Iida Sofia Hirvonen 22.6.2011
Kevään 2011 IHME-päivien elokuvaohjelmistossa esitettiin dokumentaatio Gordon Matta-Clarkin teoksesta Conical Intersect. Pariisin keskustaa modernisoineella rakennustyömaalla vuonna 1975 toteutettu interventio konkretisoi taiteilijan ajatuksia arkkitehtuurin mahdollisuuksista. Iida Sofia Hirvonen kirjoittaa Suomessa ensiesityksen saaneesta elokuvasta.
Gordon Matta-Clark (1943–1978) sekoitti taiteessaan arkkitehtuuria, valokuvaa, kuvanveistoa, performanssia, kirjoituksia ja elokuvaa. Hän opiskeli aluksi isänsä lailla arkkitehtuuria ja valmistui Cornellin yliopistosta vuonna 1968. Matta-Clark oli koko opiskeluaikansa kiinnostunut elokuvasta ja maataiteesta, ja hän keskittyikin 60-luvun lopulta lähtien taideprojekteihin arkkitehtinä työskentelemisen sijaan.
Yksi maataiteen ja Matta-Clarkin tärkeimmistä vaikuttajista, Robert Smithson, rakensi 1970-luvulla monumentteja, joiden materiaaleja olivat esimerkiksi polut ja hylätyt kaivokset. Smithson rakensi taideteoksia luonnonympäristöihin, joissa niitä ei ollut totuttu näkemään, dokumentoi työnsä elokuviksi ja vastusti kirjoituksissaan monumentin traditiota sekä instituutioihin kiinnittynyttä näennäiskumouksellista nykytaidetta. Matta-Clark puolestaan rakensi monumenttinsa urbaaneihin tiloihin ja otti varhaisimmissa töissään hylättyjä rakennuksia käyttöön myös laittomasti. Hän kirjoitti manifestinomaisia taidekortteja ja varusti monet tekstinsä sanaleikein ja uudissanoin: Matta-Clark kutsui monumenttejaan non-u-menteiksi. Toiminnan lähtökohtia kuvaavassa käsitteessä anarchitecture – anarkkitehtuuri sekoittuvat anarkia ja arkkitehtuuri.
Matta-Clarkin arkkitehtonisille töille oli tunnusomaista monumentin käsitteen uudistaminen sekä epäarkkitehtuuri, eräänlainen kaupunkiympäristöjen uudelleenkonstruoiminen ilman rakentamista. Arkkitehtuurin merkitystä kapitalistisessa yhteiskunnassa kyseenalaistavien “anarkkitehtien” liikkeeseen kuuluivat myös muun muassa Laurie Anderson, Tina Girouard ja Suzanne Harris.
Matta-Clark eli ja teki taidetta erottamatta niitä toisistaan ja vältteli koko uransa ajan aina varhaiseen kuolemaansa saakka perinteisiä instituutioita. Yksi elannon hankkimisen keino oli utopistisiin ruokakokeiluihin erikoistuneen Food-ravintolan pyörittäminen yhdessä taiteilijakollegojen kanssa. Yksi ravintolan legendaarisimpia tuotoksia oli Matta-Clarkin valmistama neljä dollaria maksava annos, joka koostui lähinnä erilaisista luista häränhäntäsopan ja sammakonjalkojen kanssa. Aterioiden päätteeksi Matta-Clark puhdisti tähteiksi jääneet luut ja teki niistä asiakkaille koruja. Merkitysten kääntämisellä leikkivä asenne ja yhteisöllisyys ulottuivat myös Matta-Clarkin ravintolatoimintaan.
Matta-Clark toteutti Conical Intersectin vuonna 1975 Pariisin biennaalia varten Les Hallesin alueella, jossa rakennettiin tuolloin Pompidou-keskusta. Alue oli tuolloin nopeasti keskiluokkaistumassa, ja vanhoja rakennuksia hävitettiin uusien alta. Matta-Clarkin työryhmä teki moottorisahalla huolellisia leikkauksia rakenteilla olevan Pompidou-keskuksen lähellä sijaitsevaan purettavaksi määrättyyn 1600-luvun taloon. Huoneiden ja kerrosten rajat hälvenivät kartiomaisten reikien alta ja valo pääsi sisään. Leikkaukset olivat kuin ammottava silmä, joka avautui sekä kadulle että kohti Pariisin taidemaailman tulevaa ylpeydenaihetta, Pompidou-keskusta.
