Tekee mieli heittäytyä makaamaan kyljellään lepäävän klovnin viereen, jonka pieni musta hattu on pudonnut päästä. Tekisi mieli ottaa klovnia kädestä. Laittaa pää klovnin syliin ja levätä. Sulkea silmät ja suojautua maskin taakse hetkeksi.
Helsingin Taidehallin kolmessa salissa makoilee, lepäilee, nojailee ja istuskelee 45 ihmisen kokoista klovninukkea. Yhdessä seinillä olevien sateenkaariteosten ja lasten piirtämien satojen sateenkaaripiirustusten kanssa klovnit luovat puitteet Ugo Rondinonen näyttelylle everyone gets lighter.
Klovnit edustavat tasaisessa suhteessa eri sukupuolia sekä etnisiä ryhmiä. Klovnit ovat sukkasillaan päällään kuviolliset, satiinikankaiset tai paljetein koristellut pellenhaalarit, joissa on muhkeat ja värikkäät pompom-napit. Kaula peittyy suuren tyllihörhelökauluksen alle. Valkoisella kaljulla päälaella on pieni, musta knallihattu. Klovnien kasvoille on asetettu kuluneet, valkoiset maskit, jotka kuitenkin paljastavat klovnin omat kasvonpiirteet. Yksityiskohtana erottuvat tarkat mustat ripset, jotka tuovat kontrastia kasvoihin. Klovnien punainen nenä tuntuu niin luonnolliselta osalta kokonaisuutta, ettei sitä lähes huomaa.
Rondinonen näkemyksen mukaan taiteen tulisi olla ymmärrettävissä kaikille iästä tai taustasta riippumatta. Hän haluaa käyttää töissään yleismaailmallisia symboleja. Värikylläisen kirkkaat klovnit ja sateenkaaret ovatkin helppoja, tuttuja symboleja, jotka saavat varmasti laajan katsojakunnan vierailemaan näyttelyssä.
Rondinonen sateenkaaret ja klovnit ovat saaneetkin liikkeelle kokonaisia perheitä. Lapsia on paljon. Pienimmät taaperot yrittävät ottaa kontaktia klovneihin, saada heitä avaamaan silmänsä tai heräämään. Hieman vanhemmat lapset lähestyvät näyttelysalia varautuneemmin ja varmistavat vanhemmiltaan, ettei klovnien sisällä ole ihmisiä. Nuoremmalle polvelle klovnit edustavat kauhua. Killer-klovni kuuluu nykyään jokaisen koululaisen painajaiskuvastoon. Perinteisesti klovni edustaa iloista hauskuuttajaa. Näyttelyn klovnit eivät kuitenkaan edusta kumpaakaan. Klovniveistosten inhimillisyys on se, mikä täällä kiinnostaa.
Tämä näyttely olisi liiankin helppo kävellä nopeasti läpi, ottaa muutama värikäs kuva sosiaaliseen mediaan ja jatkaa matkaansa Helsingin vilinään. Jos näyttelyä haluaa ymmärtää ja saada siitä syvemmän otteen, on katsojan hidastettava ja pysähdyttävä. Näyttely haastaa kuuntelemaan klovnien hiljaisuutta ja etsimään merkityksiä siitä.
Teos love invents us – rakkaus luo meidät (1999) rakentuu läpikuultavista erivärisistä kalvoista, jotka on kiinnitetty taidehallin korkeaan ja kapeaan ikkunaan. Klovnit, jotka museon kyltin mukaan meditoivat, istuvat rauhallisina lattiaan heijastuvan valosateenkaaren kajossa. Tunnelma on hiljainen. Klovnit kylpevät rakkauden valossa – hengittävät sitä ilmaa, rakkautta, jota ilman ihminen ei tule nähdyksi. Rakkautta, jota ilman ihminen ei tule luoduksi. Rakkaus luo meidät omaksi itseksemme, kuiskaavat klovnit maskiensa takaa.
