Valaistuminen hämärissä tiloissa

”Pirilä on löytänyt kuvaustekniikan, josta on muodostunut hänelle työväline, jolla hänen kuvansa näkevät pintaa syvemmälle. Hän on hionut tekniikkaa vuosikymmenien ajan ja valokuvat piirtävät syvällisen kuvan kuvaajan katseen kohteena olevista. Teokset ovat syntyneet hitaasti, hiljaisesti, meditoiden. Pirilä kertoo viihtyvänsä parhaiten hiljaisuudessa. Rauha ja monitulkinnallisuus välittyvät kuvista. Katsojalle teokset avautuvat näkyvän pinnan, sisätilan, henkilön ja ulkotilan yhteen sulautumana. Henkilökuvissa ihmiset ovat kotonaan, luottaen kuvaajaan. Kuvista välittyy intiimi arki ja läheisyyden tunnelma. Teoksissa ovat lisänä mielikuvitus ja salaperäisyys.”

Haasteena näyttämöllinen sovitus

”On vaikeaa, toisinaan lähes mahdotonta, välttyä ennakko-odotuksilta taiteen parissa, erityisesti silloin kun kyseessä oleva teos käsittelee jotain sinulle tuttua, tärkeää tai muulla tavalla vahvasti merkitsevää. Kuullessani Jenni-Elina von Baghin työstävän adaptaatiota Maurice Blanchot’n (1907–2003) Tuhon kirjoituksesta (L’Ecriture du désastre, 1980/2024) Teatteri Viiruksen näyttämölle, on myönnettävä; sain jos jonkinlaisia ennakko-odotuksia. Kiinnostavinta tässä yhtälössä itselleni oli kysymys välittymisestä, eli siitä miten fragmentaarinen, hermeettinen ja erilaisia kirjallisia tyylilajeja yhdistelevä filosofinen teos tuodaan näyttämölle?”

Kaikkien aikojen suomalainen kuraattori?

”En aina ole Jaukkurin kanssa samaa mieltä siitä, minkälaiset esteettiset tekijät ohjaavat kuraattorin toimintaa tai kuinka tiukoissa raameissa kuraattori on taideteoksen tai taiteilijan asialla. Kun Jaukkurin tekstien kautta kuitenkin muodostaa käsitystä, joka ottaa huomioon aikalaisuutta, yhteiskunnallista kontekstia, taiteilijaa, yleisöä sekä taidetta huomioivat tekijät, niin koen sen antavan myös hyvin pragmaattisen näkökulman kuraattorin toimintaan.”

Kaarevan oksan kauneus: Ikebana-näyttelyiden uusi aika Suomessa

”Ikebanassa merkityksellinen kysymys ei ole, mitä teos esittää, vaan huomio kohdistetaan siihen, miten sen elementit asettuvat suhteeseen keskenään ja ympäristöönsä. Asetelmista ei etsitä aihetta, kertomusta tai symbolista merkitystä, vaan siinä keskitytään tarkastelemaan linjoja, jännitteitä, rytmejä ja tasapainoa.”

Unesta toiseen: Lyonin biennaali 2026

”Uskoakseni Passer d’un rêve à l’autressa on klassikkoainesta. Ei tavalla, jolla Documenta 11 uudisti poliittisella taiteellaan paradigmoja vuonna 2002, vaan pitkään muisteltuna poikkeamana, jossa käytävät taidemaailman alitajuntaan, materiaalit edellä, osoittivat jotakin merkittävää taiteen mahdollisuuksista ja luonteesta – jotakin, jota ei kenties ennen ikinä ollut ajateltu. Kaikki oli kuitenkin jo valmiina. Jonkun piti vain tarttua toimeen ja kuratoida.”

Vähätaiteellisia näkökulmia hiipivään kuratointiin, olemiseen ja havaitsemiseen

”Vähäisyys ei tarkoita sitä, että mitään ei tapahtuisi. Päinvastoin: tapahtuma vain siirtyy teoksen ja katsojan väliseen pieneen mittakaavaan. Se voi olla liike, joka on ensin lähes näkymätön, mutta joka paljastaa ominaisuutensa vasta ajan kanssa, tai esine tai ympäristö, joka voi ensin tuntua vieraalta ja sen jälkeen tulee uudella tavalla tutuksi.”

Myyttinen muinaisuus erikoistarjouksessa

”Laajoissa immersioissa viettelee ja ahdistaa ajatus tapahtumien ulkopuolelle jäämisestä. Jotkin hetket on varattu muutamalle tai vain yhdelle katsojalle. – – Kaikki toistuu, mutta mikään ei tapahdu uudelleen aivan samalla tavalla. En tunne olevani väärässä paikassa, eikä aika mene hukkaan. Ihmiset eivät ole mitään animatroniikkaa, joka vain toistaisi luuppiaan. Ja ennen pitkää katoaa myös tarve sännätä aina seuraavaan, varmasti uuteen hetkeen ja uuden esiintyjän luo. Paitsi jäämisen pelko häviää.”

Kaasu pohjaan – väri on irti!

”Kumun 20. juhlavuoteen kutsuttu Kristi Kongi on ensimmäinen virolainen naistaiteilija, joka pääsee esiintymään museon pääsalissa. Laaja, useammasta erillisestä tilasta koostuva installaatio antaa kokonaisvaltaisen visuaalisen ja tilallis-kehollisen kokemuksen. En ole koskaan nähnyt yhtä kekseliään värikylläistä ja rohkeaa näyttelyarkkitehtuuria. Sekä materiaalisesti että semanttisesti moniulotteinen, ärhäkkä kokonaisuus häkellyttää, vakuuttaa ja vavahduttaa.”

Taidetta Flow’ssa 14.–16.8.2026

”Odotinkin, että Flow’ssa taideohjelma olisi tietenkin alisteinen musiikille ja kaupallisillekin kumppaneille. Silti tuntui korostetusti siltä, että taideosio jäi jalkoihin ja toimi harmittomana taustana kaikelle muulle poseeraukselle.”

Kokonaistaideteoksia ja intermediaalisuutta taidefestivaalilla Saksassa

”Kirjallisuuden, kuvataiteiden ja musiikin sijaan Rajewsky puhuu verbaalisesta, visuaalisesta ja auditiivisesta mediasta, jotka voivat liittyä toisiinsa monilla tavoilla edustaen näin erityyppisiä intermediaalisuuden muotoja: kahta tai useampaa eri mediaa yhdistävää kombinaatiota, yhdestä taidemuodosta toiseen tapahtuvaa media transpositiota (adaptaatio) ja intermediaalista referenssiä eli viittaussuhdetta toiseen mediaan.”

Nuori nykytaide ja nuoren taiteilijan haasteet – Generation 2026 ja Nuoret 2026

”Kaiken kaikkiaan tämän hetken nuorten taiteilijoiden teoksissa on jollain lailla odottava suhde nykyisyyteen. Harva esittää voimakkaita väitteitä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Epäkohdat ja aikamme haasteet esitetään usein realistisesti ja suoraan kuvattuna, toisaalta myös henkilökohtaisesti. Nykytaide on nuorten kontekstissa avoin niin materiaalisille kokeiluille ja tekniikoiden yhteen tulemiselle kuin myös alustaksi itseä koskeville kysymyksille.”

Tarrautumisen vimma ja pysähtymisen paine – Dialogikritiikki Kuvan Kevät 2026 -näyttelystä

Mustekalassa sukelletaan tänä vuonna Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -maisterinäyttelyn tarjontaan kahden dialogikritiikin voimin. Nyt julkaistavassa toisessa keskustelussa näyttelykokonaisuutta pohdiskelevat nuorempaa taiteentutkijapolvea edustavat Henrika Lehmusvaara ja Neea Lahti.

1 2 3 4 5 6 … 75