”Museokentällä nähdään yhä useammin immersiivisiä taideteoksia, jotka toisaalta houkuttelevat massoja ja toisaalta raivostuttavat viihteellisyytensä vuoksi: taidemuseo ei ole huvipuisto! Olemme tottuneet katsomaan kuvataidetta tietyllä tavalla ja nyt sitä tapaa haastetaan.”
”Odotinkin, että Flow’ssa taideohjelma olisi tietenkin alisteinen musiikille ja kaupallisillekin kumppaneille. Silti tuntui korostetusti siltä, että taideosio jäi jalkoihin ja toimi harmittomana taustana kaikelle muulle poseeraukselle.”
”Kirjallisuuden, kuvataiteiden ja musiikin sijaan Rajewsky puhuu verbaalisesta, visuaalisesta ja auditiivisesta mediasta, jotka voivat liittyä toisiinsa monilla tavoilla edustaen näin erityyppisiä intermediaalisuuden muotoja: kahta tai useampaa eri mediaa yhdistävää kombinaatiota, yhdestä taidemuodosta toiseen tapahtuvaa media transpositiota (adaptaatio) ja intermediaalista referenssiä eli viittaussuhdetta toiseen mediaan.”
”Kaiken kaikkiaan tämän hetken nuorten taiteilijoiden teoksissa on jollain lailla odottava suhde nykyisyyteen. Harva esittää voimakkaita väitteitä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Epäkohdat ja aikamme haasteet esitetään usein realistisesti ja suoraan kuvattuna, toisaalta myös henkilökohtaisesti. Nykytaide on nuorten kontekstissa avoin niin materiaalisille kokeiluille ja tekniikoiden yhteen tulemiselle kuin myös alustaksi itseä koskeville kysymyksille.”
”Analogiset filmitekniikat ovat selvästi palanneet jäädäkseen. Vanhoilla tekniikoilla luodaan nykytaidetta, joka tutkii usein mennyttä nimenomaan nykyhetkestä käsin. Festivaalin kokonaisuus ei tuonut siis minulle uusia näkökulmia vaan vahvisti omaa näkemystäni: analogisilla medioilla on tärkeä rooli nimenomaan nostalgian kuvaamisessa. Itse materiaalin tutkimisen lisäksi (materiaali itsessäänkin on toki nostalginen) analogisten filmitekniikoiden avulla taiteilijat usein kuvaavat ja tutkivat suhdettaan menneisyyteen, sukujuuriin ja historiaan.”
”Metsään uppoutuminen kehostaan tietoisena voi tuottaa muun muassa kaltaistumisen kokemuksia: kirjaimellista myötätuntoisuutta toisenlaisia kohtaan. Kokemuksellinen havahtuminen energian kiertoon kehon, ympäristön ja yhteisöjen sisällä ja niiden saumoissa voi myös edistää ymmärrystä laajemmasta jaetusta kehollisuudesta. Miten tällainen ymmärrys leviäisi laajemmalle niihin yhteiskunnan ja talouden valtarakenteisiin, jotka määrittävät elollisen olosuhteita?”
”Teoriaa on kuitenkin vaikea, turhakin, ohittaa teosten äärellä, kun taiteilija esittelee näyttelyssään laajasti queer-ekologian ja posthumanistisen taiteen keskeisiä kysymyksiä. Tai suorastaan vaikuttaa poimivan ihailtavan sujuvasti teoksiinsa lähes kaikki ilmassa olleet aiheet: teoksissa käsitellään niin ihmisen ja muiden lajien suhteita, fossiilikapitalismia kuin ihmisten välisiä oikeudenmukaisuuskysymyksiäkin. Toisaalta teoksissa voi nähdä viitteitä myös populaarimpiin ilmiöihin”
”Kapina elämän puolesta ei ainoastaan herätä huolta maapallon heikkenevistä elinolosuhteista, vaan myös kansalaisyhteiskuntamme tilasta. Kapinallisten sinnikkyyttä korostavan narratiivin vastavoimaksi on elokuvan loppupuolelle koostettu joukko videotaltiointeja poliisien aktivisteihin kohdistamista ylilyönneistä. Kapinallisia poistetaan ajoradoilta kuristusottein, asfalttia pitkin raahaten, raajoista riuhtoen, kumoon tönien. Eräs poliisi lyö poistaessaan lippua kapinallisen hallusta tätä lipun varrella päähän. Kädet ilmaan nostava kapinallinen puolestaan viedään asfalttiin kolmen poliisin toimesta, joiden alla oltavat vaikuttavat lievästi sanottuna tukalilta. Täysin ilman huolta liioittelusta voidaan puhua poliisiväkivallasta – liikkuvan kuvan todistusarvolle ei ole vastaansanomista. Nämä kuvat ovat omiaan järkyttämään sekä mieltä että uskoa poliisin rooliin mielenosoitusoikeuden turvaajana.”
”Fragmentoituneessa maailmassamme on yhä vaikeampaa hahmottaa, mikä on varsinaisesti ajankohtaista eli oleellista, mutta on helpompi huomata, mikä on ajalle ominaista. Siitä Boumjimarin taide tarjoaa kavalkadin. Hän käsittelee monitaiteisesti mutta pääosin keramiikan, maalauksen ja installaation keinoin identiteetin, halun, ruumiillisuuden, queeriyden, yhteisöllisyyden ja luontosuhteen teemoja kuvin, joissa ihmiset, eläimet ja taruolennot sulautuvat toisiinsa.”
”Asenteella esitetty tunnusmusiikki on omalla tavallaan liioitteleva ilmentäessään ratsumiesten juhlaa palavan maailman liekkien lämmössä, ja lopussa kuultava huudahdus ”Bensaa!” on kuin tuhosta humaltuvan ratsumiehen janoinen käsky lisätä pökköä pesään ja löpöä liekkeihin. Tuhlailevasta mentaliteetista viestii niin ikään säe ”miljardeja minne sattuu”.”
”Kun mielenosoitus on visuaalisesti harkittu ja kun siinä on musiikkia tai selkeä esteettinen kieli, se kutsuu pysähtymään. Hanna kertoo, että taiteen hyödyntämisen keskeinen tavoite on se, että ihmiset pysähtyisivät niin pitkäksi aikaa, että he näkisivät ja kuulisivat, miksi kadulla ollaan. Näkyvyyden lisäksi taide tuo mielenosoituksiin myös turvaa ja rauhaa.”
”Euroviisujen kaltainen suosittu mediatapahtuma on hyvä kohde kansalaistoiminnalle, sillä siihen liittyvät protestit voivat saada paljon medianäkyvyyttä. Vaikka boikottivetoomus ei johtaisi tulokseen, se on edes keino kohdistaa huomiota Israelin väkivaltaan, joka YK:n valtuuttaman riippumattoman komission mukaan on täyttänyt kansanmurhan tuntomerkit (Human Rights Council 2025). Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kysymys Israelin euroviisuosallistumisesta ja euroviisuboikotista onkin kerännyt enemmän otsikoita kuin Suomen jatkuva asekauppayhteistyö Israelin kanssa.”