Eksyn yksinäisyyden merkitykseen. Teoksen nimi vocabulary of solitude – yksinäisyyden sanasto (2014) johtaa minut aluksi harhaan. Etsin klovneista merkkejä tuskaisesta yksinäisyyden kokemuksesta. Nämä klovnit vaikuttavat kuitenkin löytäneet rauhan ja tuntuvat nauttivan yksinolostaan. Ei heidän ole paha olla. Tulkitsen sanan “solitude” mahdollisuutena yksinoloon sekä oikeutena yksityisyyteen, en niinkään kielteisenä yksinäisyytenä. He ovat onnekkaita, koska he osaavat levätä. He ovat astuneet sivuun kiireestä. Katsojakin kutsutaan pysähtymään. Menisin mielelläni heidän viereensä istumaan tai makaamaan ja kokeilemaan, miltä klovnin asennossa oleminen tuntuu. Minussa herää halu jakaa yksinäisyys ja uupumus, jonka katsoja voi tunnistaa myös itsessään.
Jatkan kulkua klovnien keskellä mutta klovnien tuijottaminen tuntuu rikkovan heidän yksityisyyttään. Klovnit eivät ole asettuneet esille katseen alaisiksi. Esille on tuotu se hetki, kun ihminen luulee, ettei kukaan katso. Rondinonen klovnit ovat saaneet nimensä arjen toimintojen mukaisesti: ole. hengitä. nuku. näe unia. herää. nouse. istu. kuule. katso. ajattele. seiso. kävele. pissaa. ota suihku. pukeudu. juo. pieraise. kakkaa. lue. naura. kokkaa. haista. maista. syö. siivoa. kirjoita. unelmoi. muista. itke. ota torkut. kosketa. tunne. sure. nauti. rakasta. toivo. haaveile. laula. tanssi. kaadu. kiroa. haukottele. riisuudu. makaa.
On vaikea sanoa mikä klovneista edustaa mitäkin arjen toimintoa, eikä se varmaan ole tarkoituskaan. Elämä koostuu lukemattomista toistoista, arjen pienistä teoista. Teos ei mielestäni kuvaa näitä hetkiä vaan sitä pientä merkittävämpää hetkeä näiden toimintojen välillä. Suorittamisesta vapaata hetkeä. Sitä, kun ihminen laskeutuu itseensä ja on läsnä.
Kiinnostavaksi näyttelyssä muodostuu se mitä ei näytetä. Naamiot peittävät. Naamion taakse voi kätkeytyä. Klovnit ovat selvästikin käyttäneet naamioitaan jo pitkään, koska ne ovat kuluneet. Elämä on kuluttanut. Naamio piilottaa sisäiset tunteet mutta naamio myös suojaa ulkopuolisilta hyökkäyksiltä. Rondinonen naamiot eivät kuitenkaan peitä vaan paljastavat klovnien todelliset kasvot. Naamioiden tehtävänä on näyttää ja suunnata katsojan katse näkemään. Klovnit, kuten ihmiset, haluavat tulla nähdyiksi sellaisina kuin ovat. Omina itsenään, ilman ammatin, sosiaalisen aseman, sukupuolen tai minkään muun ominaisuuden tuomaa lokerointia. Teos kutsuu pääsemään yhteyteen. Olen kyykistyneenä klovnin eteen ja pohdin mitä hän peittelee naamionsa takana. Samalla kun yritän nähdä klovnien suljettujen luomien taakse, välttelen muiden näyttelyvieraiden katseita. Annamme toistemme olla suojassa naamioidemme takana.
Kaksi klovnia istuu selät vastakkain ja kolmas makaa kyljellään kahden puoliympyrän muotoisen sateenkaaren edessä. Sateenkaaret symboloivat hyväksyntää ja tasa-arvoa. Ne luovat klovneille turvallisen ympäristön. Täällä he uskaltavat sulkea silmänsä eikä varuillaan tarvitse olla. He ovat hyväksyttyjä ja heillä on lupa olla.
Sateenkaariteokset heijastuvat näyttelysalin lattiaan luoden illuusion ympyrän muotoisista sateenkaarista. Sateenkaari kuvaa Rondinonelle elämän kehämäistä luonnetta. Elämä on jatkuvaa etsimistä ja irtipäästämistä. Sateenkaaren päässä on aarre ja ihmisillä on unelmia. Unelman täyttymyksen hetki ei kuitenkaan välttämättä ole onnen täyttymys. Kuten sateenkaarikin on häilyvä ja katoava, on unelmillakin tapana livetä ja siirtyä kauemmas.
Kirjoittaja: Laura Ala-Ruona
Kuvat: Helsingin Taidehalli / Angel Gil
Teksti on Irmeli Hautamäen pitämän Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Taidekritiikki-kurssin (KEsä 2019) satoa.
Ugo Rondinone: everyone gets lighter
Taidehalli, Helsinki, 17.8.-17.11.2019