Irmeli Hautamäki
Juuri virkavalansa vannonut presidentti Barack Obama on aiheuttanut jo huolta amerikkalaisille satiirikoille. Kuinka heidän ammattikuntansa nyt selviytyy George W. Bushin kaksoiskauden vihdoin päätyttyä? Bush oli sentään ehtymätön kultakaivos poliittisille pilapiirtäjille ja lukemattomille erilaisille satiirikoille, stand up koomikoille, TV talk show- ja muille humoristeille.
Obaman virkaanastujaisissa huumoria aiheutti vain Bush, jonka helikopterin lähdettyä Capitol -kukkulalta kohti Texasia, alhaalla oleva väkijoukko hurrasi ja riemuitsi. Tietenkin Obama tulee tekemään virheitä ja antamaan aihetta valppaille satiirikoille. Mutta juuri tällä hetkellä amerikkalaiset ovat ylitsevuotavan onnellisia vallan vaihdosta. Arviolta jopa pari miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa kerääntyi pääkaupunkiin seuraamaan virkaanastujaisia. Kyyneleet virtasivat, varsinkin värillisillä ihmisillä ja tunnustan itsekin liikuttuneeni tilanteen ainutlaatuisuudesta.
Tuomas Nevanlinna kirjoitti HS blogissaan Obaman marraskuisen vaalivoiton jälkeen Kaikkivaltiaan kosketuksesta. En liittäisi uskonnollista sävyä Obaman valintaan, varsinkaan kun täkäläiset poliittiset kommentaattorit ovat arvioineet Obaman olevan presidenttinä tyypiltään filosofi.
Obaman tyylissä kiteytyvät vanhat filosofiset hyveet: järkevyys, selkeys, oikeudenmukaisuus yhdistyneinä loistavaan puhetaitoon, joka sekin kuuluu vanhaan filosofiseen retoriseen perinteeseen. Hän on elokuentti, kaunopuheinen, aito ja innostava, karismaattinen johtaja jollaista Euroopassa ei ole koskaan ollut. No tietysti Euroopassa on ollut karismaattisia johtajia, mutta he eivät ole olleet hyveellisiä eivätkä järkeviä.
Kun lähdin USA:sta vuoden 2007 lopulla, olin kuullut tuskin mitään Illinoisin osavaltion senaattorista. Obaman valinta näyttää, että historia voi muuttua nopeasti ja odottamattomilla tavoilla. Mutta se ei muutu itsestään, eikä kaikkivaltiaan kosketuksesta; sitä ei saa aikaan edes kaikkivaltiaan ’vänkä’ kosketus kuten Tuomas asian muotoili. Muutoksen saivat aikaan ne tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jotka halusivat muutosta, uskoivat Obamaan ja tekivät työtä hänen valintansa puolesta omissa yhteisöissään. Nyt nuo samat ihmiset pitävät tärkeänä tukea presidenttiä, jotta hänen politiikkansa onnistuu. Tämä asenne on melko erilainen kuin Suomessa, jossa eduskunta ja hallitus saavat tehdä vaalien jälkeen työtänsä kenenkään erityisesti kiinnostumatta tai puuttumatta.
Silti juuri nyt USA:ssa on aistittavissa erikoislaatuinen yhteisöllisyyden tunne joka on enemmän ja muuta kuin normaali yksilöllinen tietoisuus. Asiat voivat muuttua, me voimme muuttaa historiaa. Minä kävin juuri urheiluvaatteita myyvässä kaupassa jossa juttelin paljon kauemmin viehättävän afrikkalais-amerikkalainen myyjättären kanssa kuin olisi ollut tarpeen. Muutama vuosi sitten erehdyin menemään mustien suosimaan kampaamoon ja hyvä että minua edes palveltiin. Muutosta on siis tapahtunut. Näin se menee: ihmiseltä ihmiselle.
Obama toi muutosta myös taidemaailmaan, kun katutaiteilija Shephard Faireyn tekemä muotokuva presidentistä esiteltiin kansallisessa muotokuvagalleriassa muiden presidenttien kuvien rinnalla. Uudestaan ja uudestaan kopioitu Warhol-tyylinen kuva, jossa Obaman kasvojen alla on sana HOPE, on nähty kampanjan aikana kaduilla, t-paidoissa ja lopulta siitä tuli kampanjan virallinen tunnus. Nyt tuo kuva oli siis esillä Smithsonian Art Insitutessa George Washingtonista, Richard Nixonista ja John Kennedystä tehtyjen perinteisten muotokuvien rinnalla.
Shephard Faireyta innostaa graffiti-taiteilijan periaate, jonka mukaan tärkeää on saada työnsä esille, eli jos työ on museossa, niin se on hänelle yhtä merkityksellistä kuin että se on kadulla.
Jälkinäytös:
Vain kolmisen viikkoa virkaanastujaisten jälkeen normaali amerikkalainen arki on palannut kuvioihin kun katutaiteilija Fairey on oikeudessa puolustamassa tekijänoikeuttaan julisteessa käyttämäänsä valokuvaan. Fairey vetoaa nyt ns. reiluun käyttöön: hän oli hankkinut kuvan Associated Pressiltä ja oli Obaman tukija. Hän oli kuitenkin käyttänyt julisteesta saamiaan palkkioita kymmenien tuhansien uusien julisteiden tekemiseen ja saanut näin melkoista taloudellista hyötyä työstään.
Kaiken lisäksi Faireyn Hope- juliste on ollut jälleen uusien tekijöiden käytössä. Nyt oikeudessa kysytään, millä tavoin reproduktiot muuttavat alkuperäistä eli Faireyn teosta. Tuovako ne siihen uuden merkityksen vai ovatko ne pelkkiä replikoita? Oikeuslaitos näyttää pohtivan täällä monimutkaisia taideteoreettisia kysymyksiä. Tekijänoikeutta halutaan suojella, mutta samalla uusi teknologia, joka tekee äärimmäisen helpoksi yhdistellä, siirtää ja muokata erilaisia medioita, panee uusia ihmisryhmiä oikeudelliseen rajatilanteeseen.
Faireyn tapauksessa kysytään nyt, miksei hän hankkinut Associated Pressiltä lisenssiä käyttämäänsä kuvaan, näin tekevät esim. räppääjät jotka sämpläävät jotakin musiikkikappaletta.
Joka tapauksessa täällä koetaan että Faireyn Hope juliste oli selkeää kaudunmiehen taidetta ja spontaani poliittinen ele.