen toimivien taiteilijoiden sekä sieltä lähteneiden tilanteista ja laajensimme myös hankkeen maantieteellistä fokusta. Hankkeeseen voi tutustua verkkojulkaisussa: residesustain.art
Viitteet
[1] ’Sustainability’ määriteltynä Cambridgen sanakirjan mukaan. Myös tarkoittaen kykyä ’aiheuttaa vähän tai ei ollenkaan vahinkoa ympäristölle’.
[2] https://www.shell.com/sustainability/our-approach/sustainability-at-shell.html
[4] https://ourworldindata.org/energy#introduction
[5] Esimerkkeinä vaikka kansainvälisen modernin taiteen museoiden sekä kokoelmien komitean (International Committee for Museums and Collections of Modern Art) aihetta käsittelevä verkkosivusto: https://cimam.org/sustainability-and-ecology-museum-practice/ Tai residenssiverkosto NAARCA:n taideresidensseille kohdistama työkalupakki: https://naarca.art/2023/11/02/naarca-publishes-sustainability-toolkit-for-artists-residencies/ Tulossa myös keväällä 2024 on kuvataiteen kestävyyslaskuri ja verkkosivut: https://www.vihreataide.fi/
[6] https://www.residesustain.art/en/articles/what-can-art-organisations-do
[7] https://mustarinda.fi/residency
[8] https://docs.google.com/document/d/1-C9DnHKvDtp6sqSdOe3bk5srS42oLK5RdB-8RADxAZk/edit Reside/Sustain-hanke otti yhdeksi lähtökohdakseen erityisen fossiilinjälkeisyyteen liittyvän PoFo-hankkeen, joka HIAP:illa oli Mustarinda yhdistyksen toimijoiden kanssa.
[9] Yksi esimerkki residenssitoiminnan yhteistyöhankkeesta on Sustainable Institution: https://www.sustainable-institution.com/
[10] https://bios.fi/kulttuuri-ja-kestavyysmurros/
[11] https://tea-makipaa.eu/10_Commandments_for_the_21st_Century/
[12] Vieraillen residensseissä Värtsilässä, Minneforsissa/Raaseporissa, Joutsassa ja Massiarussa (Viro).
[14] Esimerkkinä Alice Bonnotin / villa villan Lissabonissa sijaistevalle PADA-residenssille tekemä kestävyysstategia. https://static1.squarespace.com/static/60070003e391125d24308f24/t/62a6e95269dbd43e60c144d4/1655105874628/PADA+ESS_22.pdf
[15] Yksi taidetta ja aktivismia yhdistävä työkalupakki: https://beautifultrouble.org/toolbox/