Helmi Saukkoriipi

Kritiikki

Hitauden estetiikka: analoginen vastarinta digitaaliselle välittömyydelle

”Analogiset filmitekniikat ovat selvästi palanneet jäädäkseen. Vanhoilla tekniikoilla luodaan nykytaidetta, joka tutkii usein mennyttä nimenomaan nykyhetkestä käsin. Festivaalin kokonaisuus ei tuonut siis minulle uusia näkökulmia vaan vahvisti omaa näkemystäni: analogisilla medioilla on tärkeä rooli nimenomaan nostalgian kuvaamisessa. Itse materiaalin tutkimisen lisäksi (materiaali itsessäänkin on toki nostalginen) analogisten filmitekniikoiden avulla taiteilijat usein kuvaavat ja tutkivat suhdettaan menneisyyteen, sukujuuriin ja historiaan.”

Athanasía Aarniosuo
Blogi

Metsä/liike: maanhoivan ja vastarinnan koreografioita

”Metsään uppoutuminen kehostaan tietoisena voi tuottaa muun muassa kaltaistumisen kokemuksia: kirjaimellista myötätuntoisuutta toisenlaisia kohtaan. Kokemuksellinen havahtuminen energian kiertoon kehon, ympäristön ja yhteisöjen sisällä ja niiden saumoissa voi myös edistää ymmärrystä laajemmasta jaetusta kehollisuudesta. Miten tällainen ymmärrys leviäisi laajemmalle niihin yhteiskunnan ja talouden valtarakenteisiin, jotka määrittävät elollisen olosuhteita?”

Aino Mielikki Maa / Johansson
Kritiikki

Oletus odottamattomasta ja epätavallisesta näyttäytyy tuttuna – Jessica Segallin Oddkin

”Teoriaa on kuitenkin vaikea, turhakin, ohittaa teosten äärellä, kun taiteilija esittelee näyttelyssään laajasti queer-ekologian ja posthumanistisen taiteen keskeisiä kysymyksiä. Tai suorastaan vaikuttaa poimivan ihailtavan sujuvasti teoksiinsa lähes kaikki ilmassa olleet aiheet: teoksissa käsitellään niin ihmisen ja muiden lajien suhteita, fossiilikapitalismia kuin ihmisten välisiä oikeudenmukaisuuskysymyksiäkin. Toisaalta teoksissa voi nähdä viitteitä myös populaarimpiin ilmiöihin”

Outimaija Hakala
Sivusilmä

Elokuvallinen kapinaan kutsu

”Kapina elämän puolesta ei ainoastaan herätä huolta maapallon heikkenevistä elinolosuhteista, vaan myös kansalaisyhteiskuntamme tilasta. Kapinallisten sinnikkyyttä korostavan narratiivin vastavoimaksi on elokuvan loppupuolelle koostettu joukko videotaltiointeja poliisien aktivisteihin kohdistamista ylilyönneistä. Kapinallisia poistetaan ajoradoilta kuristusottein, asfalttia pitkin raahaten, raajoista riuhtoen, kumoon tönien. Eräs poliisi lyö poistaessaan lippua kapinallisen hallusta tätä lipun varrella päähän. Kädet ilmaan nostava kapinallinen puolestaan viedään asfalttiin kolmen poliisin toimesta, joiden alla oltavat vaikuttavat lievästi sanottuna tukalilta. Täysin ilman huolta liioittelusta voidaan puhua poliisiväkivallasta – liikkuvan kuvan todistusarvolle ei ole vastaansanomista. Nämä kuvat ovat omiaan järkyttämään sekä mieltä että uskoa poliisin rooliin mielenosoitusoikeuden turvaajana.”

Pöly Julkunen
Kritiikki

Taiteilija on hyvin läsnä – Karim Boumjimar piehtaroi savessa, hiekassa ja himossa

”Fragmentoituneessa maailmassamme on yhä vaikeampaa hahmottaa, mikä on varsinaisesti ajankohtaista eli oleellista, mutta on helpompi huomata, mikä on ajalle ominaista. Siitä Boumjimarin taide tarjoaa kavalkadin. Hän käsittelee monitaiteisesti mutta pääosin keramiikan, maalauksen ja installaation keinoin identiteetin, halun, ruumiillisuuden, queeriyden, yhteisöllisyyden ja luontosuhteen teemoja kuvin, joissa ihmiset, eläimet ja taruolennot sulautuvat toisiinsa.”

