Ennisofia Salmela 28.3.2012
Espoon modernin taiteen museossa, Emmassa on huone, jossa käydään kollektiivisesti läpi eroa ja katsotaan naisen särkyneeseen sydämeen.
Sophie Calle sai miesystävältään sähköpostia. Siinä mies jättää hänet ja kirje loppuu sanoihin ”Take care of yourself”. Sophie lähettää kirjeen 107 naiselle ja pyytää heitä tulkitsemaan kirjeen, ymmärtämään sen hänen puolestaan.
Näyttelyyn on vaikea suhtautua ilman, että omat henkilökohtaiset muistot sotkeutuvat kirjeen tulkintoihin. Monella on samanlainen kokemus, tulla jätetyksi kirjeellä, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Omani loppui sanoihin ”with immense love”. 
Sophie Calle: Take care of yourselfNiin kuin Sophie, myös minä jaoin kirjeen muiden naisten kanssa. Näyttelystä huokuukin naisten välinen ymmärrys ja tuki. Jokainen nainen ymmärtää toisen surun, kenties pettymyksen, ja jokainen nainen tietää, miten siihen reagoidaan. Se on äärimmäistä rakkautta.
Vuonna 2007 Take Care of Yourself -teoksen alkuperäinen versio Prenez Soin de Vous oli esillä Venetsian biennaaleissa, jossa installaatiolle oli omistettu koko paviljonki. Tila oli suuri, usean huoneen käsittävä kompleksi. Nyt Emmassa nähdään murto-osa tuolloin esillä olevista tulkinnoista. Ensireaktio on pienoinen pettymys siihen suureen vaikuttavaan teokseen, jonka näin 5 vuotta sitten, mutta Emmassa ripustus on kuitenkin ratkaistu hyvin. Tila on avoin ja eri tulkinnat pääsevät keskustelemaan toistensa kanssa, kun taas Venetsian ripustuksessa tulkinnat oli jaettu eri huoneisiin ja kokonaisuus jakautui selkeämmin eri teemoihin.
Kirjettä tulkitsevat ja analysoivat eri ammattialoilla työskentelevät naiset, kuten esimerkiksi kirjailija, toimittaja, perheneuvoja, kirjuri, seksuaalinevoja, asianajaja ja diskurssianalyytikko. Jokaiseen tulkintaan on liitetty kuva, jossa nainen lukee kirjettä. Videoteoksissa naiset tulkitsevat laulaen, tanssien, nauraen, pilkaten, surren ja itkien.
Kirjailija Christine Angot analysoi koko tapahtuman kirjeen ympärillä. Hän kirjoittaa: ”The choir you have formed around this letter is the choir of death.” Angot on oikeassa. Sophie käsittelee kirjettä ja eroa yhtä suunnattomalla rakkaudella kuin mitä hän ehkä tunsi miestä kohtaan, ja lopulta samaa suruviestiä laulaa koko naisjoukko. Hän pilkkoo jokaisen sanan ja jakaa sen muiden kanssa. Suru on kollektiivinen ja lopulta se kaikki puhe ja teksti, joka on kirjeestä syntynyt tappaa Sophien surun. Kirjeestä on tullut vain kirje.
Sophie Calle: Take care of yourself (Public writer)Sanat ”sublime” tai ”sublimity” sekä ”cowardice” toistuvat tulkinnoissa. Elämäntaidonvalmentaja kreivitär De Toggenburg pitää subliimina kirjeen lausetta: ”Whatever happens, remember that I will always love you in the same way, my own way, that I have ever since I first met you; that it will carry on within me and, I am sure, will never die.” Ja totta tosiaan, mahtipontistahan tämä on. Kaikki ylevyys näyttää tulevan kirjeestä itsestään. Tulkinnat ovat asiallisia, pieniä eleissään, vaikka suuria tunteissaan.
Ylikomisario F.G. ei näe tarvetta nostaa syytteitä kirjeen perusteella ja toteaa suoraan, että ”for don’t we always fall in love at our own risk.” Rakastuminen on riskinottoa, ei suurta draamaa, ei subliimia. Lopulta talmudia tutkivan eksegeetin Eliette Abécassis’n tulkinta kysyy yksinkertaisuudessaan: ”Cowardice or sublimity?” Mutta kysyykö hän tätä kirjeeltä vai taiteilijalta? Onko pelkuruutta käsitellä asiaa tekemällä siitä suuri installaatio, melkeinpä kokonaisuudessaan subliimi? Vai onko pelkuruutta jättää sähköpostilla?
Sophie Calle tuo installaation avulla esiin äärettömän määrän tunteita, ei vain katsojan, ja taiteilijan, mutta myös jokaisen naisen, joka analysoi kirjettä. Kirjuri Rafaèle Decarpigny kirjoittaa Sophien vastauksen: ”I could tell you that even to write to you would be to express too much interest…and you will understand that I want to place the greatest possible distance between you and myself.”
Sophie Calle: Take care of yourselfJokainen tulkinta installaatiossa rakentaa isomman etäisyyden kirjeen henkilökohtaisesta tasosta. Yksi mielenkiintoisimmista tulkinnoista löytyykin Diskurssianalyytikolta Micheline Renardilta, joka löytää kirjeen intertekstuaalisuuden. Mikään kirjallinen ei lopulta ole henkilökohtaista, vaan siitä löytyy aina jotain, mitä on jo kerran käytetty jossain toisessa tekstissä.
Take Care of Yourself ei ole mielenkiintoinen vain sen henkilökohtaisen ja intensiivisen aiheen vuoksi, vaan myös siinä, miten se esittelee tekstin visuaalisuuden. Sophie Calle muuttaa nerokkaasti tekstit kuviksi. Kielioppivirheet, verbit, sanat ja lauseet muuttuvat teoksiksi. Toki videoissa ei näy samanlaista sanojen semantiikan kanssa leikittelyä tai diskurssianalyysiä, kuin seinillä olevista liikkumattomista kuvista, mutta niissäkin sukelletaan syvää sanojen alle.
Näyttelystä ja sen herättämistä tunteista voisi kirjoittaa äärettömästi, äärettömällä rakkaudella. Tekstiä voisi tuottaa yhtä paljon, kuin kirje tuotti 107 naisen käsittelyssä. Sophie Calle tuo hienosti esiin, kuinka monta ääntä ja tunnetta voi mahtua yhteen kirjeeseen.
Sophie Calle
Take Care of Yourself
Espoon modernin taiteen museo Emma
2.3.–10.6.2012