Jasmine Westerlund 6.3.2014
Ryhtyessäni muutama kuukausi sitten perehtymään Hilma af Klintiin (1862–1944), en tiennyt, että olin tarttumassa pienimuotoiseen sensaatioon. Sellaiseksi af Klint nousi viime vuonna Tukholman Moderna museetin ja Venetsian biennaalin näyttelyiden ansiosta. Nyt af Klintin töitä on esillä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa Feel the spirit!-näyttelyssä.
Ruotsalainen Hilma af Klint maalasi taiteilijanuransa alkupuolella melko säröttömiä maisema- ja muotokuvamaalauksia. Polku näennäisen taakse löytyi kuitenkin varhain: Af Klint muodosti ystäviensä kanssa ”De Fem”-ryhmän, joka piti spiritualistisia istuntoja. Af Klint toimi itsekin meediona välittäen henkien viestejä niin automaattikirjoituksen kuin -piirustuksen kautta. Vuonna 1906 af Klint sai henkioppailta tehtäväkseen maalata ns. temppelimaalaukset esoteerista temppeliä varten ja ryhtyi työhön. Vastaavia ”tilaustöitä” af Klint toteutti sittemmin satoja. Työt syntyivät nopeassa tahdissa, ilman myöhempiä korjauksia, huolimatta niiden toisinaan valtavasta koosta. Af Klint kuvasi maalaustapahtumaa siten, että aluksi hänen kättään liikutettiin, mutta sittemmin hän sai henkioppailtaan vain ohjeet maalausten tekemiseen.
Syy Hilma af Klintin aiheuttamaan sensaatioon on ennen kaikkea se, että tämä pieni, mutta päättäväinen nainen maalasi abstrakteiksi tulkittavissa olevia maalauksia jo ennen ”ensimmäisiä” abstraktionisteja, Piet Mondriania, Wassily Kandinskyä ja František Kupkaa. Af Klintin henkioppaiden alaisuudessa maalaamat teokset sisältävät orgaanisia värikenttiä ja geometrisiä kuvioita: sisäkkäisiä kolmioita ja ympyröitä, kieppuvia spiraaleja. Toisin kuin miespuoliset kollegansa, af Klint ei kuitenkaan laittanut teoksiaan esille, päinvastoin: hän kielsi esittämästä maalauksiaan julkisesti ennen kuin 20 vuotta hänen kuolemastaan olisi kulunut. Aikaa ehti kuitenkin kulua puolet kauemmin, ja af Klintin teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä vasta 1986.
Hilma af Klint: Kyyhkynen no. 2Af Klintin teosten lähestyminen abstraktion kautta olisi kuitenkin nurinkurista – abstraktius ei tarkoittanut af Klintille sisällön puuttumista, eikä abstraktio ollut hänelle itseisarvo. Abstraktit ja esittävät teokset kulkivat koko taiteilijan elämän ajan rinnakkain. Monet geometriset muodot ovat lisäksi tunnettuja okkultistisia symboleita. Af Klintin tehtävä oli kuvata toista todellisuutta ja olennaista oli valita sen esittämiseen kulloinkin sopivin ilmaisu. Tämä abstraktion ja esittävyyden rinnakkuus tulee hyvin esille EMMAan valituissa teoksissa: on yhdellä värillä täytetyistä papereista koostuva Parsifal-sarja ja toisaalta SUW ja UW -sarjojen sekä esittäviä että abstrakteja teoksia. ”Joutsen”-nimeä kantavat yhtälailla teokset, joissa selvästi tunnistettavat mustat ja valkoiset joutsenet taistelevat ja lopulta liittyvät yhteen, kuin myös mustan ja valkoisen rajapinnalle sijoittuva pitsimäinen värikehä. Ikävä kyllä kokonaisia teossarjoja ei EMMAssa nähdä, joten esimerkiksi af Klintin esittämät evoluutiokulut täytyy yrittää hahmottaa irrallisista palasista.
Af Klintin symbolit ovat osittain tuttuja teosofiasta – kuten henkiseen kehitykseen liittyvät joutsen ja simpukkamuodot – osittain aivan af Klintin omaa symbolikieltä, joka elää villisti maalauksesta toiseen. Af Klint kirjoitti muistiin symboleidensa merkityksiä, mutta ne vaihtuivat yhtä mittaa. Toistuvia aiheita olivat kuitenkin henki ja materia ja muut dualiteetit, joissa toista ei voida esittää ilman toista. Af Klintin väriskaala on runsas ja yllättävä, mutta lähes kaikista teoksista löytyy mustaa ja valkoista (henkinen, pyhä), punaista (maallinen) sekä pilkahdus sinistä (feminiininen) ja keltaista (maskuliininen). Maalausten kieli on vieras mutta samalla tunnistettava. Af Klintin maalaama maailma on kokonainen ja huokuu merkitystä, vaikka symbolikieltä ei pystyisikään avaamaan.
