
Turhautuneisuuden esitys (I BLAME YOU, TONY BLAIR!)
I BLAME YOU, TONY BLAIR! muistuttaa aiheellisesti, kuinka haasteellista on aikaansaada aito kriittinen teko, joka olisi jotain muutakin kuin keskisormea kameralle.

I BLAME YOU, TONY BLAIR! muistuttaa aiheellisesti, kuinka haasteellista on aikaansaada aito kriittinen teko, joka olisi jotain muutakin kuin keskisormea kameralle.
Lecklinin, Marilan ja Hamarin teosten resonanssista nousee kiinnostavalla tavalla esiin erilaisia mielikuvia feminiinisestä ja maskuliinisesta narsismista.

Franzenin romaani on kömpelöllä tavalla vanhanaikainen mutta intohimoinen kuvaus kamppailusta kohti omaa identiteettiä informaatiopaljouden keskellä.

Tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun lehtori Suvi Lehtisen kuratoima kokonaisuus on monimuotoinen ja verkostomainen katsaus kaikkien koulun neljän koulutusohjelman, kuvanveiston, taidegrafiikan, maalauksen ja tila–aikataiteiden, opiskelijoiden työhön.

Olipa kerran eräs lumoava teollisuuskaupunki, äänimaisemien viidakko, kosken kuohuissa möyryävä käsitteellisyys, lauantaissa olemisen hartaus – ja eräs helsinkiläinen sävellysopiskelija…

Mustarindan tutkijat ja taiteilijat ovat keskittyneet pohtimaan luonnonvarojen riittämistä, fossiilisten polttoaineiden ylikäyttöä, energiantarpeemme kestämättömyyttä ja nykyisen elämäntapamme tuottaman jätteen uudelleen käyttöä.

Toivon, että tämä näyttely herättää kysymyksiä. Kysymyksiä neljästä erilaisesta taiteilijasta, heidän tulevaisuudestaan kotimaisella ja kansainvälisellä taidekentällä, heidän kehityssuunnistaan ja uusista avauksistaan.

Neto on ottanut vastaan vaikean tehtävän siirtää pilkahdus Amazonian intiaanikansojen aistitodellisuudesta Helsingin ydinkeskustaan.

TEHDAS Teatterin esitys Linnanjuhlat ja Jo-Jo Teatterin Rakkauskirjeitä Reginalle ovat keskenään täysin erilaisia. Ne muistuttavat siitä, että kokeellisuus voi ilmetä monella eri tavalla.

Synteesi on niin vaikuttava ja niin järkälemäinen väitteissään, mutta niin haavoittuvainen ja hauras ihmiskuvassaan, että tätä esitystä ei tee mieli kutsua vain esitykseksi – se on myös vahva poliittinen ja kulttuuripoliittinen teko.

Simon Hanselmannin Megg, Mogg & Pöllö on räikeimpiä superlatiiveja vaativa reilun kilon painoinen Technicolor-järkäle näköalattomuudesta, masennuksesta, kieroutuneesta seksistä ja huumeiden väärinkäytöstä.

Sattuma, symmetrisyys, samanaikaisuus, kohtaaminen, sekä valo ja aika ja niiden tuottamat materiaaliset muutokset ovat läsnä teoksissa ja niiden toteutuksessa.