Kritiikit

Tällä palstalla julkaistaan eri taiteen aloja käsitteleviä, pintaa syvemmälle sukeltavia kritiikkejä.

Kritiikki

Maailmanlopun kaunein parkkipaikka

“Elmgreen & Dragsetin 2020 on näyttelynä, kuten myös vuotena, apokalyptinen. Aiempien näyttelyjen ja teosten jaetuista tiloista, kodeista, klubeista, kerrostaloista ja juhlista, on siirrytty tyhjyyttä huokuvaan epäpaikkaan, jossa ihmiset ovat kuriositeetti, unohdettuja, hylättyjä tai hyljeksittyjä. Kontaktit tapahtuvat peilien välityksellä, jos niinkään. Tila on niin keskeinen osa kokemusta, että vanhatkin teokset tulevat uudella tavalla tarkastelluiksi uudessa kontekstissa.”

Anna Jensen
Kritiikki

Käsitteen takana lymyää jotain

“‘Kulttuuriteollisuus ja dialektiikka’ on Simo Pieniniemen mediatutkimuksen väitöskirja, mutta sen sanankäyttö on kauttaaltaan esimerkillisen sujuvaa. Uutteruus, jolla kirjoittaja jaksaa käydä läpi välillä hyvinkin monimutkaisen asiansa, ihastuttaa. Se auttaa myös lukijaa jaksamaan; teosta tekee mieli lukea lyijykynällä alleviivaten ja muistiinpanoja ruutuvihkoon tehden.”

Veli-Matti Huhta
Kritiikki

2020-luvun taidekirjan eri formaatit – katsaus vuoden taidejulkaisuihin

“Taidekirjojen kustantaminen on tänä päivänä todellinen kulttuuriteko. Kirjojen rahoituskanavat ovat kapeita ja kirjojen teko kallista. Kun vielä muistetaan, että levityskanavat ovat erittäin marginaalisia, voi vain ihailla, miten laadukkaita ja huolellisesti tehtyjä kirjoja tänä päivänä tehdään.”

Sini Mononen ja Joonas Pulkkinen
Kritiikki

Rakas lapsuuteni, miten voit?

“Uusi lapsuus -esityksessä sisarukset voivat jälleen etsiä tietä toisen luo, ripustautua toisiinsa ja tukea toisiaan, Seidikin, ilman pyrkimystä kilpailla. Rakkautta välitetään myös lapsuuden Seidiä ja Ruusua symboloiviin nukkeihin. Ne saavat teatterillisessa nykyhetkessä syleilyjä ja suojaa, menneisyyden retuuttamisen vastapainona. Luja rutistus, voit vielä toipua tästä, saada uuden lapsuuden.”

Helmi Saukkoriipi
Kritiikki

Ajan venyttämää – Dylan Ray Arnold ja Océane Bruel: “The Slow Business of Going,”

“Dylan Ray Arnoldin ja Océane Bruelin “The Slow Business of Going,” on kuvataiteellinen vastine runolle. Taiteilijat luonnehtivat työskentelyään materiaalis-poeettiseksi ja näyttelyn nimen päättyminen pilkkuun vihjaa kyseessä olevan ensimmäisen säkeen. Galleriatilaan ripottuneilla veistos- ja esine-elementeillä ei ole omia teosnimiä, vaan nämä saarekkeet kerrostuvat osaksi ”menemisen hidasta bisnestä, pilkku” omina elementteinään, ja niiden välillä vaeltaminen, kyykisteleminen ja kurkistelu tuntuu tilalliselta vastineelta runon säkeiden välillä hyppelehtivälle lukemiselle.”

Anna-Kaisa Koski
Kritiikki

Romantiikkaa, seksiä ja kauhua – Burleskin suhteesta halloweeniin

“Burleskin ja kauhun yhteenkietoutuma ei olekaan niin outo tai kaukaa haettu ajatus kuin voisi kuvitella. Kummankin taustalla liikkuu toisin tekemisen ja toisin olemisen perinne, kyseenalaistaminen, arjen tuolle puolelle luiskahtaminen sekä monijakoiset, välillä jopa ambivalentit tuntemukset.”

Marissa Mehr
Kritiikki

Kuvan Kevään viisi vaihetta

“Taide ei ole esillä tyhjiössä, eikä siellä ole Kuvan Kevätkään. Poikkeuksellinen kuluva vuosi houkuttelee etsimään reaktiota aikaan – onhan koko näyttely siirtynyt keväältä syksylle pandemian vuoksi. Kuvan Kevät on toki julkilausutusti teematon kokonaisuus opinnäytetöitä, ja monesti tyypittely osoittautuu keinotekoisten yhtäläisyyksien etsimiseksi, mutta on myös niin, ettei jokainen Kuvaan Kevään teos ole aivan erilainen kuin muut. Otan siksi oikeuden tarkastella näyttelyä löyhän temaattisesta näkökulmasta käsin. Kutsuttakoon sitä surun viideksi vaiheeksi.”

Katja Raunio
Kritiikki

Tulkintoja valosta 

“Taiteellisen toimintansa ohella Huhta on kuvannut muun muassa Helsingin Sanomille ja ottanut muotokuvia muusikoista. Näyttelyssä on jonkin verran esillä näitäkin kuvia. Myös sanomalehtikuvissaan Huhta onnistuu vangitsemaan hetken tavalla, joka tekee arkisesta aavistuksen oudon. Kuten Helen Korpak kirjoittaa näyttelyluettelossa julkaistussa esseessään, Huhta yhdistää havainnointikyvyn ja kyvyn tulkita ympäristöä usein odottamattomalla tavalla.”

Katja Matikainen
Kritiikki

50HZ, 540 KHZ, 7BPM – Serendipisyys, aika ja ääni: Mika Vainion ja Liisa Lounilan näyttelyistä

“Nykytaiteen museo Kiasma esittää samaan aikaan Mika Vainion (1963–2017) postuumin ’50 HZ ‘-näyttelyn kanssa Liisa Lounilan näyttelyn ‘Katvealue’. Molemmat näyttelyt vievät pohtimaan ääniä ja aikaa, muistiin jääviä ohikiitävän havaitsemisen jälkiä, paikkoja ja hetkiä, jotka sivuutamme ja jotka kuitenkin jättävät jälkensä meihin. Lounila kerää arjen mystiikkaa sisältäviä “outouksia” teoksissaan. Itseoppinut Vainio on ajan, äänen ja aineen taajuuksien tunnun välittäjänä elektronisen musiikin ja nykytaiteen merkittävin aarre.”

Kari Yli-Annala
Kritiikki

Pysäytettyjä hetkiä kuvien ja taiteilijoiden yhdessäolosta

“Anni Leppälän ja Eeva Peuran yhteisnäyttely on esteettinen ja yhtenäinen kokonaisuus, jonka romanttisen ilmiasun alla kuultaa pimeyttä. Kirjailija Monika Fagerholmin kanssa tehty luonnoskirja The Roaming Child (2020) nivoo kolmen taiteilijan ilmaisua ja teoksissa toistuvia teemoja yhteen ja korostaa molempien kuvataiteilijoiden teosten kerronnallisuutta. Näyttelykokonaisuus ei ehkä paljasta tekijöistään yllättäviä uusia puolia tai toimi uusien kokeilujen alustana. Taiteilijat kuitenkin hyötyvät yhteiselossaan toisistaan, ja heidän teostensa maailmat vahvistuvat.”

Jaakko Uoti
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 … 88