OSA I
Hevosen pää on tilkkutäkki, jota liikuttaa vakaa käsi paljetteihin pukeutuneen tanssijan yllä
Tyttö katsoo hevosta. Hevonen katsoo tyttöä. Tyttöä jännittää. Hevonen astuu lähemmäksi. Tyttö perääntyy. Hevonen on suuri ja mahtava. Kaunis. Maaginen. Kuin taikaolento. Ystävä. Uskottu. Lähes rakastettu. Tyttö haluaa, että hevonen olisi täysin hänen. Ei kenenkään muun.
Tyttö muuntautuu hevosen hännäksi. Säkenöivien jouhien pitäjäksi. Neljä ihmistä liikuttaa hevosta. Pää, neljä jalkaa ja häntä. Hevonen on rakennettu osista. Nukettajien käsissä ne liikkuvat kuin oikea hevonen. Hevosen jalat on rakennettu tarkasti. Ne taipuvat juuri oikeista kohdista luoden illuusion. Nukettajan katse on keskittynyt. Lavalla paloista koottu hevonen on todellisempi kuin todellinen.
Tanssija nostaa nyrkkinsä kavioiksi kuin siinä julisteessa yksisarvisesta tai takajaloillaan seisovasta hevosesta. Tanssija askeltaa tolppakoroissa tasaisen beatin tahtiin. Tanssija on heppa ja tyttö. Hän piehtaroi tyytyväisenä. Hän riuhtoo villinä. Hän bailaa hevosen liikkein yökerhon valoissa. Hän on säntillinen kouluratsu, joka selvittää askelkuviot ja esteradat. Nykytanssi, baletti ja voguing.
Tyttö laittaa kypärän päähänsä. Siitä lähtee pitkä poninhäntä. Tyttö hakee pinjata-hevosen määrätietoisesti ratsukseen. J. S. Bach soi. Hevonen rutistuu tytön alla. Tyttö harmistuu ja muuntautuu Pikku Myyksi, joka haluaa tehdä pahaa. Hevosen sisus on kultaista kimallusta täynnä. Kammottavaa.
Tyttö on pukeutunut vaaleanpunaiseen ja persikkaan. Tyttö syö omenaa. Tyttö on nuori, vahva, ujo, höpsö, rajoja hakeva ja vielä keskenkasvuinen. Tyttö katsoo kateellisena toista tyttöä. Tyttö kiusaa toista tyttöä. Tyttö haluaisi olla rakastettu. Tyttö nauraa itselleen kyyneleet silmiin.
OSA II
Ristiriitainen ja tuttu, silti niin vähän käsitelty, kiinnostava ja kiehtova tyttöys
Heppatytöt on Leena Harjunpää co:n ja Kalteva co:n tanssia ja nukketeatteria yhdistävä teos. Sanattomassa teoksessa on neljä esiintyjää, jotka kaikki liikkuvat ja liikuttavat. Taustaltaan kaksi heistä on tanssijoita ja kaksi nukketeatteritaiteilijoita. Heppatyttöys, hepat ja tytöt ovat pohjana hahmojen olemuksille, kohtauksien tapahtumille, nuketettaville esineille ja liikemateriaalille. Hevosen avulla, samaistumalla ja sitä hoivaamalla, esiteini-ikäinen heppatyttö etsii identiteettiään, villiyden ja vastuullisuuden välistä tasapainoa. Hevonen, kuten tytön ystävät, ovat myös kiintymyksen, romanttisen rakkauden ensimmäisiä harjoittelukappaleita. Tyttöjen keskenkasvuinen julmuus ja epävarmuus yhdistyvät tyttöjen välittömään kytkökseen ystäviään ja hevosta kohtaan. Unelmat tulevaisuudesta projisoituvat voimakkaaseen hevoseen, jonka avulla tyttö opettelee kantamaan vastuuta.
Heppatyttö-teemaa lähestytään teoksessa lempeästi, rehellisesti, humoristisesti ja sadunomaisia hetkiä luoden. Näyttämöllä hevosesta luodaan tanssin ja nukketeatterin avulla hahmo, johon tyttö voi suunnata koko tunneskaalansa ihailusta pelkoon. Perinteisen nukketeatterin sijaan esitys hyödyntää erilaisia esineitä, jotka yksin tai yhdessä toisten esineiden sekä esiintyjien kehojen kanssa luovat visuaalisia kokonaisuuksia. Nuketettu hevosen pää yhdistyy tanssijan kehoon, ja molemmat liikkuvat yhdessä mutta erikseen. Neljän nukettajat liikuttamat hevosen osat luovat teatterin illuusiossa elävän olennon. Esityksessä pitkään väheksytty tyttöys saa tilan ja ajan. Jokainen esiintyjä luo hahmon, joka edustaa omanlaistaan tyttöyttä. Kokonaiskuva paljastaa tyttöyden ristiriitaisuuden ja pakahduttavuuden.
***
Teksti: Helmi Saukkoriipi
Kuva: Johanna Lind / Korjaamo
Heppatytöt. Kantaesitys Kulttuuritehdas Korjaamon Kulmasalissa 20.10.
Ohjaus Maija Linturi ja Leena Harjunpää, äänisuunnittelu Jouni Tauriainen, valosuunnittelu Lauri Lundahl, nuket ja pukusuunnittelu Sarune Peciukonyte. Esiintyjät Heidi Suur-Hamari, Elina Hauta-aho, Johanna Kultala, Linda Lemmetty.