6.2.2008 Irmeli Hautamäki
Leea Pienimäen ja Victor Amossoun batiikkikankaat tuovat välähdyksen Afrikan lämpöä ja rytmejä talven harmaaseen Helsinkiin. Galleria BE 19’ on asettanut esille tuhlailevan runsaasti käsin maalattuja kankaita, jotka toimivat niin maalauksina, seinävaatteina kuin verhoinakin. Kankaiden rikkaissa kuvioissa toistuvat afrikkalaisten tarinoiden aiheet ja vapaat aiheet. Värit ovat uhkeita, mutta murretut maan sävyt hillitsevät liiallista kirjavuutta.
Tapasin taiteilijat galleriakierroksellani 3.2., jolloin he olivat esittelemässä näyttelyään. (Mikä erinomainen idea!) Iloisen jälleennäkemisen merkeissä Leea Pienimäki kertoi, että hänen elämänsä oli saanut kokonaan uuden suunnan, kun hän ollessaan stipendiaattina Beninin Villa-Karossa tutustui Victor Amossoun avulla afrikkalaiseen batiikkipainantaan. Tekstiilitaiteilijan koulutuksen TaiKissa hankkinut Leea Pienimäki oli sitä ennen supisuomalaiseen tapaan pusertanut väitöstutkimusta vuosikaudet. Victor oli saanut hänet unohtamaan tutkimusväännön ja tarttumaan siveltimeen. Vapautumisen tunne oli ollut mahtava, Pienimäki kertoo.
Kuten näyttelyssä kävijä voi todeta, Leea Pienimäen ammattitaito ja tieto ovat päässeet hyvään käyttöön. Pienessä Gbèconin kalastajakylässä lähellä Villa-Karoa kirkkaan taivaan alla on syntynyt sarja loistavia tekstiilimaalauksia, jotka on tehty yhteistyössä Amossoun ja tämän paikallisten avustajien kanssa. Tekemisen ilo välittyy vahvana näyttelystä.
Taiteilijat ovat lisäksi keksineet työlleen innovatiivisen käytön eläintensuojelun apuna. Kankaiden myyntituloilla voidaan suojella Beninin rannikon uhanalaisia merikilpikonnia, joita paikalliset köyhät kalastajat valitettavasti tuhoavat. Myyntituloilla pystytään ostamaan uusia verkkoja kalastajille. Lisäksi Victor Amossou pitää valistustilaisuuksia paikalliselle väelle.
Näyttely on avoinna 30.1. – 17. 2.2008 Helsingin Uudenmaankadulla