”Bierstekerin ”GASP”-teos saa minut miettimään ihmisen kyvyttömyyttä ymmärtää valtavan pieniä ja suuria asioita. Tarvitsemme representaatioita, infografiikoita ja kieltämme, jotta voimme edes yrittää lähestyä näitä ilmiöitä. Ilmastonmuutos on tässä ihan omassa lajissaan.”
”What if I encountered the museum as a living ecosystem where you cannot so easily separate one element from another? And how might this symbiotic perspective create a gaze that allows me to see the artworks as living processes connected to my own body?”
”Jää on kovaa, sitkeää ja hyvin haurasta. Kohoava lämpötila saa jäätiköt kutistumaan ja sulamaan kaikkialla maailmassa, mikä muuttaa radikaalisti merten ekosysteemejä ja hävittää nykyisten rantojen lisäksi kokonaisia saaria ja saarivaltakuntia. Veden uusjako tulee olemaan yhtä julma kuin Raamatun kertomuksessa. Toiset hukkuvat, samalla kun toiset pelastautuvat rakentamiinsa torneihin tai purjehtivat turvaan Nooan arkeillaan.”
”Kuvanmuokkausta, varsinkin digitaalista, voisi helposti pitää vain kuvan paranteluun tähtäävänä jälkeisvaiheena, jälkikäsittelynä. Kantasen töissä se saa kuitenkin itsenäisen, luovan aseman valokuvauksen rinnalla.”
”Tiia: Et onko tossa nyt viety jotenkin pidemmälle se et ihmiset kaipaa nyt jotain hurjempaa ja ekstremempää elämäänsä… Jotenki tosi hurjaa et voisko se meilläkin mennä tohon, että jos kivun ja sairauden pelko katoaisi niin oltaisko me samanlaisia? Arkistuisko kehollinen väkivalta? Ja sit ku ne sitä performanssia teki, niin se tuntui olevan niille esitystä katsoville ihmisille tosi kiehtovaa, kun sinne ruumiiseen näki sisälle.”
”Aloin opiskella kirjallisuustiedettä joskus 25 vuotta sitten. Ensimmäiseen tenttiin sain luettavakseni artikkelin, jossa pohdittiin kirjallisuustieteellisen käsitteen käsitettä. Tekstistä en ymmärtänyt mitään, mutta opin, että käsitteellä on väliä. Erityisesti sillä. Niinpä ymmärrän myös, että Laura Piipon ja Juha-Pekka Kilpiön toimittaman Intermediaalinen kirjallisuus -artikkelikokoelman mieli ja merkitys on nimenomaan (uusien) käsitteiden tarjoamisessa.”
”Noudatan Carringtonin ohjetta ja tunnustelen tunteita. Hänen töitään katsoessa monenlaiset tunteet nousevatkin pintaan – ne hätkähdyttävät, itkettävät ja naurattavat. Itseäni monien teosten mulkosilmäiset hahmot pitkine käsivarsineen ja naamoineen huvittivat ja ilahduttivat. Ne ovat epäsovinnaisesti omia itsejään ja huokuvat lapsellista riemua. Vapaita meidän maailmamme säännöistä ja kertoivat jostain epäsovinnaisesta, eli siis vapaudesta.”
”Jäänkö odottamaan, mitä samassa tilassa seuraavaksi tapahtuu, vai etsiydynkö muualle? Seuraanko enemmistöä vai karkaanko pois joukosta? Valitsenko järjestelmällisesti viereisen huoneen, vai lähdenkö mahdollisimman kauas?”
”Tulen väistämättä miettineeksi, miten rakenteellisten ongelmien ratkaisuksi monet saattavat toivottaa “kunhan vain lepäät ja otat taukoa.” En tarvitsisi sellaista, vaan tarvitsisin ongelmanratkaisua. Ja ongelmanratkaisussa näyttämö on aina ollut hyvä.”
”Pikkuhiljaa korvani terästyvät ja oppaan jutut alkavat ihmetyttää. Juopoille vakoojille vietetään muistopäivää, käärmeet tulevat ahmimaan vesimelonit ja hiekalla voi nähdä ihmisen luita. Vaikutelma on huikea. Kuljettaja on kuin helppoheikki, joka laskettelee täyttä luikuria.”
”Näyttelyssä kulkiessani keikauttelen itseäni, teosten kanssa heräilevää vuorovaikutusta sekä erilaisia tiloja jatkuvasti ympäri: merkitykset muotoutuvat aktiivisten teosten, aistikokemusteni, tunteideni ja ajatusteni virrassa.”
”E: Heleniuksen teoksen empaattis-ekokriittinen vire kytkeytyy biennaalin kuratoriaaliseen näkemykseen. Teos pohtii erittäin mielenkiintoisesti erilaisia ruumiillisuuksia elollisen ja elottoman suhteen pinnalla – joka usein on väkivaltainen.”