Irmeli Hautamäki
Eräs San Franciscon Bay Arealla ilmestyvä riippumaton vaihtoehtomedia on kymmenen vuotta ilmestynyt Bitch magazine. Alaotsikossaan lehti ilmoittaa olevansa feministinen vastine populaarikulttuurille. Bitch magazine lähestyy ja kommentoi valtamedian, TV –sarjojen, sarjakuvien, naistenlehtien, naisille suunnattujen mainosten maailmaa. Se analysoi myös ajan ilmiöitä kuten syömishäiriöitä sekä tarkastelee naisliikkeen tilaa. Ilahduttavaa Bitch Magazinessa on sen aikuisuus, se tarkastelee myös äitiyttä, naistutkijoiden yleensä karttamaa aihetta. Erityishuomiota lehti kiinnittää populaarikulttuuriin ja naisten tekemään musiikkiin. Bitch magazinen tyyli on suora ja konstailematon, se tavoittaa lukevat naiset myös yliopistokampusten ulkopuolella. Bitch magazine on amerikkalaista käytännöllisyyttä parhaimmillaan.
Yhdysvalloissa puhutaan jo naisliikkeen kolmannesta aallosta, sitä edustavat 1970 luvulla syntyneet. He aikuistuivat ja kohtasivat oman naiseutensa vuoden 2000 ”ei-presidentin vaalien” aikaan, jota seurasi syyskuun yhdestoista. Tämän sukupolven naisten kokemukset ovat olleet hämmentävät. Lisää hämmennystä aiheuttaa, että nämä nuoret naiset ovat toisen polven feministien tyttäriä. Heidän mieliinsä on varhain iskostettu, että ”You can be anything and you have to be everything”. Onnistumisen paineet ovat kovat.
Courtney E. Martin arvioi kiinnostavassa artikkelissaan täydellisen tytön ja nääntyvän tyttären tilannetta. Perfect girl tekee oikeat valinnat, onnistuu opinnoissaan, käy kuntosalilla, tarkkailee ulkonäköään, hän on sosiaalisesti tiedostava ja multiculti. Perfect girl on rauhaa rakentava, hänen kalenterinsa on täynnä ja hänen elämänsä on suunniteltu viisi vuotta eteenpäin. Perfect girl uskoo, että hän voi aina laihduttaa pari kiloa että juuri hänen pitää pelastaa maailma, kierrättää, että hänen pitää olla hoikka, virheetön ja kaunis. Täydellisen tytön pimeä puoli on nääntyvä tytär, starving daughter.
Starving daughter janoaa huomiota ja tunnustusta, oikeutusta olemassaololleen. Starving daughter on jokaisessa täydellisessä tytössä, nääntyvä tytär on pelokas, epäilevä, yksinäinen ja potee koti-ikävää. Starving daughter ärsyttää täydellistä tyttöä. Starving daughter juo liikaa, itkee liian äänekkäästi, lohduttautuu jäätelöllä ja levonnaisilla, ja se suututtaa täydellistä tyttöä.
Kaikki vaatimukset projisoituvat suoraan nuoren naisen viattomaan ruumiiseen, ulkonäköön, jota tämä kontrolloi ankarasti. Ruumis maksaa kovan hinnan täydellisyyden nälästä. Seurauksena ovat monenlaiset syömishäiriöt, ahdistukset ja raivokohtaukset.
Bitch magazinea lukiessani mietiskelin että Suomessakin olisi tarvetta vastaavalle medialle, joka purkaisi populaarikulttuurin ja massamedian epärealistista naiskuvaa ja tekisi sen käytännön elämän kannalta. Naistutkimus tuottaa Suomessa teoreettisen oloista tutkimusta samoista aiheista. Se, mitä Bitch magazine tarkastelee yksinkertaisesti ja iskevästi, suomalainen visuaalisen kulttuurin tutkimus paketoi teoreettiseen asuun. Keskustelua käydään, mutta vain harvat ja valitut pääsevät siitä hyötymään.
Miten tämä teoretisoiva tutkimus auttaa 15 vuotiasta tyttöä, joka juuri on laittamassa kuviaan internetiin MySpaceen kavereiden katsottavaksi? Parhaillaan on aikuistumassa uusi polvi naisia, 1980 –luvun lopulla syntyneitä, joille ulkonäkö on raakaa vallan käyttöä. Nämä nuoret naiset myös panevat ulkonäkönsä esittelyyn ja sen armottomaan kritiikkiin paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin aikaisemmat naissukupolvet. Onko siis hyvä asia, että naistutkimuskin pyörittelee melko lailla samoja ulkonäköön ja ruumiiseen liittyvä kysymyksiä?
Olin helpottunut, kun Courtney E. Martin toi esiin artikkelissaan että
“We are not our bodies. Our souls are not our stomachs. Our brains
are not our butts.”
“Me emme ole yhtä kuin ruumiimme. Meidän mielemme ei ole meidän vatsamme. Eivätkä meidän aivomme ole takapuolemme.”
Naiset ovat enemmän kuin ruumiinsa ja pukeutumisensa. Bitch magazine haastattelee myös rock –kriitikkona tunnettua Evelyn McDonellia, jolta on juuri ilmestynyt kirja Mamarama: A memoir of Sex, Kids and Rock n roll. Evelyn kertoo 1990 –luvun alun eloisasta vaihtoehtokulttuurista New Yorkissa riot grrrlin näkökulmasta. Hän kertoo myös, miten äitys vaikutti hanen uskottavuuteensa rock maailmassa.
Evelyn toteaa saaneensa vahvuutta äitiydestä, sillä äiti on hahmo, jolla on auktoriteettia – toisin kuin riot grrrl, jolta auktoriteetti, valitettavasti, puuttuu.
Bitch Magazinessa ilmestyneitä kirjoituksia on julkaistu kirjana Bitchfest. Sitä voi tilata osoitteesta www.Bitchmagazine.com