Itse olen kirjoittamassa Hilma af Klintistä post doc-tutkimuksessani. Oma kiinnostukseni kohdistuu juuri af Klintiin naistaiteilijana 1900-luvun alkupuolen Euroopassa. Af Klintissä kietoutuvat yhteen nöyryys ja itsetietoisuus. Hän toteutti saamiaan poikkeuksellisia visioita järkähtämättömästi eikä odottanut mainetta ja kunniaa, vaikka naistaiteilijana eläminen oli riittävän haastavaa muutenkin: harvat naiset elättivät itsensä taiteilijana ja hekin joutuivat taistelemaan uskottavuuden saavuttamiseksi.
Af Klint ei siis tavoitellut eikä juuri saanut ymmärrystä esoteeriselle taiteelleen, vaikka ajassa oli hyvin voimakas kiinnostus henkiseen – spiritualismi, teosofia ja antroposofia keräsivät kannattajia kaikkialla ja tarjosivat usein mahdollisuuksia erityisesti naisille. Rudolf Steinerista (1861–1925) af Klint kuitenkin löysi sielunkumppanin. Af Klint kiinnostui Steinerin ajatuksista yhä enemmän vuosien mittaan, ja vieraillessaan Tukholmassa Steiner kävi katsomassa af Klintin teoksia. Myöhemmin af Klint vieraili useita kertoja Steinerin perustamassa Goetheanum-kulttuurikeskuksessa Sveitsissä. Goetheanumin on nähty toteuttavan samankaltaista esoteerisen temppelin ideaa, jota varten af Klint maalasi temppelimaalauksiaan.
Steiner veistämässä Ihmiskunnan edustaja -veistostaNykyään ennen kaikkea steiner- tai waldorfpedagogiikastaan tunnettu Rudolf Steiner opiskeli mm. matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja oli tunnettu myös Goethen luonnontieteellisten kirjoitusten julkaisijana. Steiner toimi Teosofisen seuran Saksan osaston puheenjohtajana ennen oman ajatussuuntansa, antroposofian, perustamista.
EMMAn Rudolf Steiner/Arjen muotoilija -näyttely tuo esiin uskomattoman monipuolisen vaikuttajan, uudistajan ja ideoijan: Steinerilta riitti näkemyksiä ja kokeilunhalua niin arkkitehtuuriin, lääketieteeseen, pedagogiikkaan kuin taiteeseenkin. Erityisen kiinnostavasti näyttely osoittaa Steinerin yhteydet oman aikansa ajatussuuntauksiin ja taidevirtauksiin kuten kubistiseen taiteeseen ja Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuriin. Steiner ei vetäytynyt maailmasta omiin sfääreihinsä vaan oli mitä suurimmassa määrin läsnä ja ajan hermolla. Niille, jotka eivät Steineria tunne, näyttely tarjoaa kattavan yleisesityksen Steinerin laajasta toiminta-alueesta. Asianharrastajat taas pääsevät ihailemaan harvinaisia helmiä kuten Steinerin liitutaulupiirroksia sekä eurytmia- ja arkkitehtuuriluonnoksia.
Steineria ja af Klintiä yhdistää kahden maailman kansalaisuus. Af Klintiä aikalaiset kuvasivat huomattavan järkeväksi ja pedantiksi ihmiseksi – joka muuten oli Steinerin tapaan kiinnostunut matematiikasta. Samalla hän oli jatkuvasti yhteydessä henkimaailmaan. ”Jalat maassa ja pää pilvissä”, kuten af Klint-säätiön johtaja Ulf Wagner af Klintistä totesi. Myös Steiner tulee omassa näyttelyssään esiin käytännönläheisenä ihmisenä, joka halusi parantaa niin asuntoja, terveydenhoitoa kuin koulutustakin, ihmisten jokapäiväistä arkista elämää. Samaan aikaan Steiner kuitenkin liikkui sujuvasti henkisessä todellisuudessa.
On myös kiinnostavaa pohtia henkisyyden ilmenemistä uudemmassa taiteessa, joskin viittaukset jäävät Feel the spirit! -näyttelyssä melko kevyiksi. Tätä uudempaa puolta edustavat näyttelyssä Joseph Beuysin, Olafur Eliassonin, Jussi Nivan ja Silja Rantasen teokset. Rantanen on kiinnostunut arkkitehtuurista ja Beyus uskoi Steinerin tapaan taiteen parantavaan voimaan. Eliassonin ja Nivan teoksissa väri ja valo ottavat valtaansa ja vaikuttavat katsojaan – Steiner puolestaan uskoi värin hoitavaan vaikutukseen. Rudolf Steinerin ja Hilma af Klintin näyttelyt olisivat kuitenkin toimineet hyvin myös ilman uudemman taiteen lisää. Henkisyyttä löytyy varmasti lähes kaikkialta taiteesta, eikä juuri näyttelyyn valittujen taiteilijoiden mukaan ottaminen tunnu erityisen perustellulta.
Arjen muotoilija Rudolf Steiner sekä Feel the spirit! Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa 11.5.2014 asti.
Jasmine Westerlund tasapainottelee antroposofian ja kirjallisuudentutkimuksen välillä. Hän on väitellyt naistaiteilijaromaaneista kotimaiseen kirjallisuuteen Turun yliopistossa ja hahmottelee post doc -tutkimusta, joka käsittelee naistaiteilijoita ja antroposofiaa. Hän on myös opiskellut Snellman-korkeakoulussa steinerpedagogiikkaa.
Rudolf Steinerin eurytmiahahmoja