Conical Intersect oli sekoitus son et lumière -perinnettä, katuperformanssia, veistosta, arkkitehtuuria, käsitetaidetta ja dokumentaarista kuvastoa. Ohikulkijat ja dokumentin katsojat joutuivat katsomaan aiemmin piilossa pysyneisiin rakennuksen sisätiloihin ja kolkkiin, joita ei ollut totuttu näkemään julkisessa tilassa. Viranomaiset ja oikeistolainen kulttuurieliitti tulkitsivat teoksen iskuksi Pariisin modernisoimista vastaan sekä ylipäätänsä vihamieliseksi teoksi kaupunkeja kohtaan. Anarkistisemmatkin pariisilaiset kulttuurijulkaisut suhtautuivat Conical Intersectiin ihmetellen eivätkä tienneet, miten teokseen pitäisi suhtautua. Matta-Clarkin teosta voi pitää keskiluokkaisuuden ja institutionaalisten nykytaidemonumenttien kritiikkinä. Matta-Clark piti sulkeutuneita ja yksityistä reviiriä alati tiukemmin rajaavia kaupunkeja esteinä yhteisöllisyydelle ja osallistumiselle. Hän ei suostunut käyttämään arkkitehdin asemaansa arvokkaan eristävien uusien rakennuksien suunnittelemiseen vaan valitsi toimintatavakseen hajottamisen. Antimonumentti oli kadulla katseltavissa noin kuukauden ajan, kunnes rakennus purettiin suunnitelmien mukaan.
Conical Intersectiä dokumentoiva 18-minuuttinen elokuva ja valokuvasarja kuljettavat katsojan tarkasti läpi rikottujen seinien ja tekevät kadonneesta tapahtumasta ajattomia näkyjä. Kuvastosta tekee vangitsevan huoneistoihin tulviva katedraalimainen valo ja huolellinen käsityöläisyys, jolla valmiit rakenteet on hajotettu. Conical Intersect on muotoiltu kierrättämällä ja muuttamalla käyttökelvottomaksi määritelty asuinrakennus taiteen materiaaliksi. Kuitenkin dokumentista näkee, että sen toteuttaminen on vaatinut perinteisiä arkkitehtonisia menetelmiä, piirtämistä ja mittaamista. Rakennuksessa olleita tiloja ei enää leikkausten jälkeen voinut pitää huoneistoina vaan jonkinlaisina veistoksina. Matta-Clark itse sanoi inhoavansa sitä, että rakennusteollisuuden tuottamia laatikkokaupunkeja pidetään kaupunkikuvissa itsestään selvyytenä. Hän selvensi kirjoituksissaan, että hajottaminen oli anarkkitehtien keino luoda uutta tilaa. Valmiin rakennuksen rikkominen muistutti kansainvälisten situationistien tapaa muodostaa valmiista elementeistä uusia merkityksiä järjestämällä ne toisin.
“A RESPONSE TO COSMETIC DESIGN
COMPLETION THROUGH REMOVAL
COMPLETION THROUGH COLLAPSE
COMPLETION THROUGH EMPTINESS” (Gordon Matta-Clark’s art card, #1146, 1974 )
Hetkellisyys oli teoksessa keskeistä: aines oli jatkuvassa muutoksen tai deleuzeläisittäin ilmaistuna ”tulemisen” (devenir) tilassa, eikä teosta ei voinut missään vaiheessa sanoa valmiiksi. Gilles Deleuzen teoriassa ajan toisesta passiivisesta synteesistä oli kyse siitä, kuinka elävä nykyhetki on vain olosuhde, joka välittää menneisyyden muuttumista tulevaisuudeksi, eikä se siten ole tilallisesti tai käsitteiden kautta abstrahoitavissa pysähtyneeksi momentiksi. Nykyisyys, eli leikkaukset ja niiden valmistaminen, kääntyy Conical Intersectissä menneisyydeksi ja ne muuntuvat lopulta dokumentissa menneen ajan kuvalliseksi arkistoksi. Deleuze korosti, että taiteilijat voivat aistikokemuksen tuottamisen lisäksi vaikuttaa tapaamme ajatella vapauttamalla ilmaisua ja havaitsemista kaavamaisuuksista. Kaupungit eivät ole ajallisesti tai materiaalisesti pysyviä systeemejä. Matta-Clark tutkii rakentamisen ja inhimillisen toiminnan suhdetta ja paljastaa katsojalle arkkitehtuurin sopimuksenvaraisuuden.
Kirjoittaja opiskelee viestintää ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa.
Kirjallisuutta:
Jenkins, Bruce 2011: Gordon-Matta Clark: Conical Intersect. Afterall Books, One Work -sarja.