Teksti: Jonna Hyry 24.1.2015
Kuvat: Taideyliopiston Kuvataideakatemia
Mitä tapahtuu, kun maalaus muuntaa tietoisena keinoistaan perinteiset materiaalinsa aineettomuudeksi? Entä voiko toisaalta ruudukko tarjota tilan vapaudelta näyttävään kaaokseen? Tukholman Kungliga Konsthögskolanin ja Kuvataideakatemian opiskelijoiden Helsingissä ja Tukholmassa syksyllä 2014 tapahtuneisiin keskusteluihin, seminaareihin, työhuonevierailuihin ja työpajoihin pohjautuva yhteistyönäyttely Kuva/Tilassa näyttää, kuinka nykymaalaus kartoittaa laajenemisensa ja traditionsa rajoja. Maalaus etsiytyy moderniin ytimeensä ja tasapainoilee nykyhetken ja eilispäivän utopioiden välillä. Viime vuosisata jätti perinnöksemme makrokertomusten jäänteet, sodat ja maailmantalouden heilahtelut sekä kriittisen uskon tuhoon. Mitä maalaus tekee nyt?
Musta neliö tai suorakaide on yhä selittämättömän musta. David Klassonin maalaus Untitled (2015) on tiheitä mustia, öljyisiä pensselinjälkiä itseensä imeyttänyt maalaus, johon viistosti lankeava valaistus luo hajanaista orgaanista rytmiä. Mustan sävy on kauttaaltaan monotoninen, eloton. Valkoinen etsii rajojaan repivämmin, halkeillen ja irvistellen. Lasse Juutin An exciting painting (2014) näyttää kaukaa katsoen valeovelta seinässä maalarinteippisaranoineen, lähempää taas sahan raatelemalta valkoisten lastulevynkappaleiden peittämältä, taustakehykseensä pingotetulta pohjustamattomalta pellavakankaalta. Teoksen maalauksellisimman aineksen muodostavat lastulevyn pintaa sävyttävä tahriintuneisuuden vaikutelma sekä impasto pursotus valkoista maalia. Rakennusosajäljitelmän ikonisuuden ja puhtaan minimalismin itseensäviittaavuuden välinen jännite on pohjimmiltaan vain valkoista valkoiselle.
Jacob Holmberg: Transported glass & Transparent container (etualalla)
Ruudukko tekee paluun Kuva/Tilan alakerrassa. Anna Taina-Nielsenin akryylimaalaus 34 Squares Inside One hehkuu tasaisen soinnutetussa väriskaalassa lasimaalauksen tavoin. Sinisestä vihreän sävyjen kautta keltaiseen liukuva harkiten taitettu kompositio rakentuu kahdesta erilaisesta rakenteellisesta teemasta, jotka sovittuvat toisiinsa saumattomasti. Rajaukset ovat virheettömät ja tilanjako viritetty. Analyyttistä tradition tarkastelua ilmentää myös
Kehyksiä ja kehysten puuttumista ikkunana todellisuuteen tai todellisuuden kuvaan reflektoidaan edelleen gallerian toisessa kerroksessa. Inez Jönssonin sarjallinen kokonaisuus Canvas on frame nimensä mukaisesti esittelee maalauksen ilmaisuvoimaa ainoastaan kankaan ja taustakehyksen voimin. Kangasta ei ole vain jätetty pohjustusta ja maalia vaille – kangasta itseään on systemaattisesti vähennetty poistamalla valikoiden poikittaisia ja pitkittäisiä lankoja kudoksesta. Taustakehys, punainen tai musta sekä näyttelytilan seinä tulevat näkyviin kankaan lävitse. Kankaan ruudukointi on mahdollista lankoja poistaen. Läpinäkyvyyden tematiikan ja valomaalauksen vie kuitenkin äärimmilleen Jacob Holmberg teoksissaan Transported glass ja Transparent container: Kaksi 12 mm:n turvalasilevyä on asetettu näyttelytilan lattialle vierekkäin. Lasilevyn lävitse katsoen lattiapinnan sävy muuttuu hieman. Katosta heijastuvat valot luovat lasipintaan efektejään. Maalaaminen mahdollistuu lähes yksinomaan valolla ja huomaamattomalla kaksiulotteisella tasolla.
Sampsa Pirtola & Tim Kowalski: PAIN-THING (progress in work)
Sampsa Pirtolan yhteistyönä Tim Kowalskin kanssa toteuttaman installaation PAIN-THING (progress in work) seinään kiinnitetyt muodoltaan vaihtelevat pienet kehykset vaikuttavat ensi näkemältä jokainen avaavan erilaisen, lasin valaiseman maalauksen. Lähempää tarkastellen kuitenkin huomaa, että kehykset ovat pelkkiä kurkistusaukkoja, joiden takaa avautuu yhtenäinen valaistu, kollaasin keinoin paperille toteutettu maalaus. Hämäykseksi muutamien aukkojen taakse on asetettu erillinen taustamaalaus ja yhteen videokuva. Ikkunakokemuksesta muistuttaa ehkä puhtaimmin Alexander Hultin seinää rivissä kiertäen 22 pienen öljymaalauksen sarja Untitled, joka toistaa valokuvarealismin hengessä samaa kaupungin kattonäkymää ilmeisesti vuorokauden eri hetkinä erilaisessa valaistuksessa ja sääolosuhteissa.
Alexander Hult: Untitled
Ehdottomuudessaan vahvana kokonaisuutenaan erottuu Annina Åsvikin lähes immersiivitilamainen maalausinstallaatio, joka ottaa huonetta haltuun aina seinistä lattiaan raskaan materiaaliseen tekstuuriekspressiiviseen traditioon nojaavalla, särestöniemeläiseksikin luonnehdittavalla maalauskerronnalla luontoviittauksineen. Tila imaisee otteeseensa elämää kuhisevan metsän tavoin.
Kokonaisuudessaan Exhibiting Painting -näyttely kertoo vaihtoehtoisia ehdotuksia, mihin maalaus voisi juuri nyt etenkin modernismin pohjalta suunnata. Vaikutelmaksi jää pyrkimys palata maalauksen peruselementtien optimaaliseen hyödyntämiseen hitaasti uudistuvin välineellisin avauksin. Uutta suuntaa hakevaa, aiemmin nähtyä, kokeilevasti toisintavaa on tarjolla, mutta myös jo liiankin moneen kertaan kulutettuja vastauksia maalauksen peruskysymysten sekä esittämisen tilallisuuden tarkasteluun liittyen tarjoillaan. Valikoidumpi ripustus olisi keskittänyt tutkimuksellisen otteen tehot hienoviritteisyydessään äärimmilleen.
Exhibiting Painting
Kuva/Tila
Merimiehenkatu 36
25.1.2015 asti