”Yksi keskeinen huomiotalouden lainalaisuuksista on, että se häivyttää kontekstin: tärkeää on vain koukuttava tunnereaktio, olkoonkin että se hämärtää nyanssit tai laajemmat yhteydet, asettaa meidät kilpailemaan toistemme kanssa, pirstoo keskittymiskykymme – ja tuntuu imevän kaiken vapaa-aikamme. Siksi Odell kohdistaa tarkastelunsa siihen, kuinka voisimme opetella jälleen hahmottamaan kontekstimme, sekä digitaalisessa että fyysisessä todellisuudessa ja niiden yhteenkietoutumissa.”

”Kansallisen kriisin aikana on selvää, että kaikkia selviytymiskeinoja käytetään. Yhdysvaltalaista keskustelua seuratessa on myös mielenkiintoista miettiä, mitä museokokoelmista kriisiaikana myytäville teoksille käy. Kuka ne ostaa? Kenelle suurten museoiden taloudellinen ahdinko tarjoaa tilaisuuden?”

”Edelleen hikoileva ja siksi hieman hermostunut Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja katsoo kelloaan, vetää keuhkoihinsa kirkkoilmaa ja lausuu itselleen jotain rauhoittaakseen mielensä. Mitä hän sanoo, emme tiedä koska emme osaa huuliltalukua, mutta yhtä kaikki se toimii, sillä Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja onnistuu keräämään itsensä. Hän kävelee sitten tarjoilupöydän ohitse betonista keskikäytävää pitkin saarnastuolin luo ja asettuu sen taa, ottaa kokouspaperinsa salkustaan ja asettelee ne paikoilleen eteensä, nostaa katseensa salissa istuviin ihmisiin ja rykäisee kuuluvasti.”

”Tällaisena aikana on helppo kyseenalaistaa taiteen merkitys. Taide ei kuitenkaan sijaitse jossakin omassa kuplassaan, yhteiskunnan ulkopuolella vaan on itse asiassa olennainen osa sitä. Se on itsessään hopeareunus pilvessä, tai kenties itse pilvessä – pieni vesipisara kaiken höyryn seassa. Esittävät taiteet saavat ihmiset kokoontumaan yhteen ja tunnistamaan jotakin yllättävänkin yksityistä yhteisesti jaetusta hetkestä. Näyttämöllä on mahdollisuus käsitellä yhteisön asioita. Taide resonoi solutasolla ja sanojen ulkopuolella. Se vaikuttaa tavoilla, joita ei voi mitata.”

”Vihapuheen olemus on kaventaa kieli epäkeskusteluksi. Toiseuttaa toiset puhujat ulos keskustelusta. Korvata puhe vihalla.

Vihapuhe on alkujaan epäpuhetta.”

Internet-selitys ei siis korvaa poliittis-taloudellista selitystä vaan täydentää sitä: se kertoo nimenomaan sen, että tästä poliittis-taloudellisesta todellisuudesta on nyt historiallisen helppoa irtautua identiteettien ja symbolien virtuaalihöttöön. Se mukautuu ketterästi kunkin omiin tarpeisiin, toisin kuin kankea konkreettinen todellisuus.

”Omatoimisimmille lähiympäristö voi parhaimmillaan tarjota pitkittyneen koronapelin tukahduttavuuden vastapainoksi kiehtovia löytöjä historiallisine ulottuvuuksineen – vieläpä sellaisia, joita ei juuri kukaan aiemmin ole tullut ajatelleeksi ja joista ei helpolla löydy täydentävää tietoa kirjallisista lähteistä. Osaatko määrittää alueesi harvinaisimpien kaivonkansien iän?”

”Elokuvan trauma on henkilökohtainen menetys ja siitä johtuva syyllisyys, joista on liian vaikeaa puhua tai ajatella. Yhtä lailla traumat esiintyvät yhteisön tasolla: suomalaisessa kulttuurissa traumojen lähteitä ovat olleet sodat, sisällissota ja toinen maailmansota. Koska itse tapahtumia ei ole mahdollista kohdata, on vain tutkittava niiden jälkiä ja puettava sanoiksi rippeitä siitä, mikä jää tulkittavaksi kokemuksista, jotka vastustavat tietoa, puhetta ja kirjoitusta. Jälkien tutkiminen jatkuu, jo siksi, että aaveen tapaan niillä on taipumus palata ja jättää suhde tapahtuneeseen aina kesken.”