13.11. 2006 Esko Kari
Adel Abidinin näyttelykokonaisuus Kluuvin Galleriassa 10.11 – 26.11. 2006 koostuu kahdesta osasta. ”Väittämä 1” on esillä galleriassa 10 – 15.11 ja ”Väittämä 2” puolestaan 17 – 26.11. Seuraava arvio käsittelee vain ensin mainittua osaa.
Näyttelyn ensimmäinen näytös koostuu kahdesta videoteoksesta ja installaatiosta, jotka kommentoivat Irakin miehitystä ja terroristisodan seurauksia sivullisille. Adel Abidin on syntynyt Bagdadissa, asia, joka käy ilmi taiteilijan CV:stä. Tämä taustatieto lataa näyttelyyn intensiivisyyttä.
Videoteoksessa ”Jihad” arabihuivilla kasvonsa peittänyt mies seisoo tähtilipun edessä. Hän lausuu säkeen Koraanista, ottaa käteensä kitaran ja laulaa kitaran säestyksellä Arthie Gutrien laulua ”This land is your land”.
Niin kuin näyttelyn johdantotekstissä sanotaan, tavallisesti lipun edessä seisoo ”terroristi”, joka lausuu vihaa ja kuolemaa uhkuvia Koraanin säkeitä. Kuvasta saa turhaan etsiä merkkejä sodanjulistuksesta. Galleriassa nähtävä teos on toteutukseltaan vaikuttava ja kommentoi meneillään olevaa USA:n Irakissa käymää sotaa monella tasolla.
Ensinnäkin se osoittaa, miten muslimin eksistenssi on sidoksissa uskontoon ja siinä suhteessa poikkeaa eurooppalaisesta. Kulttuurien eroavaisuus on syytä havaita keskinäisen ymmärtämisen lisäämiseksi. Samassa maailmassa täällä eletään.
Irakin sodan painopistettä on haluttu siirtää uskonsodan suuntaan, kun se alun alkaen oli amerikkalaisen demokratian vientiprojekti. Sodan oikeutuksesta voidaan olla montaa mieltä, mutta videon toteutuksesta voisi päätellä, että on aika siirtyä vihollisen halveksunnasta ihmisen arvostukseen molemmin puolin. Eivät kaikki ole terroristeja, on aika valaa miekoista auroja.
Mitä lisämerkityksiä voisi löytyä siitä, että laulun sanat ovat periamerikkalaiset ja taustana on seinään maalattu USA:n lippu. Laulun mukaan tämä sinun ja minun maa ulottuu Kaliforniasta New Yorkin saarelle. Voisi kuvitella, että terrorismin vastaisen sodan varjolla arabien elintila on kaventunut USA:ssa. Heitä voidaan tarkkailla ja epäillä helposti terroristeiksi, vaikka heidän aikomuksetnsa ovat päinvastoin rauhanomaiset ja maata arvostavat.
Arthur C. Danton mukaan taideteoksen tunnuspiirteitä ovat metafora, ilmaisu ja tyyli. Taideteos näyttää aiheensa tietyssä valossa. Katsoja osallistuu premissin löytämiseen ja teoksesta tulee näin vaikuttavampi. ”Jihad”- teoksen esittämä metafora ja kohtikäyvä ilmiasu ovat tässä suhteessa tehokkaita ja saavat pohtimaan sodan vaikutuksia laajemmin. Adel Abidinkin on näyttelyn muissa teoksissa kommentoinut terrorismin tunkeutumista viattomien sivullisten elämään.
Teoksessa ”Common vocabulary” nuorta tyttöä opetetaan lausumaan sotatilaa kuvaavia sanoja. Teos on hallitusti rajattua, minimoitua analyysiä irakilaisten lasten pakosti ulkoa opittavasta kielestä. Brutaali maailma tunkeutuu kieleen jo lapsuudessa. Samanlaista sanastoa on Lähi-idässä jouduttu lapsille opettamaan laajemmaltikin, viimeksi Libanonissa.
Suureen saliin on sijoitettu videoteos ”Construction site”, jossa kuva on rajattu niin, että bagdadilaisesta pikkutytöstä näkyy vain varpaat ja kädet, jotka keräävät muovilusikkaan kivensirpaleita kadulla tapahtuneen räjähdyksen jälkeen. Tyttö laulaa irakilaista lastenlaulua rauhasta ja kaapii kivensiruja lusikkaansa. Gallerian lattialle kuvaruudun eteen on siroteltu kiviä. Sali on muuten pimeä. Vain video valaisee lattiaa.
Teos on vaikuttava metafora pelosta ja turvattomuudesta. Laulu tuo lohtua ja pakonomainen kaapiminen kertoo lapsen kokemasta järkytyksestä. Katsojan on helppo eläytyä tilanteeseen ja aistia sen pelon ilmapiirin, jossa lapset elävät tämän päivän Bagdadissa. Tämä teos jos mikä tekee meistä rauhanaktivisteja.
Adel Abidinin näyttelyn toinen osa”Väittämä 2” on esillä galleriassa 17 – 26.11.2006. Ko. jakson analyysiin palattaneen myöhemmin.