Teksti: Jaakko Uoti
Kuvat: Anna Autio
Ikkunainstallaatio
Alkuun käytännön vinkki: jos sinun on mahdollista valita, suuntaa Forum Boxissa olevaan Vesa-Pekka Rannikon näyttelyyn aurinkoisena päivänä. Onneksi auringonvaloa on riittänyt nyt kun kevätpäiväntasauskin on ohitettu. Aurinko ja valo ovat läsnä näyttelyssä sekä sen teosten toteutuksessa, kuvastossa kuin teemoissa.
Foma koostuu videoprojisoinneista, veistoksista sekä galleriatilaan tehdyistä ikkunateippauksista. Videoteokset on toteutettu niin, että valoa läpäiseville kalvoille heijastetaan liikkuvaa kuvaa samaan aikaan kahdelta puolelta. Videoissa graafiset muodot, hahmot ja sanat liikkuvat kuvapinnalla rauhallisesti, luoden satunnaisia kohtaamisia ja päällekkäisyyksiä. Liikkuvaa kuvaa täydentää meditatiivinen ääniraita. Gallerian ikkunoihin luodut suuret ympyränmuotoiset ikkunateippaukset sekä seiniin valetut veistokset täydentävät kokonaisuutta. Värikkäät värikalvot saavat hämärän gallerian muuttumaan vuoroin intensiivisen magentaksi tai vihreän-keltaiseksi luolaksi.
Tempest
Näyttelyä avaavassa tekstissä taiteilija on listannut erilaisia asioita, jotka liittyvät teoksiin: Lascaux’n luolamaalaukset, kevätpäivän tasauksen, halo-ilmiön, Relais de Soleil d’Orin hotellin, ja niin edelleen. Monia näitä asioita yhdistää teoksissa läsnäolevan kohtaamisen hetkien merkitys. Löyhästi toisiinsa liittyvissä asioissa toistuvat nimet, jotka saavat eri merkityksiä historian aikana: Asteria on kreikkalaisen taruston jumalatar, joka Poseidonin ahdisteluja paetakseen muuttui Deloksen saareksi, ja samalla myös turkkilaisen hotellin nimi. Pyth. ja Tempest -videoilla esiintyvät hahmot, jotka toistavat rytmikkäästi outoja marssikuvioita ja liikkeitä. Näyttelytekstissä viitataan armenialais-kreikkalaisen mystikko G.I. Gurdjieffin koreografiaan, jonka avulla tanssijat tavoittelivat korkeamman tietoisuuden tasoa fyysisten liikkeiden avulla. Teokset ja näyttelyteksti kutsuvat katsojan assosioimaan teoksiin liittyvän tarinan jäljistä kokonaisuutta. Sattuma, symmetrisyys, samanaikaisuus, kohtaaminen, sekä valo ja aika ja niiden tuottamat materiaaliset muutokset ovat läsnä myös teoksissa ja niiden toteutuksessa.
Rannikon näyttelyn nimenä toimiva sana foma on Kurt Vonnegutin luoma termi, joka tarkoittaa ”pientä elämää helpottavaa valhetta”. Vonnegutin Kissankehto-romaanissa (1963) bokononilaiset ovat uskonnollinen lahko, joka elää syrjäisellä Karibianmeren saarella. Heidän uskontonsa perustui pyhiin valheisiin, jotka eivät ole tosia, mutta joihin uskomalla voi olla onnellinen. Satiirinen romaani kritisoi tieteen, uskonnon ja teknologian kysymyksiä. Rannikon näyttelyssä teokset, havainto ja taide ovat ehkä itsessään fomaa, illuusiota, joka harhauttaa todellisuudesta, mutta samalla voi tuoda toden todemmaksi, auttaa meitä näkemään asioita tai luomaan yhteyksiä ja mielekkyyttä kaoottiseen maailmaan. Onko taide kaunis valhe, joka voi tehdä meidät onnellisemmaksi jos vain jaksamme uskoa? Näyttelyn maailma on kuin pieni johdatus salaperäiseen tarinaan, jossa yhdistyy elämän varrelta ja kulttuurista tärkeitä asioita kudelmaksi, joka on oma esoteerinen uskonsa ja systeeminsä.
Näyttelytilassa pääasiassa kapeanmalliset videoprojisoinnit on aseteltu seiniä pitkin, mikä poikkeaa niin sanotusta perinteisestä asetelmasta, jossa katsoja katsoo seinäpinnalla olevaa kuvaa. Ripustus kaiken kaikkiaan korostaa tilaa itsessään ja sen tyhjyyttä täyttävää valoa. Näyttelyssä veistokset kuin ilmestyvät seinistä, joihin ne on valettu. Veistokset tuovat mieleen geometrian tunnilla opetellut pyörähdyskappaleet, joissa tilassa oleva liike konkretisoitui pallon, tai kolmion muotoon. Objekteissa myös vastapuolien ja kohtaamisen tematiikka jatkuu peilimäisissä symmetrisissä kappaleissa. Pyth.-videoteoksessa toistuva tasakulmainen kolmio on läsnä myös veistosten muodoissa.
Relais de Soleil d’Or
Arvoituksellinen ja monimuotoinen kokonaisuus herättää paljon assosiaatioita ja ajatuksia katsojassa. Valitettavasti erityisesti videot eivät oikein pysty seisomaan omillaan: niiden kliininen graafinen toteutus jätti itseni ainakin hieman kylmäksi. Omalla kohdallani gallerian taaimmaiseen pimeään tilaan sijoitettu Relais de Soleil d’Or sekä joukon pienikokoisin ja visuaalisesti minimalistisin videoteos Kaksi aurinkoa pitivät otteessaan parhaiten.
?
Forum Box
??Vesa-Pekka Rannikko: Foma?
11.3.–3.4.2016