Maaria Niemi 6.2.2015
Kuvataiteilija Marjo Levlinin (s.1966) näyttely Länteen ja takaisin koostuu monista osista sekä lukuisista ilmaisuvälineistä, joiden yhteisenä nimittäjänä on sisältö. Teosten muoto listautuu pitkäksi: näyttelyssä on sekä kaksiulotteisia kuvia että harvinaisia, kolmiulotteisia view master -kuvia, kuvat pujottautuvat sisälle kolmiulotteisiin esineisiin ja esineet puolestaan itsessään muodostavat sekä installaation että sanan varsinaisessa merkityksessä objet trouvé -perinteeseen nojaavan täysin uuden objektin Perintökruunu (2015). Edelleen Levlin käyttää liikkuvaa- ja stillkuvaa, joista jälkimmäisessä on rinnakkain faktaa ja fiktiota. Varsin monipuolinen kokonaisuus, jossa sisällöllinen johdonmukaisuus estää kokonaisuuden hajoamisen.
Still elokuvasta Oblivion
Taiteilija on matkustanut ajassa; historiallisesti etsien oman sukunsa jälkiä osana suurta muuttoliikettä Suomesta Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla. Hän on kulkenut ajassa taaksepäin isänsä isovanhempien reittejä lähtien Maalahdesta, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kohti ns. parempaa elämää rapakon taakse, Yhdysvaltoihin. Tutkimuksellinen arkistomateriaali sekä todellinen matka todellisiin paikkoihin on ollut taiteilijan kiinnostuksen kohteena ja toimii erityisesti lyhytelokuvan Oblivion – O Blif Igen (2015) pohjana ja materiaalina. Entä sitten? onhan lähestulkoon jokaisella suvussaan joku Ameriikkoihin lähtijä ja lukuisia tarinoita siitä, miten sitten kaikki kävikään. Levlinin lähestymistapaa voisi kutsua nykytaiteeseen juurtuneeksi menetelmäksi tutkivasta taiteilijasta. Se lähenee tieteellisen tutkimuksen metodia ja on kiinnostunut arkistoista, kirjastoista ja muista ns. todennettavasta faktatiedosta. Voidaan kysyä milloin tämäntyyppinen tutkimuksellinen tieto sitten muuntuu taiteeksi? Marjo Levlinin työskentely antaa vastauksen yhdistäessään sekä faktatietoa että vapaasti tulkittua tai avoimeksi jätettyä, täydennettävää materiaalia. Taiteen tarkoitus ei ole antaa valmiita – varsinkaan faktaan perustuvia – vastauksia, vaan pikemminkin esittää kysymyksiä.
Still elokuvasta Oblivion
Vaikka temaattisesti näyttelyn sisällöksi voisi katsoa siirtolaisuuden ja muuttoliikkeen, sen todellisena, käsitteellisenä sisältönä, lienee aika. Mitä tapahtuu ajassa subjektiivisesti yksilötasolla, kollektiivisesti yhteisöissä tai laajemmin universaalisti? Aika abstraktiona on kiinnostava taiteellinen käsite, jota Marjo Levlin on onnistunut konkretisoimaan sekä liikkuvan kuvan nostagisena aikamatkana, että vanhoihin valokuviin ladattuina nostalgisena esinerunoutena. Käsitteellisin ele on valkein hansikkain symbolisesti käsiteltävä kirja Elettyä ja Koettua (2015). Kirjan avaaminen sisältää yllätyksen ja eräänlaisen taiteellisen ratkaisun näyttelytematiikan kokonaisuudessa. Jokainen kirjoittaa omaa elämäänsä, mutta mitä siitä jää jäljelle?
Marjo Levlin: Arvid van der Rijt
Palataan vielä näkyvälle, ensisijaiselle tasolle, taiteilijan omaan henkilöhistoriaan ja suvun jäljittämiseen iso-isovanhempien muuttona Yhdysvaltoihin. Juuri muuttoliikkeestä nousee näyttelykokonaisuuden ajankohtaisuus ja universaalisuus yli pelkän subjektiivisen tason. Maahanmuutto ja siirtolaisuus on aivan yhtä relevantti ja todellisuuttakin todellisempi ilmiö nyt, vuonna 2015. Laiton tai laillinen maahanmuutto koskettaa miljoonia ihmisiä vuosittain ja aiheuttaa jatkuvia yhteiskunnallisia debatteja ja kiivasta poliittista keskustelua. Traagiset kohtalot hukkuneista Lampedusan saaren edustalla tai junasta tippuneista ovat tämän päivän uutisotsikoita. Hekin tahtoivat vain parempaa elämää, nykyajassa. Näkyvästä osuudesta näyttelyssä viehättävät erityisesti nostalgiset view master -katselulaitteet. Niiden välityksellä silmiin avautuu supertarkka kolmiulotteisuus, joka vie Levlinin lapsuuteen Wendlan mökkiin, kaiken keskipisteeseen. Vain hyvin harvalle, jos kenellekään näyttelyvieraalle avautuu teeman kietoutuminen ympyräksi view master -kuvissa, joissa Levlin on kuvannut nykyisiä maalahtelaisia maahanmuuttajia. Mukana esiintyvät maahan muuttaneet hollantilaistaiteilijat Arvid van der Rijt ja Britt Kootstra, jotka muuten ovat itse työstäneet maahanmuuttoa käsittelevän teoskokonaisuuden Tracing Places (2014). Sattumaako? Ellei, Marjo Levlin on upottanut näyttelyynsä todella hienon konkreettisen ja käsitteellisen muuttoliikkeen kuvallisen analyysin.
Aika ei ole vain lineaarista, vaan kulkee kiertäen ympyräksi, kuten Wendlan Amerikan kello (2015).
Marjo Levlin – Länteen ja takaisin Muu galleria 15.2.2015 asti.