Sini Mononen 31.12.2014
Lasse Lecklinin Expedition-näyttely Pohjoisen valokuvakeskuksessa käy läpi ihmisen ja luonnon suhdetta neljässä erässä. Esillä olevia valokuvia kehystävät videoteokset, joissa lumi peittää sankkana myrskynä näkymän ja katoaa lopulta itsekin. Keskiössä ovat valokuvat: Covering-sarjassa on kuvattu ihmisen epätoivoinen yritys peittää omat jälkensä vuoristomaisemissa. Man is the Measure of All Things on parodinen kommentti nykyisestä tavastamme hahmottaa maailmaa itsemme ja selkeästi mitattavien asioiden kautta.
Torfjellet sarjasta Covering (2014)
Lasse Lecklin on hyödyntänyt töissään tänäkin päivänä valokuvauksessa yleisesti käytössä olevaa Rückenfigurin periaatetta. Romantiikan perintö, Rückenfigurin periaate, on käytäntö, jossa ihminen on kuvattu selin katsojaan päin ihailemassa maisemaa. Maisemassa kuvattu ihmishahmo antaa mittakaavaa ja viestii ylevän maiseman hallitusta tarkkailusta. Syntyy mielikuva luontoon sulautuneesta ihmisestä, joka on kuitenkin luonnon ”yläpuolella”, luonnonvoimien hallitsija ja villin tuntemattoman valloittaja. Lecklin on havainnollistanut Rückenfigurin periaatteen geometrisella kuviolla, jossa ihmishahmon paikka suhteessa kameraan ja kuvattavaan objektiin on määrätty matemaattisen tarkasti. Ylevä latistuu samalla mitaksi, kaavaksi, tieteeksi. Pohjoisen Skandinavian vuoristo näyttääkin ihmisen selän takaa kuvattuna lässähtäneeltä ja onnettomalta. Ja kuten tieteessä aina, tämäkin havainto täytyy varmistaa toistolla: diptyykkien lakoninen huumori toteaa vuorten jäävän ihmisen mitan varjoon varmasti ja vääjäämättömästi.
Lasse Lecklin on kuvannut Oulussa esillä olevan sarjan vuosina 2013 ja 2014. Kohteena ovat erilaiset vuorenhuiput: Sarkofagen, Sverdruphamaren, Adventtoppen, Platåberget, Hiorthfjellet ja Torfjellet kurottavat jylhinä valkoista taivasta vasten. Lumen lukemattomat olomuodot tulevat hyvin esiin: kinokset ja lumipilvet hohtavat punaisena, sinisenä, vihreänä, keltaisena ja harmaana. Norjan huippuvuorilla maiseman rikkovat ihmisen jäljet. Rakennus siellä, moottorikelkka tuolla, maisemassa törröttävät valtavat kairat, jokin hahmoton esine valkoisen pressun alla. Näyttelyteksti avaa Covering–sarjan idean: Norjan laki suojelee huippuvuorilla kaikkea, minkä ihminen on jättänyt luontoon ennen vuotta 1946. Vaikka kyseessä olisi rautaromu tai rapistunut rakennus, siihen ei saa koskea. Valkoinen pressu on yritys peittää ihmisen jättämiä jälkiä. Kuva on yhtä aikaa huvittava ja ahdistava. On kuin ihminen olisi täällä muinaisjäänne, jonka muistosta – vaikka hajonneesta tai ruostuneestakin – halutaan pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä. Toisenlainen dystopia on esillä Pohjoisen valokuvakeskuksen galleriassa olevassa lukitussa huoneessa. Oven takana lymyää Inversion –valokuvasarja lyhyenä luuppina. Kun pienen luukun kautta kurkistaa huoneeseen, voi nähdä vuoristomaiseman, joka muuttuu valkeasta mustaksi. Kun lumi katoaa, maisema synkkenee.
Sarkofagen sarjasta Covering (2014)
Lecklinin tutkimusretki on osa nykyistä kuvataiteen perusdiskurssia ihmisen ja luonnon suhteesta. Romantiikan käsitysten ironinen hyödyntäminen näyttelyssä on tärkeä oivallus. Luontosuhteemme täytyy muuttua. Ihmiskeskeinen hyötyajattelu ja luonnontieteisiin perustuva rationaalisuus eivät tarjoa vastauksia uuden luontosuhteen löytämiseen. Tarvitaan jotain muuta. Nykyfilosofit ovat tarjonneet posthumanismia, affektiivisuuden, lumouksen ja ylevän uutta etsimistä, takaisin paikallisuuteen kääntymistä, ja valtavan, ihmisen käsityskyvyn ylittävän mittakaavan hahmottelua. Monien näkökulmien keskellä yhä useampi katsoo myös, että taide voi olla vastaus uuden ekokriittisen filosofian löytämiseen. Taiteen keinot ovat kuitenkin kaukana luonnontieteen rationaalisuudesta ja mittaamisesta. Näkyvyys on huono. Galleriassa lumen pyörteitä katsellessa vastauksia on vaikea löytää. Se on kuitenkin selvää, että nykyinen tapamme ajatella ja havaita maailmaa peittää näkyvyyttä enemmän kuin kirkastaa sitä.
Lasse Lecklin: Expedition
Pohjoinen valokuvakeskus 11.1.2015 asti
Hallituskatu 7, Oulu