Petteri Enroth
Sivusilmä

Elokapinan Tuhon tukien ratsumiehet -somevideoiden karnevalistinen aktivismi

”Asenteella esitetty tunnusmusiikki on omalla tavallaan liioitteleva ilmentäessään ratsumiesten juhlaa palavan maailman liekkien lämmössä, ja lopussa kuultava huudahdus ”Bensaa!” on kuin tuhosta humaltuvan ratsumiehen janoinen käsky lisätä pökköä pesään ja löpöä liekkeihin. Tuhlailevasta mentaliteetista viestii niin ikään säe ”miljardeja minne sattuu”.”

Emma Petäjäaho
Blogi

Taide vahvistaa Äitikapinan aktivismia

”Kun mielenosoitus on visuaalisesti harkittu ja kun siinä on musiikkia tai selkeä esteettinen kieli, se kutsuu pysähtymään. Hanna kertoo, että taiteen hyödyntämisen keskeinen tavoite on se, että ihmiset pysähtyisivät niin pitkäksi aikaa, että he näkisivät ja kuulisivat, miksi kadulla ollaan. Näkyvyyden lisäksi taide tuo mielenosoituksiin myös turvaa ja rauhaa.”

Seela Kallio
Blogi

Turha protestoida Euroviisuissa, tämä on epäpoliittinen tapahtuma

”Euroviisujen kaltainen suosittu mediatapahtuma on hyvä kohde kansalaistoiminnalle, sillä siihen liittyvät protestit voivat saada paljon medianäkyvyyttä. Vaikka boikottivetoomus ei johtaisi tulokseen, se on edes keino kohdistaa huomiota Israelin väkivaltaan, joka YK:n valtuuttaman riippumattoman komission mukaan on täyttänyt kansanmurhan tuntomerkit (Human Rights Council 2025). Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kysymys Israelin euroviisuosallistumisesta ja euroviisuboikotista onkin kerännyt enemmän otsikoita kuin Suomen jatkuva asekauppayhteistyö Israelin kanssa.”

Mari Pajala
Blogi

Museot ja tekoälyn aika: mitä jätämme perinnöksi?

”Jo pidempään museoissa on pohdittu kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja sitä, miten yhä uudet yleisöt voisivat kokea museot omikseen. Alkuvuosinaan internet yhdistyi vahvasti demokratiaan ja tiedon saavutettavuuteen. Tällä saralla monet muistiorganisaatiot ovat tehneet hyvää työtä: yhä useampi kokoelma on selattavissa netissä. Nyt tekoälyn aikakaudella avoimuus ei olekaan ongelmatonta. Herää huoli tekijänoikeuksien polkemisesta, ihmisten luovan työn ja yhteisen kulttuuriperinnön eteen tehdyn työn ryöstöviljelystä kaupattavaksi tuotteeksi, kun botit etsivät koulutusdataa netistä.”

Saara Hacklin
Blogi

Benjamin Zephaniah, innostuksen ja raivon ääni 

”Zephaniah on nostanut tuotannossaan ja muussa toiminnassaan esiin monia yhteen kietoutuvia teemoja. Hän on puolustanut naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja on puhunut eläinoikeuksista ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Hänen laaja rasisminvastainen toimintansa on kattanut niin mustaan väestöön paikallistasolla kohdistuvan sorron kuin globaalin ylivallan vastustamista.”

Juuso Aumala
Blogi

Klassista (r)ähinää

”Mua siis ajoi aktivismiin ekokriisitietoisuuden ja oman alani arvojen välinen ristiriita. Toivoin, että jos toimin elinkelpoisen planeetan puolesta muualla, voisin toimia klassisen musiikin töissä rauhallisemmalla mielellä: vaikka alalla ei ekokriisin todellisuus näy, oma tonttini olisi kuitenkin puhtaahko. Niin ei käynyt.”

Kaisamaija Uljas
Kritiikki

Kielen päällä Rauman taidemuseossa

”Rinteen kiinnostus kieleen, runouteen ja sen teoriaan välittyy syvällisenä ja kauaskantoisena, josta kielii jo hänen runollisen työskentelynsä pitkäjänteisyys ja -jännitteisyys. – – Rinteen työ tekstin parissa ammentaa laajasti modernismin historiasta; esimerkiksi surrealismi, dada, lettrismi, Fluxus-liike, Gertrude Stein ja Henri Chopin kaikki osiltaan muodostavat ”kirjallista avaruutta”, jossa teosten tekstit haastavat, leikkivät, purkavat ja rakentavat uudelleen kieltä, joskus onnistuen mainiosti, joskus vähemmän niin.”

Jaakko Rintala
1 2 3 4 5 6 7