Jaakko Ruuska: On Strange Grounds – Vierailla vesillä Galleria Hippolytessä 7.–30.1.2010
Jaakko Ruuska: sarjasta Nimetön, 2009
Kysymys maailman kohtaamisesta vailla kulttuurisen kontekstin hahmottamista on Jaakko Ruuskan (s. 1981) näyttelyn johtoteema. Galleria Hippolytessä nähtävät valokuvat on otettu Japanissa, jossa Ruuska vietti aikaa vaihto-oppilaana keväästä syksyyn 2009. Siellä kuvaajan katse on kiinnittynyt hänelle outoihin asioihin. Tiedotteessa Ruuska kuvailee, kuinka vieraassa ympäristössä hän oli havahtunut esimerkiksi kaikkialla nukkuviin ihmisiin.
On Strange Grounds – Vierailla vesillä -näyttelyn kuvat ovat dokumentaarisia tuokiokuvia. Niissä hahmottuu erilaisia tilanteita ja asetelmia, jotka ovat kummastuttaneet japanilaista kulttuuria tuntematonta. Mutta kuvasarja ei ole vain ”oudon” ihmettelyä. Ruuskan mukaan työprosessissa on ollut mukana myös japanilaiset ystävät, Seiji ja Hatsumi Mizuno. He ovat auttaneet Ruuskaa valikoimaan näyttelyä varten kuvia. Jos innostuu lukemaan Ruuskan ja hänen japanilaisten ystäviensä kommentteja näyttelysalin nurkkiin kiinnitetystä vihosta, voi koettaa nähdä poimittuja tilanteita myös ”japanilaisen silmin” ja toisaalta löytää välähdyksiä Ruuskan ajatuksista. Näin kuviin syntyy ikään kuin ristivalotuksia tai toisinkatsomisia, joita katsoja täydentää omilla havainnoillaan. Näyttelykokemukseen avautuu kokonaan toinen kerros, ohi välittömän katsomisen.
Hippolyten toinen huone on omistettu Ruuskan Landscape for the Body – Maisemia ruumiilla -teokselle. Diptyykkiprojisoinnissa liikutaan Japanin maisemissa, metroasemalla, puutarhassa, tienpientareella, meren rannalla – tiloissa näkyy myös ihmisiä. Ruuska on kuvannut kaitafilmikameralla sekä tanssijoita että tavallisia ihmisiä: osa tilanteista on koreografioituja, osa ”autenttisia”, kuten Ruuska kuvailee. Ääniraidasta vastaa Jaakko Autio ja Ilkka Heinonen.
Ruuska: Landscape for the Body – Maisemia ruumiilla, 2009 Kyseessä on sarja yksinkertaisia ja vähäeleisiä harjoitteita. Pysähtynyt tunnelma – kamera pysyttelee liikkumattomana – ja kaitafilmin rosoisuus tuovat kuviin oman kerroksensa, joka liittää teoksen performanssi- ja maataiteen perinteeseen. Osassa kohtauksia on hiljaista, buto-tanssin mieleen tuomaa tanssillisuutta. Landscape for the Body – Maisemia ruumiilla -teoksen verkkaiset kuvat ovat vangitsevia.
Ruuska on työstämässään lopputyötä TAIK:n elokuvataiteen osastolle. Lopputyön aihe on elokuvan ruumiillisuus ruumiin fenomenologisesta näkökulmasta. Maurice Merleau-Ponty kirjoitti alkuperäisestä havainnosta, jossa tunto- ja näköaisti eivät eroa. Landscape for the Body – Maisemia ruumiilla -diptyykiin tilanteet herättävätkin erilaisia kehollisia aistimuksia niistä tiloista ja tilanteista, joissa ihmiset ovat. Miltä ruoho tai roikkuminen tuntuu?
Oma katseeni vaeltelee ja assosiaatiot vaihtelevat: välillä ihastelen maisemaa. Kun esimerkiksi kamera seuraa olan yli junan kuljettajaa, tuo ympäröivä maisema mieleen Totoro-animaatioelokuvan metsää halkovat bussit. Toisaalta kun merenrannalla seisovaa nuorta miestä koskettaa japanilainen nainen, ajattelen omaa hartiajännitystäni. Yhtäkkiä mieleen tulee myös ne lukuisat kerrat kun jonkin liikuntaharrastuksen parissa ohjaaja on korjannut osallistujien asentoja. Usein näissä tilanteissa olen varma, että se, jonka asentoa korjataan, romahtaa kohta kasaan. Todellisuudessa ohjaaja tietysti näkee, että asento on väärä – ja pyrkii korjaamaan luut ja lihakset entistä parempaan ojennukseen. Ruuskan teoksessa nainen ikään kuin purkaa miehen asennon pala palalta. Lopulta teoksessa syntyy sykli kirjaimellisesti toisen ihmisen liikkeeseen lähettämisestä ja toisaalta lopuksi kehon sulautumisesta aaltoon, sen liikkeiden omaksumista.
Ps. Hippolyten studiossa oleva Kaisu Kosken Pharmakon jatkaa ruumiin ja ympäristön teemaa: kuvista ja videosta koostuva kokonaisuus tarkastelee lääkeaineiden kulkua vesistöissä.
Linkki: