“The works should also ideally be structurally integrated in the city surface, while still standing out as an added layer. This is also twisting the project title a bit, working with art as an alien body in the city system. The title also refers to “super-structures” in Marxist terminology, as being the ideological and social patterns ruling the society, in the case of Vietnam now quickly moving towards a new, still not clearly defined, “super-structure”.
(Pontus Kyander, projektin esittelykirje)
Taiteilijoita Suomesta ja Pohjoismaista kutsuttiin osallistumaan ”Super structures” -kaupunkitaideprojektiin HCMC:ssa, Ho Chi Minh cityssä eli entisessä Saigonissa.
Itselleni Vietnam ja sen historia olivat vieraita ja etäisiä. Olin kuitenkin matkannut 1990-luvan alussa Aasiassa (pääasiassa Indonesiassa), joten tuntuma maanosaan oli olemassa.
maisema HCMC:ssa
Tein projektin puitteissa HCMC:iin kaksi erillistä matkaa. Ensimmäisellä matkalla lämmin kostea lämpö sekä viileän ilmastoidun huoneen väliset lämpötilamuutokset saivat korvatulehduksen ja alkavan flunssan ärtymään pahemmaksi. Kamppailin flunssani kanssa tehden samalla suunnitelmia oman projektini suhteen. Opiskelija-assistenttini, Dung Luong oli ehdoton tuki, linkki paikallisuuteen. En olisi pärjännyt ilman hänen apuaan.
Aikaisempi Aasian kokemukseni palasi mieleeni voimakkaana, kaikkine tuntoineen. Ihmisiä on paljon, he asuvat ahtaasti ja ovat perhekeskeisiä. Jakaminen ja toinen toisensa huomioiminen on erilaista. Yksityisyyskin on usein jaettua. Tuloerot kommunistiseksi valtioksi tunnustautuneessa Vietnamissa ovat kuitenkin yllättävän suuria. Ja kaupallisuutta suositaan, yritys voi ostaa itselleen ilmaisuvapautta, yksityisen kansalaisen ilmaisuvapaus taas rajallinen ja säädelty, kuten myös
kulttuurin.
katu1
katu2
katu3
Oma kokemukseni kaupungista ihmisineen on tietysti ulkopuolisen. Tunnen kuumuuden, kosteuden, ihmisten määrän, saasteen, äänet. Ääni ei ole ”päällekäypää” vaan osa kaupungin olemusta. Moottoripyöriä ja mopoja on paljon: tässä kaupungissa eivät kadulla kävele kuin turistit ja köyhät. Liikennevaloja ei juuri ole, kadun ylitys tapahtuu etenemällä liikenteen seassa, johdonmukainen eteneminen takaa ylityksen onnistumisen. Jos alat empiä astumalla taaksepäin, syntyy kaaos!
katu4
katu5
katu6
Lähetän tässä ensimmäisessä viestissäni otoksia kaupungista kuvien muodossa.
Toisessa osassa haastattelen Albb – nimisen (A little blah blah) paikan organisaation ylläpitäjää, Sue Hajdua, paikallista taiteilijaa ja kriitikkoa Huy Nhua sekä Vietnamissa pitkään asunutta Maritta Nurmea sekä tietysti projektin kuraattoria Pontus Kyanderia. Haastattelussani yritän kartoittaa miten he ymmärtävät omasta näkökulmastaan nykytaiteen ja kulttuurin ilmaisuvapauden merkityksen Vietnamissa.
Oman kokemukseni mukaan kansainvälisissä taide- ja kulttuurivaihtoprojekteissa vierailija on aina saajan osassa. Itse asiassa vieraan kulttuurin erilaisuudesta, historiasta ja muista ominaispiirteistä oppii eniten itse.
kanaaliHCMC:ssa